Kypsä 22 vee nainen täältä bloggailee ekoista päivistään 22 vuotiaana. Ekat päivät 22 vuotiaana on ollut myös alkusoittoo vikoille päiville Barcelonassa.
Nyyhkis - sekä surusta että ilosta!
Loppua kohti mukaan on mahtunut paljon negatiivisiakin tunteita, jotka pyrkii nyt ehkä pintaan kun kaikki alkoholin ylikulutuksesta toipuneet aivosolut alkaa sisäistään että kohta sitä taas ollaan kotona. Ihan kuin mun alitajunta haluis pistää mun päähän fiiliksen, että kun palaan kotiin niin kaikki mikä elämässä täällä on tuntunut "pahalta" niin korjaantuu Suomessa. Kai näiden fiilisten on aika helpottaa eroa Barcelonasta, joka yhä vieläkin on mun unelmien tyyssija. Tuntuu kuitenkin todella siltä että on aika lähtee kotiin. Mulla oli kuitenkin ehkä elämäni paras kevät & kesä Suomessa ja tää buustaa ja on buustannu kaikkia ikävä tuntemuksia tässä matkan varrella. Nyt se ikävä, etenkin rakkaita ihmisiä (ja koiria!!!) kohtaan, on saavuttanut maksiminsa koska enää on niin vähän aikaa siihen että taas nähdään.
Ja silti en haluis lähtee. Kävelen täällä kaduilla ja melki itkua väännän kun kelaan vaan että kohta ei ookkaa enää itsestäänselvyys herätä aamulla ja lähtee palloileen vanhaan kaupunkiin. Kohta mä en enää tuu töistä kotiin palmujen reunustamaa katua ja kohta mä en voikkaan syödä ravintolassa mieletöntä ruokaa harva se päivä. Tuleeko bilettäminen Tampereella enää tuntuun miltään tän jälkeen? Miten mä voin palata shoppaileen H&M:lle kun mun kaikki lempikaupat jää tänne? Kohta jokainen päivä ei ookkaan enää samanlainen seikkailu, kohta se on enemmän sitä samaa tuttua ja turvallista, sen sijaan että joka päivä kokis ja oppis jotain ihan uutta.
Ja tuunko mä tunteen enää samanlaista sielunsiskoutta minkään muun paikan kanssa?

Mä todella toivon, että voin viedä Tampereelle takaisin tän vanhan 22-vuotiaan itseni, joka nyt asuu täällä. Toivon että mulla on sama fiilis itestäni ja voin sillä fiiliksellä oppii tekeen ympäristöstäni ja jokapäiväisistä jokapäivistäni vähän enemmän Barcelonan kaltaisen.
Ja ainahan tänne pääsee takaisin.
Juurikin tuosta syystä on nyt ehkä ollut vähän vaikee pysähtyä tajuaan miten kauheeta se lähtö tulee oleen, sen sijaan että laskis sekuntteja siihen että pääsee halaileen Reetiä!

Mennäkseni tästä kauheesta tajunnan virrasta itse asiaan kuitenkin...

24.10 perjantai ja SYNTTÄRIT <3

Synttäreiden juhlinta alkoi tavallaan heti kun kello vierähti 00.10 mun syntymäpäivän puolelle. Lynnin kanssa lätistiin shaibaa meidän keittiössä kun se yhtäkkiä syöksy halaamaan mua ja totes että oon ollut jo kokonaiset kymmenen minuuttia 22-vuotias. (Tavallaan kyllä en, koska olen aikanani tähän maailmaan tullu 06.33)
Noh ajatus oli kuitenkin kaunis ja sen kanssa halittiin ja tanssittiin alusvaatteissamme ympäri kämppää niinku jossain parhaassa stereotyyppi teinileffassa. Jaksettiin kikseillä tästä joku vartti ja sit mentiin molemmat nukkumaan.

Herättyäni hemmottelin itseeni lukemalla Facebookista onnitteluviestejä ja samalla kokkasin itelleni herkku aamiaisen, jonka menin sitten mussuttaan sänkyyn samalla kun kattelin Sex and the Cityä.

Kyllä toi oli just ihan arjen luxuksen luxusta!
Siinä hetken lahnailtuani aloin laittaan itseeni lähtökuntoon ja lähdin tapaan Tainaa Placa Catalunyalle, mistä oltiin päätetty lähteen synttäriretkelle Carmelin bunkkereille, missä oon jo pitkään halunnut käydä.

Alan ehkä pikkuhiljaa myös oppiin liikkumaan täällä eksymättä, koska löydettiin oikeeseen bussiin ihan kivuttomasti ja jäätiin jopa oikeella pysäkillä pois.
Tosin siitä ne vaikeudet sitten alkoikin! Ei oo meinaan toi navigoiminen ihan meidän parhaita puolia, kun ei edes google mapsin kanssa hahmotettu mihin suuntaan siitä pysäkiltä pitäis lähtee.
Loppu viimeks eksyttiin kuitenkin ihan kivaan paikkaan, josta oli ihan mielettömät näköalat ja aivan uskomattoman ihania kävelypolkuja.

Oli myös todella jännä havaita että vaikka oltiin korkeella, niin ilma ei ollut tippaakaan viileempi! Päin vastoin tuolla ylhäällä oli ihan trooppinen ilmasto, eikä se ollut kauheen kiva siinä kävellessä koska soija.
Toisekseen koska KÄRPÄSET! Tuolla oli meinaan niin helvetisti kaikeinlaisia lentäviä surisijoita, ettei meinannu saada kuvaa otettua kun piti koko ajan huiskia!
Olin yhdessä kohtaa jo lähellä heittäytyä alas tosta reunalta, kun ne hullut mönkijät vaan pommitti mun naamaa joka suunnasta.

Noh pyörittiin siellä kärpästen joukossa lopulta niin pitkään että löydettiin kun löydettiinkin itse bunkkereille, joihin emme kuitenkaan päässeet kapuamaan koska siellä tehtiin jotain ihme remonttia. Pyörittiin siellä kieltokylttien ja raksa-aitojen takana sellaisen toisen turistin kanssa, joka myös yritti päästä itse the kohteeseen.
Meitä ketään ei onnistanut yrityksessä, mutta ei silti harmittanut. Olin oikein tyytyväinen ihaniin kuviin mitä otettiin ja tietenkin niihin maisemiin mitä kameran linssin läpi tiirattiin.

Lähdettiin sieltä sitten kohti keskustaa, jossa käytiin synttärilounaalla Subwayssa ennenku pikasesti iskettiin muutamiin kenkäkauppoihin ennenkuin pitäisi lähtee mun luokse laittautumaan.

Sattui itseasiassa ihan hauska kohtaaminen siellä shoppailureissun varrella, kun kuulin että yhtäkkiä vanhan kaupungin vilinissä joku kutsuu mua nimeltä. Käännyin sitten ihan sellaisella "who the fuck is talking to me" moodilla tsiigaan että kelläs nyt on asiaa, niin siinähän hymyili Lynnin poikaystävä jonka ohi olin onnellisesti meinannut marssia. Sain siltä sitten synttärionnittelu poskipusut ja vaihdettiin muutama sana.
Se on kyllä hyvä tyyppi, ihan käsittämätöntä miten hyviä frendejä mun kavereiden poikaystävistä saankaan aina itelleni!

No siitä tosiaan mentiin sitten Tainan kanssa meille laittautumaan ja juomaan vähän viiniä muovimukeista niinku tässä residenssissä on juhlan kunniaks tapana tehdä. Kuunneltiin samalla kaikkee loistavaa suomimusiikkia ja vaan fiilisteltiin.

Tän näkösessä edustuksessa lähdettiin sitten vanhaan kaupunkiin syömään ja koska oltiin vähän aikataulusta myöhässä niin päätettiin mennä illallistaa siihen raflaan juhlapaikan lähelle, jossa olin Idan kanssa käynyt ja jonka omistaja tykkäs tamperelaisista.

Vedettiin siellä tapaksia pöydän täydeltä ja otettiin jälkkäriks vielä kakkua, johon sain juhlan kunniaks kynttilän ja happy birthday lallatukset ihan mukiin menevän komeelta tarjoilijalta, joka vielä kysy että haluunko kakun kaa kermavaahtoa vai hänet. No mä tietenkin hetkeäkään epäröimättä vastasin että hänet, josta poika parka meni vähän lukkoon ja toi vaan sitä kermavaahtoo... hmm.
No en valita hyvää se oli noinkin!

Lopuks saatiin vielä ilmaiset shotit koska oli mun synttärit! Ah miten tykkään tollasista pienistä kivoista spessu jutuista! ... ja ilmanen viinahan maistuu aina!

Tästä painettiin sitten hirveellä kiireellä Benedictiin, jossa oltiin tietty ekat ja ainoot täsmälliset. Lynn liittyi seuraan hetken päästä ja koko loppu seurue niin paljon virallisen aloitusajan jälkeen että oltiin ehditty juomaa jo kokonaiset Mojitot siinä odotellessa.

Illan mittaan mun työkaverit yks toisensa jälkeen vaan ilmoitti, ettei pääse tulemaan. Ja lopulta paikalle ei uskaltautunut ketään meiltä töistä hahaha. Aluks se tuntui vähän pahalta myönnän, mutta nyt jälkikäteen oon saanut kaikilta tärkeiltä ihmisiltä oikeesti hyvän selityksen ja loppukin kööri on pahoitellut niin paljon ja vilpittömästi että oon jo ihan sinut sen asian kanssa.
Ja lopulta meitä oli just sopivan iso porukka ja niin kansainvälinen porukka että tiedän että siinä olis ollut työkonkkaronkka ihmeissään. Eli olin lopulta itseasissa ihan tyytyväinen ettei ne tullutkaan.

Ja siis super hauskaa oli kuitenkin! Oli meitä lähemmäs 20 lopulta joka tapauksessa, suurin osa vaihtareita Tainan koulusta.
Juotiin salmarishotteja ja mojitoja ja juteltiin ja naurettiin ja TANSSITTIIN.
Loppu illasta oltiin keskenämme mulle varatulla puolella ja tanssittiin varmaa kaks tuntii putkeen. Musta on niin huikeeta että täällä miehetkin tanssii mielellään ja tykkää tanssittaa.

Kaiken kaikkiaan aivan mielettömän onnistunut ilta!! Mulla oli aivan super super hauskaa!
Salmari oli kaiken lisäks yllättävää kyllä ihan onnistunut juttu, kuulemma hollannissa jopa syödään salmiakkikarkkeja myöskin.

Ainoo pieni pettymys oli että ekaa kertaa elämässä Benedictissä mun tanssitaitoja ei ylistettykää niin paljon kun mukana oli super taitavasti peppuaan pyörittävä Lynn, joka täysin varasti mun spottivalon. DÄÄM!
No pääsin kuitenkin tanssiin ja lopulta olin jo niin päissäni ettei paljoa haitannu!
Pilkku tuli kolmelta ja meidät hätisteltiin pihalle. Otettiin Lynnin kanssa taksi himaan, jossa kypsästi kuin 22-vuotias aikuinen nainen oksensin omaan roskikseeni.

25.10 lauantai

Ja työaamu...
Krapula todella pahenee vanhetessa, meinaa en usko että oon koskaan ollut noin kuollut mitä nyt aamulla olin.
Kaiken huipuks se hirvee hirvee hirvee olo kesti lähes koko työpäivän ja olin puolet ajasta täysin varma että mun pää räjähtää pitkin seiniä hetkenä minä hyvänsä!
Siis aivan kamala olo!

Kaiken lisäks töissä vaan mokailin mokailemasta päästyäni, johtuen ehkä siitä että mun koko aivokapasiteetti (tai se mitä siitä oli ton viinassa liotuksen jälkeen jäljellä) meni siihen että mietin miten olla oksentamatta toistamiseen mihinkään meidän roskiksista.

Kun viimein pääsin lähteen kotiin, kävin vaan ostaa pussin sipsiä ja linnoittauduin sen kanssa sänkyyn katsoon pari jaksoo sinkkuelämää ennenkuin tummuin täydellisesti!

26.10 sunnuntai

Päivä lähti töissä käyntiin virkeissä ja oikein hyvissä fiiliksissä. Oli oikeesti kiva työpäivä, kivoja asiakkaita ja kivoja työkavereita.
Kaikki meni putkeen ilman isompia mokia ja koko edellisenpäivän epäonnistumisten paraati oli ohi mennyttä elämää.

Meille tupsahti jopa taas suomalainen asiakas, jonka kohdalla tein päivän ainoon mokaukseni, mutta se ei edes haitannut! Pystyin kuitenkin hoitaan tilanteen hänen kanssaan keskenämme loppuun asti ilman sen suurempia kiukkuuntumisia ja suomeksi! Ihana mies! Annan kyllä hänelle hyvän asiakkaan palkinnon ja papukaijamerkin!

Töiden jälkeen painelin taas suoraan kotiin, missä kokkailin vähän ja kattelin yllättäen Sinkkuelämää. Sitten vaan hengailtiin Lynnin kanssa mun huoneessa ja lätistiin mukavia. On aina yhtä mielenkiintoista jutella sen kaa, kun ollaan niin samanlaisia! Välillä se on myös helvetin ärsyttävää, koska kaksi voimakasta luonnetta käy välillä vähän toisiaan vastaan... etenkin kun molemmilla on kova päsmäröimisen tarve. Kaiken lisäks Lynnillä on tapana sanoo asiat hyyyyvin suoraan ja joskus mä otan vähän itteeni siitä.
Kuitenkin suurimman osan ajasta meidän jutut on tälläisiä kun tänään ja puhutaan vaan syvämietteisiä hyvässä hengessä ja nautitaan toistemme seurasta.

27.10 maanantai

Toiseksi viimeinen työvuoro ikinä! Vähän haikeet fiilikset sitä ajatellessa, mutta toisaalta päivä oli niin älyttömän kiireinen ettei sitä paljon ehtinyt herkisteleen.
Päivän päätteeks oli ihan mehut loppu. Jotenkin tuntui ettei vaan jaksais muuta kun romahtaa kasaan ja jäädä siihen hengittään rauhassa.

Oikeesti voin sanoo, että työ tossa hotellissa on opettanut mulle enemmän kun 15 vuotta vois opettaa suomalaisessa hotellissa. Meidän arkipäivä tuolla on suunnilleen yhtä hullua kun Tammerfesti aika Holiday Inn:ssä!!
On siinä tietenkin hyvätkin puolensa, mutta välillä kun on 8,5 tuntia kuunnellut valittavia amerikkalaisia ja siihen väliin vähän närkästyneitä espanjalaisia niin ei vaan jaksa. Siinä kohtaa kun oman vuoron olis pitänyt loppua kakskyt minuuttia sitten, sulla on edelleen nippu hommia rästissä mitkä pitää hoitaa, oot yksin tiskillä ja siinä on kilometrin jono asiakkaita vielä odottomassa, niin huumorintaju alkaa hyytyy.
Ekaa kertaa koko asiakaspalveluhistoriassa teki mieli vaan toivottaa asiakkat ongelmineen hevon kuuseen. En kuitenkaan tehnyt niin, joten oon kokolailla ylpee itestäni.

Kun lopulta olin vaihtamassa omiin vaatteisiini jouduin hyvästeleen yhden pomoistani, jota en enää näkis tuolla! Meinas tulla tippa linssiin kun sen kaa hyvästeltiin ja kun se vielä totes, että jos ikinä tarviin mitään saan aina häneen olla yhteydessä. Ja toivotti vielä äitille ja mummulle molemmille paljon terveisiä.

Kotiin mennessä nää rankan päivän väsymykset yhdisty näihin tokavikan päivän haikeusherkistelyihin ja syömisen jälkeen menin vaan sänkyyn kuunteleen musiikkia aka päiväunille.
Melki jo surullisen kuuluisaan totuttuun tyyliin mun päikkärit muuttu koko päivän kestäviks ja jatkoinkin niitä sitten yön yli aina aamuun asti.
Tästä tavasta mielellään pääsisin sitten Suomessa eroon...

28.10 tiistai

Vapaa päivä töistä, joten sen kunniaksi huvittelin käymällä vähän kaupoilla (ostin vaan tekoverta Halloweeniksi)
Siivoamalla, ihan vähän vaan koska ei oo mitään järkee siivota kunnolla kun pian joudun tekeen loppusiivouksen täällä
Tekemällä koulujuttuja (ihan vähän vain koska ei niitäkään kannata nyt tehdä, että on sitten jotain tekemistä Suomessa)

Chillailin siis lähinnä vaan itekseni ja ihmettelin, miten hyvin viihdyn vaan tekemättä mitään oman pääni sisällä.
Tänään tosiaan on ollut melko syvämietteinen päivä ja fiilikset mennyt ihan sadasta nollaan, negatiivisesta positiiviseen.

Kun Lynn pääsi töistä yritettiin mennä ostaan liput lauantain Barcan peliin, mutta kun vihdoin löydettiin lipunmyynti paikka Camp Noulta, se oli jo kiinni.
Niinpä päätettiin että mä käyn torstaina töiden jälkeen hakeen liput molemmille ja se vaan maksaa mulle takaisin. Harmi vaan että jos tän olis tiennyt, niin olisin hakenut ne hiton liput jo tänää sen sijaan että meditoin puoli päivää yksin huoneessani.

Kotimatkalla löydettiin kuitenkin mielettömän hieno graffiittiseinä ihan meidän korttelin läheltä!

 
Kun päästiin kotiin niin mussutettiin hetki suklaata ja juteltiin taas syntyjä syviä, kunnes Lynn vuorostaan halus mennä nollaan työkuolemaansa ja mä päätin alkaa bloggaa. Niin että tässä sitä nyt ollaan taas kirjoiteltu!

Huomenna olisi tarkoitus mennä Tainan kanssa käymään vähän viiniä maistelemassa viinitilalla, se maksaa sen mulle synttärilahjana (ihana Taina <3)
Ja sitten torstaina onkin viimeinen työpäivä ja viimeisen Barcelona viikkoni ensimmäinen päivä...

Pian siis nähdään Suomi

XOXO
Miia
 

Jatketaanpas siitä mihin viimeksi jäätiin! Suorastaan pakottava tarve saada tää blogi ajan tasalle, ettei varmasti jää mikään hyvä juttu roikkumaan saati unohduksiin!
Enjoy!

17.10 perjantai

Töissä oli aivan järjetön hässäkkä päivä, ei tuntunut kädet/jalat/pää riittävän siihen että olisi oikeesti ollut ihan tehtäviensä (lue: asiakkaiden vaatimuksien) tasalla!
Toisaalta nautin näistä kauheista stressi päivistä ihan älyttömästi masokisti kun olen. Toisaalta oli vähän ahdistus soija pinnassa, mikä ei ollut kiva juttu ottaen huomioon että illalla oli tarkoitus lähtee viihtyyn ilman mahdollisuutta käydä suihkussa enää sitä ennen..

Päivän kohokohta oli kuitenkin kun pidin lounastaukoo yhdessä laukkupoikien kanssa, joista toinen on tietenkin ikuinen&kielletty rakkauteni ja toinen muuten vaan tajuttoman kuuma! Oon tässä nyt meinaa yrittänyt kanavoida mun romanttista energiaa seksuaaliseks energiaks sitä vähän potentiaalisempaa kaveria kohtaan, mutta epäilen että haaveeks sekin jää. Nyyh! Noh ainakin juttu kulki ja oli oikeen hauska puolituntinen kaiken sen yläkerran hulinan ulkopuolella.

No siinä se päivä sitten nopeesti vierähtäkin ja Ida ja Taina pelmahti siihen aulaan odotteleen mua. Harmitti kauheesti, että oli niin kiire hässäkkä ettei kukaan ehtinyt niiden jutulle eikä mulla ollu oikeen tsäänssiä esitellä hotellia sen kummemmin niille.
Nooh ainakin tytöt sai hyvät naurut mun maailman rumimmasta uniformusta!

Mentiin siitä sit yhdessä testaan meidän hotellin tiloissa toimiva juustobaari. Suurena juuston ystävänä olin ihan liekeissä ja kieltämättä vähän vip fiilis kun koko raflan henkilökunta tuttua tottakai (leimailen niille päivässä sen verran kuitteja että paraskin morjestella vähän nätimmin..)

Otettiin pullo viiniä (valittiin listan halvinta koska kyseessä vähän tyyriimpi mesta) ja sitten alkuun otettiin tollanen juustomaistelulauta, jossa alkupään juustot oli ihan jumalaisia! Loppupään vahvemmat meni sitten kyllä jo niin kypsyneeks ettei menny enää meitsillä alas.

Jatkettiin sitten vielä juusto teemaisilla pääruuilla ja nom nom! Kyllä juusto vaan on parhaimmillaan sulatetussa muodossa! Makujen puolesta suosittelen kyllä ehdottomasti, mutta hinta on hieman tyyrimpi kyllä kun mihin täällä on totuttu...
Vähän kalvettiin kun saatiin se lasku, missä meidän alku leivät (joita ei ees pyydetty!!!) maksoi 18 euroo. Ja tämä oli siis enemmän kun mitä maksettiin ees meidän viinipullosta!

Lähdettiin siitä sit paineleen viinikaupan kautta Idan hostellille missä vähän fressailtiin ja avattiin päivän toka viinipullo. Kun se oli tyhjennetty niin lähdettiin läheiseen puistoon mukanamme vielä yksi viinipullo, joka sitten tissuteltiin siellä meneen ja lätistiin tyttöjen juttuja.

Kolmannen viinipullon tyhjennyttyä lähdettiin takaisin hostellille ja mentiin sen kokoajan täyttyvään baariin naukkaileen vähän mojitoja. Mulle kehittyi siinä illan aikana sellainen missio, että tytöt valitsi äijän jonka kanssa mun piti mennä vähän rikkoon jäätä ja minähän menin!
Ilmassa ei ollut omalla kohdallani ees mitään eroottisia värähtelyjä, vaan kivaa pikkuflirttiä ja uusiin ihmisiin tutustumista. Uusiin tuttavuuksiin lukeutui illan jälkeen: ruotsalainen vaihtari, lähes alaikäisiä kuumiksia Sveitsistä ja kanadalainen reppureissaaja jonka suurimpia intohimoja oli kantri musiikki ja Teemu Selänne. Todella sujuvasti juttelin sen kanssa NHL:stä ilman mitään oikeeta ajatusta mistään!

Hostellilta lähdettiin sitten taksilla satamaan ja siellä hyödynnettiin ilmaiset sisäänpääsyt Pachaan.
Iltahan ei alkanut kauheen lupaavasti kun järkkäri pyysi mua avaan mun narikkaan menevän jättilaukkuni. Meinaan olin aiemmin päivällä räjäyttäny mun koko tamppooni paketin sinne laukkuun ja siellä oli noin 50 tamppooni iloisilla keltaisissa kääreissään. Tästähän tää järkkäri innostu ja alkoi naureskellen esitteleen mun laukun sisältöö jokaiselle ihmiselle siinä viiden kilsan säteellä.
Yleensä osaan nauraa ihan itelleni, mutta koska tamppoonit ja koko jättilaukku oli mukana kiitos kotonani tehtävän ludekaasutuksen, ei kauheesti huvittanut. Meinas ihan täysin mennä fiilis.
Olis luullut näkevän naamasta ettei naurata, mutta järkkäri vaan virnuillen kaupitteli mun tampaxeja "kuubalaisina" ja hirnui maailman huonoimmalle läpälleen.

Onneks lopulta päästiin sisälle, jossa ensin meinas vituttaa aivan saatanasti, mutta onneks musiikki parani ja samassa suhteessa myös mun mieliala.
Lattari musiikki kyllä tekee mut sekunnissa onnelliseks! Ida kiltisti hengas mun kaa siellä viiden neliön kokosella bachata puolella missä fiilistelin meneen ihan täysillä.

Tuolla ulkoterdellä kun bailattiin, niin siihen tuli ensin tosi kuuma mies joka halus tietää mistä oon kotoisin. Kun kerroin että Suomesta niin hän sanoin että oli ihan varma että oon pariisitar kun mulla on niin mieletön tyylitaju! Olin siis niiiiiiiin imarreltu, vaikka tietenkin pieni ääni päässäni varoitteli että tää oli ehkä vaan tosi lipevä taktiikka yrittää saada mut sänkyyn. Seuraavaks se mies kuitenkin jatkoi, että "jos en olisi homo niin yrittäisin niin iskee sut."
MIKSI KAIKKI KUUMAT MIEHET ON HOMOJA?!!?
...tosin olin kyllä ihan tyytyväinen koska siinä valossa sen vuolaat kehut mun tyylitajusta oli ehkä ihan vilpittömiä!

Lähdettiin siitä sit Idan kaa vielä katsastaa tarjontaa rannalla, missä hetki istuttiin eräiden italialaisten poitsujen kanssa, jotka ilman taka-ajatuksia halus vaan jutella.
Mutta molempia väsytti niin pirusti että napattiin sit vaan taksi ja lähdettii rullaa eka kohti Idan kämppää ja sit mun.

Noh taksissa kävi sit väsyneen Miian legendaariset... Kaikki jotka on joskus kyydinnyt autolla mua kun oon super väsynyt on päässy osalliseks mun "unissa puhumisesta".
Jostain syystä siis autossa kun oon nukahtamassa ja yritän pysyä hereillä niin alan puhua ihan päättömiä (enkä siis itekään tiedä/muista mitä oon sanomassa) ja tää kaikki niin että puolet mun tajunnasta on hereillä ja tiedostaa kaiken ja puolet niin että oon jo ihan unessa.
Onpa tosi normaalin kuulosta ja varmasti varsin valaiseva selitys.
Olin kuitenkin Idalle ainakin tän matkan aikana kuulemma pohtinu pitäiskö kuskille antaa hirvivaroitus (oltiin siis keskellä Barcelonan keskustaa)
Juttu kuitenkin paheni kun Ida jäi kyydistä pois... tässä kohtaa oon varmaa tummunu oikeesti koska seuraavaks havahdun siihen että vaahtoon "Idalle" (joka ei oo enää siis kyydissä) että vitun kuski on eksynyt ja ei olla kotona päinkään (oltiin korttelin päässä mun kämpästä) ja kuski tuijottaa mun suomenkielistä vuodatusta silmät pyöreinä taustapeilistä
Ei hävettänyt ei kun tajusin mitä tapahtuu...

Kotona kaiken väsymyksen huipuks mun piti alkaa ninjaileen mun sänkyä ja petivaatteita ja patjaa omalle paikalleen ja kasaan sen helvetin kaasutuksen jälkeen.
Ei ollut kyllä toi loppu ilta mitään mun finest hetkiä täällä!

18.10 lauantai

Menin iltavuoroon ja päivä meni ihan okei, ilman darraa ja jopa keskimääräsesti paremmilla yöunilla.
Seuraavaks päiväks mulle oli kuitenkin vaihdettu aamuvuoro, joten täytyi yhdeltätoista kipittää kotiin nukkumaan ja nyyhkis sentään piti katkaista hyvä ryyppyputki ja olla koko päivä kuivin suin.

Toisaalta oli ihan rentoutus vaan mennä kotiin ja oikaista suoraan peiton alle.

19.10 sunnuntai

Töissä oli aika väsyneet fiilikset ja aivan kamalia asiakkaita koko päivä. Ihan hirveen vaativia ihmisiä, joilla ei ollut selkeesti muuta tekemistä kuin ilmaista mihin kaikkeen he ovat pettyneitä a) hotellissa b) Espanjassa c) elämässä in general
Kuitenkin yllättävää kyllä aika meni joutuisasti ja oli ihan kivaa duunissa. Hyvät työkaverit tekee kyllä paljon! Kiitos siis kaikille joiden kanssa jaksaa näitä ihmisiä kattella oikeesti!

Töiden jälkeen kipaisin kotiin laittamaan ja lähdin sitten Idaa tapaamaan, joka vietti viimeistä iltaansa täällä lämpimässä nyyhkis!
Lähdettiin metsästään sitä samaa Kikiriki-ravintolaa, mitä jo aikaisemmin viikolla turhaan etsittiin.
Tällä kertaa olin tsekkaillu koko päivän töissä karttoja, mutta todellisuudessa meidän etsintä oli taas ihan yhtä epätoivoista! Painettiin edestakaisin oikeeta katua, soitettiin jopa välissä Tainalle että antaa meille etätukena koordinaatteja.
Tainan ohjeilla ja Idan maalaisjärjellä päästiin kuin päästiinkin viiden tunnin haahuilun jälkeen oikeeseen paikkaan ja pöydän ääreen. Aika voittajafiilis kyllä kun sai ekan hörpyn bissestään!

Vedettiin mielettömän hyvät tapakset siellä, joita en jaksanut ees kuvata koska ilmeisesti kymmenen päivän kuvaspämmäilyn jälkeen oon palannut taas normaalitilaan, enkä saa aikaseks napata kuvan kuvaa...
Toisaalta enpä kiusaa teitä kuvilla siitä miten nannaa sapuskaa täällä on!

Raflasta kirmattiin taikasuihkulähteelle kattoon sitä magic showta. Ja se oli itellekin eka kerta kun on kattomassa esityksen sen ihan alun.
Vähän hämmensi se ooppera musiikki siinä taustalla kun yleensä siä on vähän menevämmät popit, mutta olihan se nätti noinkin.

Mä voisin hengailla tuolla päivät päästyäni, mutta nyt kyllästyttiin aika nopeesti ja lähdettiin Benedictiin viimeisille mojitoille ja selvittään vähän mun synttärivaraustani.

Juotiin jopa kerrankin kohtuulliset yhdet ja hoidettiin asiallisesti bisnekset ja lähdettiin kotejamme kohti, Ida pakkaamaan ja minä nukkumaan.
Traagisesti heiluteltiin metro tunnelin vastakkaisilta puolilta toisillemme Idan kanssa ja sitten tulikin mun metro ja nähtiin viimeisen kerran yhyy nyyh!
Vähän menee herkistelyks mutta että mulla oli kivaa ja että kun olis ollu kiva kun se olis ollu vähän pidempäänkin!


20.10 maanantai

Töissä olin niin väsynyt, että tuntui koko ajan että pyörryn ja/tai nukahdan seisovilteni. Kyllä huomas, että univelka ei oo kiva asia sillon kun se on oikeesti pitkäkestoinen...

Niinpä kotona vaan pistin pyykit pesukoneeseen ja kattelin sinkku elämää (tätä oli odotettu siis koko Idan täällä olon ajan!)
Sen jälkeen päätin ottaa pikkupäikkärit... ne unet kestikin sitten ilta yhdeksään, jolloin päätin että on parempi vaan jatkaa aamuun asti ja niinhän mä sitten teinkin.

Koko päivä meni nukkuessa mutta ah kun teki gutaa <3

21.10 tiistai

Töissä ei tapahtanut mitään sen suuremman maininnan arvoista paitsi että saatiin taas suomalaisia asiakkaita! Oikeen mukavia ja trendikkäitä nuoria naisia, joita oli ilo palvella ja niiden kanssa sai näyttää oikeesti sitä osaamistaan.
Kaikista jännin oli, että mun työkaverit kaikki ylisti sen jälkeen miten kivalta suomi kuulostaa! Kuulemma paremmalta kun ruotsi (öö what? mutta siitäs saatte hurrit hähähähhä!)

Duunin jälkeen lähdin L´illa ostarille nopeelle hätäostos rundille. Ja ihan kun basic ostokset jo yksinään ei riittäis piristään niin löysin DISNEY kaupan!!! Täytyi tosissaan hillitä itteeni etten ostanut koko puljuu tyhjäksi!
Sinne meen kyllä takaisin! Kaikki ihan sitä aitoo disney sälää, mutta helvetin halvalla! Voi kun ei olis matkalaukkujen painorajoja niin olisin ostanu itelleni kaikki Jörö aiheiset astiat ja pehmot mitä siellä oli! Retulle meinasin ostaa oman dalmatialaisen... ehkä vielä teenkin sen! Ah sanat ei riitä kuvaan sitä Miia-4-vee-innostusta siellä!

Loppu päivän pyhitinkin edelliselle blogipäivitykselle.

Illasta tosin roikuttiin Lynnin kaa sen ikkunassa ja fiilisteltiin naapurissa pelattavaa Barcan peliä. Se onneks suostu lähteen mun seuraks peliin 1.11 (koska minähän en täältä lähde ilman että käyn katsomassa ylihintaista matsii minkä kulusta en tajua mitään!)
Muutenkin sen kanssa jutskailtiin ja nautittiin toistemme seurasta. Ihana tyttö <3 Ainakin on syy käydä Amsterdamissa tän keikan jälkeen!

22.10 keskiviikko

Töissä melko tylsää, mutta se antoikin sitten hyvän tilaisuuden keksiä lisää suomalaista pingviini läppää! Voitais oikeesti kirjoittaa sellainen wikipedia uskottava kirja mun erään työkaverin kanssa suomalaisista pingviineistä, niiden ominaisuuksista, ruokavaliosta ja vahtikoiraominaisuuksista.

Se läppä on niin paskaa että se jatkuu sillä aina vaan. Ja aina se naurattaa.
Niinpä vaan vaaputtiin pingviini askelin pitkin respaa koko päivä niinku viiden tähden hotellissa kuuluukin.

Illalla kävin mm. tupakalla ja menin nukkumaan lahnailtuani koko illan kotosalla. Aika mielenkiinnottomaks taantu tää elämä Idan visiitin jälkeen hahaha
Nooh, mä sallin itelleni nyt lepoo ennenku alan rutistaa viimesiä irti Barcelonasta. Ja on kyllä välillä ihan luksusta sekin ettei tapahdu mitään eikä tarvi oikeen tehdä mitään!

23.10 torstai

VIIMEINEN PÄIVÄ 21-VUOTIAANA! APUA!

Töissä oli aivan ihania asiakkaita pitkin päivää. Sain niin paljon kehuja mun asiakaspalvelutaidoista, motivoituneisuudesta sekä eleganssista että oli oikein kiva siinä palvella myös niitä vähän kettumaisempia tätiä ja setiä!
Lisäks aivan ihana amerikkalainen setä oli sitä mieltä että mulla on kauneimmat silmät mitä se on koskaan nähnyt. Vitsit miten perso mä oon kohteliaisuuksille, tulee hirveet kiksi fiilarit jostain näinkin pienestä! Mutta hyvähän se vaan kun on halvat huvit!

Sitten kaiken lisäks löysin meidän asiakaskunnasta myös mun unelmien miehen. Oikeesti komein mies jota oon ikinä nähnyt ees missään elokuvissa tai vastaavissa. Sulin sillai henkisesti siihen koneeni taakse.
Harmi, ettei se voinut ees säälistä vähän iskee silmää mulle tai flirtata peri lattari tapaan. WHY GOD!

Noh, ehkä toivun tästä pettymyksestä vielä joku päivä. Ehkä jo huomenna kun olen vanhempi ja viisaampi!

Huomenna vietän ansaittua vapaata 10 työpäivän putken jälkeen ja pidän pienet synttärijuhlatkin ihan vaan etten istuis kotona ikäkriiseilemässä ja laskemassa ryppyjä&harmaita karvoja
Niistä bloggaan sit seuraavalla kerralla ja enempien kuvien kera!

XOXO
Miia

Hola hola vaan taas pitkästä aikaa!

Blogihiljaisuuden suurin syy lähti eilen takaisin sinne Suomeen, joten on tullut aika jakaa viimeisien päivien huikeet häppeningit teidän muidenkin kanssa.
Kiitos siis Idalle visiitistä, oli huikeeta - mä palautan palveluksen sitten helmikuussa ja tupsahdan Mexicoon olé olé!

Aloitetaan kuitenkin alusta, ennenkuin lopetetaan loppuun. Here we go!

9.10 torstai

Työpäivä oli melko ikävystyttävän rauhallinen, jonka ainoo pelastus oli ihanat asiakkaat, joiden kanssa oli jopa hauska heittää läpyskää (lue: englantia puhuvia asiakkaita, joiden kanssa pystyin letkeesti rupatteleen)
Loppupäivää kohti tietenkin iski hirvee kiire ryysis, mikä oli kiva sillä että aikakin meni sitten vikkelään kun ei ehtinyt kyylätä sitä kelloo koneen näytön alareunassa.

Duunista lähdin suoraan vauhdikkaasti seikkaileen kohti lentokenttää. Sain työkaveriltani vinkin, että Plaza Espanyalta pääsisi kaupungin bussilla lentokentälle T-Mes lipulla, joten suuntasin sitten sinne. Tosin myönnettäköön että vatsanpohjassa oli vähän pakokauhuisia perhosia, kun nousin kyseiseen bussiin meinaan lentokenttä käsittääkseni sijaitsee eri Zonalla ja meitsin lippuhan käy vaan tällä toisella arealla..
Rohkaisin itteeni kuitenkin sillä, ettei koskaan oo missään tän melki kolmen kuukauden rupeaman aikana tultu kyseleen lippuja. Niin että potentiaalisesti pummilla vaan!

No, karmallisesti ei-yllättävistä syistä tarkastaja tietenkin kapus sinne saamarin bussiin ja mun mahan perhoset heitti veivinsä kauhusta (liputta matkustaminen = 100 euroo sakkoo aka huntti vähemmän shoppailurahaa...)
Valmistauduin henkisesti heittään "mina ei puhu espanja" -näytöksen lipuntarkastajalle, joka olis ehkä voinut pelastaa mut tilanteesta KUNNES karmallisesti super-yllättävästi tää dude vaan tsiigas mun lippuu ja toivotti hyvää matkaa!
Helpotus oli lähes suurempi kuin hämmennys (kumpi meistä nimittäin oli väärässä? oonko mä turhaan säästelly tota lippua vai oliks se tarkastaja vaan pihalla?)

Noh oli kumminpäin tahansa niin lentokentälle päädyttiin. Siellä hengailin saapuvien aulassa yhdessä autonkuljettajien kanssa sekä muiden vastaanottokomiteoiden. Pitäisi vissiin käydä useemminkin hengailemassa tuolla lentokentällä...
Mä olin ihan tippa linssissä koko ajan kun seurasin niitä liikuttavia jälleennäkemisiä! Niin paljon naurua, haleja ja pusuja ja jopa niitä kyyneleitä. Mieleen on jotenkin niin jäänyt pikkupoika joka sellasilla vauvaaskelilla kirmas setänsä syliin, samoin jäi mieleen pariskunta joka itki&nauroi&suuteli niinku maailmassa olisi vaan ollut ne kaksi.
Tälläiselle tulevalle kirjaillisuuden nobelin voittajalle / ammattikyylälle tollaset tilanteet on niin inspiroivia kun voi vaan kelailla niitä kaikkia tarinoita mitä noiden ihmisten ja niiden kohtaamisten taakse kätkeytyy.

Lopulta oli oma vuoroni heittäytyä sen kaiteen yli mun jälleennäkemis kumppanin kaulaan. Idaa en oo hetkeen nähnykkää ku se vietti kesän nuuskan ja komeiden miesten maassa tossa naapurissa.
Napattiin siitä sit kokolailla samantien taksi ja tultiin tähän mun kämpille levittä tänne huikeeseen tilaihmeeseen toisenkin naisen matkatavarat... ihmettelen edelleen miten mahduttiin!

Heitettiin siinä sitten äkkiä vähän pakkelia naamaan ja Ida vähän vähensi tota Suomen ilmastoon sopivaa toppahaalari pukeutumista. Suunnattiin rantaa kohti ja päätettiin mennä samantien safkaileen.
Löydettiinkin tosi kiva rafla, missä ne mainosti kahdelle tosi laajaa tapas-menua missä oli vähän kaikenlaista. Otettiin se, eikä jouduttu pettyyn. Kylmät tapakset oli kyllä rehellisyyden nimissä tossa paikassa parempia kun lämpimät mutta saatiin kyllä vedettyy melkoset ähkyt ja ihan tyytyväisenä poistuttiin.

Otettiin tietty myös saman tien kannu sangriaa ja ekaa kertaa ikinä se tarjoilija ihan tosissaan kysyi että "con alcohol o sin alcohol?"
Me katottiin toisiimme hetken pölmistyneenä, kun järkyttyneinä mietittiin että tän täytyi olla retorinen kysymys. Lopulta tajuttiin että se tarjoilija kyttää meitä odottavasti ja kiekaistiin yhteen ääneen "CON alcohol!"
... mitäköhän sekin mietti. Tostahan me alotettiin meidän 11 juomaputki, joista olin tosiaan yhden päivän ihan vesiselvänä ja Ida ei sitäkään...

Vein Idan heti syömisen jälkeen maistaan maailman parhaita Mojitoja Benedictiin. Ei siellä juotu vissiin kun yhdet, kun mulla paino vähän työpäivä väsymys.
Lähdettiin kotiin, missä projektina oli vielä puhaltaa yks onneton uimapatja täyteen ettei Idan tarvis ihan paljaalla lattialla nukkua.
Minä vanhana tervakeuhkona puhisin patjaan sillä välin kun Ida kävi suihkussa - eikä siis mitään tulosta! Ida kun tuli suihkusta ja yritti vuorostaan puhaltaa kun mä pesin meikit, niin käytännössä yhdestä puhalluksesta oli matressi täynnä!
Tää on ehkä merkki että pitäs lopettaa röökin vetäminen hmm...

10.10 perjantai

Ihan kuvittelin että vapaapäivänään sitä sais nukkua pitkään, mutta Ida-kirottu-aamuvirkku-Manner päätti toisen. (tätä aamuvirkeyttä opin vihaamaan tässä muutaman darra-aamun aikana)
Laitettiin sitten vähän aamupalaa naamariin ja ihmistäydyttiin ja lähdettiin siitä sitten kahvitteleen tähän mun huudeille. Istuttiin terassilla ja juotiin hyvää kahvia ja minä tupakoin ihan vaan siitä ilosta että täällä on KUUMA ja kesä ja voi istuu ulkona tupakalla ja kahvilla ja puhua paskaa ilman että on seuraavana päivänä pissatulehdus.

Kahvilta suunnistettiin keskustaan pöristeleen. Matkalla törmättiin muunmuassa pappa porukkaan, jolla oli petankki (kirjotetaankohan se noin lol) ja ne kutsui meidät pelaan niiden kanssa. Sanottiin kohteliaasti että jos nyt ei kuitenkaan... koska vaikka kypsemmät miehet on toki seksikkäitä niin pakko vetää raja tekohampaiden ja tupeiden kohdalla.

Pihaleikkien sijaan keskitettiin voimamme Portal del Angelilla ja pistettiin shoppaillen (minä ainakin pistin..) On se vaan kumma kun sinne ei ikinä voi mennä ilman että tyhjenee rahapussi.
Ostostelun jälkeen mentiin lounastaan terassille, missä otettiin alkuun pari tapasta ja sitten paella puokkiin. Luoja miten hyvät patatas bravas:it!! Paikka oli muitenkin tosi nätti ja ihana ja hyvin kohtuu hintainen lokaation nähden.

Siinä sitten naatiskeltiin aikamme, juteltiin viereisen pöydän hollantilaisen kanssa ja naureskeltiin sille, että Idan seurassa sain totisesti mun turististatuksen takaisin. Yleensä mulle täällä puhutaan automaattisesti espanjaa, mikä on oikeen kiva, mutta ei enää ton albiinoblondin seurassa!
Ida meni sillai useemman kerran sentään ruotsalaisesta mutta minä oon aina ja ian kaikkisesti ulkomailla jostain syystä venäläinen!! Why god? Nytkin koko päivän kuului vaan priviet priviet joka sisäänheittäjän suusta.
Haluaisin oikeesti kuulla mikä tää mystinen ruski piirre mussa on...

Lounaan jälkeen lähdettiin mun luokse lauttautuun illan tohinoita varten. Siinä meikkailtiin ja suihkuteltiin ja nautittiin vähän viiniä ja juustoa (koska mitä muuta sitä tekis kun söis?)
Juotiin fiinisti kuohuviiniä muovimukeista ja popitettiin Celine Dionin parhaita kuten party nightiin kuuluu

Hyvää skumppaa oli, mutta ne asiakkaat jotka sen mulle lahjoitti oli vissiin vähän sheikannu pulloo, koska siinä kohtaa kun hipaisin sitä korkkia paikallaan pitävää metalliverkkoo niin koko pullo kirjaimellisesti räjähti. Skumppaa roisku keittiössä seinille ja lattioille ja vähän kämppisten päälle ja silleen.
Siitä tuli kuitenkin ihan hyvä viinan haju jo valmiiks niin ei tarvinnu sitäkää enää miettii.

Lähdettiin sitten aikanamme Barri Goticiin etsiin hyvää raflaa ja vähän aikaa pyörittyämme sisäänheittäjä pysäytti meidät ja kysyi mistä ollaan kotoisin. Kun kerrottiin että Suomesta ja Tampereelta niin se raahas meidät sisään ja lykkäs ilmaset skumpat pöytään (hyvä merkki!)
Siinä selvis sitten illan mittaan että se oli joskus 20 vuotta sitten nuoruudessaan deittaillu tamperelaista muijaa ja se oli edelleen ihan rakastunut Manseen (kuka ei olis?) ja kuulemma kaikki treeläiset saa aina ilmasta skumppaa hänen ravintolassaan.

Otettiin siellä sitten taas Tapaksia yllättävää kyllä. Ja hyvää se oli ja vielä halpaakin!

Kyllä huomaa että oon true bloggari kun ruokakuvia löytyy! Harmi että muistan yleensä blogi kohdat siinä kohtaa kun oon haukkaillu jo parista kohtaa annosta...

Raflasta mentiin yllättäen Benedictiin, missä oli vähän kuollut meno. Mutta sehän ei sinänsä haitannut koska alkoholi virtasi ja oli hyvvee. Tuli sieltä sitten lopulta ilmaista tequilaakin, mutta kyllä sitä sai odottaa tällä kertaa.

Otin jopa kerrankin ensin jotain muuta kun mojitoo, mutta se kokeilu ei pitkään kestänyt. Sen sijaan keskityttiin maisteleen läpi kaikki listalta löytyvät mojitovaihtoehdot.

Lähdettiin sitten lopulta Shokoon, missä oli aivan huikaisevan huikee meininki! Pääsin tanssimaan todella hyvän tanssijan kanssa, juoma maistui ja kävin romanttisella kuutamokävelyllä erään aivan tajuttoman kuuman italialaisen kanssa.
Tykkään niin tästä systeemistä että klubilta pääsee rannalle tuulettuu ja vielä samaan rahaan sisäänkin takasin!!!
Rantareissuni jälkeen kipitin takaisin Idan luokse, joka hengaili ihan tajuttoman mukavien brittipoikien kanssa, jonka kanssa kreisi bailatessa mm. single ladiesia menikin loppu ilta.
Ei voi muuta sanoa kun että nautin, yks parhaimpia iltoja täällä (ja miten paljon kuumia miehiä samassa paikassa... <3)

Kotona oltiinkin siinä puoli seiskan aikaan, eikä bileet olla vielä läheskää lopussa kun kuudelta lähdettiin kotia kohti.

11.10 lauantai

Aamulla oli melko eeppinen krapula, josta jäi vahingossa kuvatodisteitakin. Ida oli meinaa tuttuun tapaan noussu joskus ysin jälkeen ja käynyt suihkussa ja laittautunut täysin valmiiks kun mä vielä vedin onnellisesti sikeitä.
Kun se oli valmis niin se päätti sitten herättää meitsin, joka luuli kuoleman olevan siinä kohtaa lähellä.

Ida siinä räpsi ittestään freesejä selfieitä peilin edessä kun mä raahauduin vessaan laatalle.. Tää kuva tuli siis otettuu ihan vahingossa ja se oli niin ruma että oli pakko lisätä se instaan koko kansan naurettavaks!

Kun sitten lopulta sain itteni kasaan lähdettiin rannalle nauttiin kuumuudesta. Mentiin samantien darra lounaalle yhdelle terassille rantsulle ja yhden burgerin jälkeen tunsin olevani taas kiinni elämässä!
Ruokaa lasketeltiin sitten käppäilemällä rantsulla ja siinä kun vedettiin rantaviivaa pitkin niin päädyttiin jotenkin mystisesti jopa nudistiosastolle missä vanhat gubet esitteli ryppyistä olemustaan.

Rantarupeaman jälkeen lähdittiin etsiin jäätelöä ja siinä pyöriessä ihan sata varmasti nähtiin Javier Bardem!!! Tai ainakin Ida on tästä vakuuttunut, mä uskon ennemmin jäätävään kaksoisolentoon! Koska niin kuumat miehet ei vaan voi chillailla Barcelonan syrjäkaduilla ilman fanilaumaa..
Onneks kuumottavia tunnelmia rauhottaan löydettiinkin jätskii! Jädet kourassa jatkettiin etsiin lisää ruokaa (kuinkas muutenkaan) ja mentiin La Boqueriaan, missä kalaosaston hajut herätti jopa Idan darrafiilikset!
Päädyttiin jatkaa herkuttelulinjaa vähän terveellisimmissä merkeissä ja ostettiin metroon matkaevääks hedelmä kupit.

Painettiin siis kotiin odotteleen Tainaa, joka oli liittymässä laittautumiskerhoon mun huvilalla. Siinä sitten kuunneltiin taas vähän Celine Dionia ja muita suomihittejä sekaisin ja meikattiin ennenkuin lähdettiin ettiin iltaruokapaikkaa.

Painettiin bussilla keskustaan, mikä oli mulle ihan uus kokemus. Kestihän se pitkään mutta jotenkin kivempi  tapa matkustaa tavallaan kun metro.
Päädyttiin taas seikkaileen vanhaan kaupunkiin, josta löydettiin ihan Benedictin läheltä kiva rafla missä jouduttiin venaan pöytää joku puol tuntii (hyvä merkki koska ruuan täytyy olla hyvää) ja saatiin siinä ajassa tyhjennettyy jo eka viinipullo MAAILMAN PARASTA VIINIÄ!!!!

Lopulta saatiin pöytäkin ja lisää viiniä. Tietenkin kylkeen otettiin vähän tapaksia, jotka oli perunoita lukuunottamatta parhaan makuisia mitä oon ikinä syönyt! Tosin ne ei kyllä ihan ollut jaettavaks tarkoitettu! Nimittäin tosi pieniä annoksia...
Tosin kyllä niistä nälkä lähti ja saatiin masut sen verran täyteen että uskalsi vaihtaa nestelinjaan ja lähtee taas kerran Benedictiin.

Siellä oli jälleen melko vähän ihmisiä, mutta hyvä meno ja pääsin taas tanssimaan! Tuli vedettyä perinteistä bachataa, josta nautin kyllä ylitse kaiken!!! Lisäks jorattiin Tainan kaa ihan muuten vaan!
Oli kyllä oikeen eeppinen känni ilta, jonka ehdoton kohokohta oli katalaani porukka benedictissä, jotka tarjos meille maailman pahimpia shotteja jotka kaikki juotettiin Tainalle (Tainaparka vasta kännissä olikin!)
Nää samaset miehet ylisti mun espanjaa maasta taivaaseen sama kun mun tanssitaitoja. Kuulemma mulla on "sangre latina" elikkäs suoraan suomennettuna latinalainen veri. Ah mitä kohteliaisuuksia! Alan myös epäillä todella että oon syntynyt ihan väärään maahan...

Benedictin pomo anto meille sitten vielä VIP sisäänpääsyt Opiumiin, joten lähdettiin sinne. Sana ilmainen sisäänpääsy voitti mun kaikki epäilykset edellisistä trauma kokemuksista kyseissä paikassa...
ja samanlaista shaibaahan se nytkin oli! Niinpä lähdettiin melko äkkiä vaan hengaan rannalle katalaanipoitsujen kanssa, jotka oli ihan Idan faneja. (blondin taika ei vaan ikinä petä...)


Oli vaan melko mageeta istuu siellä hiekalla, kun horisontissa ukkosti ja salamat vaan välkkyi vaikkei ees satanut!
Siinä vesirajassa pyöri samalla sellainen vanha ekshibitionisti äijä munasillaan ja veti viskii pullon suusta.. ihailtiin sen menoo siinä sääilmiöiden tarkkailun lomassa ja kuunneltiin kun pojat itsepäisesti vaan nyhväs ja puhu keskenään katalaania.

Siinä kohtaa kun rupes tihkuun vettä lähettiin metsästään taksia, jota ei sitten ikinä löytynyt joten mentiin kauheessa koomassa metrolla himaan, missä känni nälkään vedettiin paahtoleipää ja hihiteltiin tyhmille jutuille.

12.10 sunnuntai

Yllättäen heräsin kaameessa darrassa siihen että Ida oli jo taas ovella menossa.
Tosin kasasin itteni ennätyksellisen nopeesti koska suuntana oli Benedictin kuuluisa brunssi! Tosin kun päästiin sinne niin jonoo oli ulos asti, joten mentiin viereiseen brunssi paikkaan jossa oli vähän lyhyempi jono.
Onneks meitä puras munkkipossu ja päästiin varmaa kymmenessä minuutissa pöytään ja saatiin tilattua. Ja oh boy!! Nyt oli kyllä sellasta darra ruokaa että vieläkin kuola valuu kun sitä ajattelee!
Muutenkin paikka oli ihan super viihtyisä! Kaikista parasta oli kuitenkin kun joku Idan Tinder tuttu aussi tuli sisään asti morjestaa sitä, it´s small world...

 Paineltiin tuosta sitten rannalle, missä mä vedin voimanokoset ja armelias Ida anto mun kuorsata vähän aikaa bikinit päällä rusketuksen toivossa.
Sitten lähdettiin Ciutadellaan valokuvaileen ja nautiskeleen ihanasta sunnuntai päivästä.

Kotimatkalla juttu oli jo sen verran väsynyttä että alettiin kääntää kaikkia suomalaisia sanontoja englanniks. Oltiin aivan eksyksissä ja mä nauroin käytännössä pissat housuissa "boys of yesterdays teeri" tasosille jutuille.
Edelleen on vähän mystistä että miten pääsin kotiin ilman vaippaa!

Kotona sitten rutinoituneeseen tapaan alettiin fressaileen iltaa varten. Oltiin päätetty mennä syömään yhteen ihanaan mestaan lähelle Plaza Espanyaa johon olin ihan varma löytäväni ilman karttaa...
No pyörittiin siellä sitten lopulta nälissämme noin tunti ennenku luovutettiin ja mentiin käytännössä ekaan vastaantulevaan ravintolaan. Ja kyllä! Uskon että se oli kohtalo koska siellä oli maailman historian parasta paellaa! NOM!

 
Oltiin päätetty jo etukäteen viettää yökerho vapaa ilta, joten mentiin sitten ruualta pyörii Ramblalle ja ettiin hyvää istuskelubaarii missä ottaa parit. Sillä reissulla oli ihan liikaa agressiivisia sisäänheittäjiä ja liian vähän hyviä paikkoja..
Meinas jo hermo kiristyä kunnes eksyttiin baariin nimeltä Stoken, jossa oli hyvät drinksut ja söpö meksikolainen baarimikko, joka vielä jutteli innokkaasti mulle. (Ja hyvä lattari tutka mulla, sanoin idalle että varmasti on latinoamerikkalainen eikä espanjalainen, enkä ollu väärässä!! hähähäh)

...Harmillista että tajusin olevani ihan kuumana siihen baarimikkoon vasta kun lähdettiin vaihtaan paikkaa.
Kaiken lisäks ei ikinä löydetty uutta potentiaalista paikkaa!

Sen sijaan pyörittiin vanhassa kaupungissa pikku hiprakassa ja otettiin laadukkaita photoshootteja.

Lisäks päädyttiin pitään pientä video päiväkirja/reportaasi systeemiä, josta vasta iloa irtosikin. Harmillista ettei mulla oo itellä niitä videoita, jotka oli niin ö-laatua että ne oli jo ihan oscar arvoista aineistoo! Mikä komiikkaa!
Nauran vieläkin yksin täällä kun kelaan niitä juttuja. Häpäisin itteni mm. matkimalla Notre Damen kirkonkellojen soittajan kävelyä, puhumalla jennimurteista espanjaa ja toteamalla tyhjentävästi kuolemattoman lauseen, jota varmasti tullaan lainaamaan tulevaisuudessa suurmiesten toimesta (kenties varoittavana esimerkkinä alkoholin liikakäytöstä) "baari on paikka jossa avataan pullo - tai yleensä sen avaa joku muu - ja sitten se pullo juodaan tyhjäksi"

Nää jutut jatku sitten myös potentiaalisilla murhakujilla, jossa Ida keksi Jack the reaperin barcelona version Alejandro the stripper. Tätä ennen koomikko ystäväni lukihäiriö momenteissaan kehitteli idean myös Genitaali palatsista ahahahahha
Nauran vaan ite näille jutuille niin paljon vieläkin! Luultavasti lukijoille nää ei ihan aukee koska onhan ne nyt aika insaidii... toivottavasti nää sepostukset auttaa mua ittee muistaan nää vielä vuodenkin päästä kuitenkin!

13.10 maanantai

Viimeinen vapaapäivä nyyh...
Juhlittiin sitä sekä lähes darratonta aamua menemällä aamupalalle/lounaalle Boqueriaan, jossa käytännössä ostettiin joka kojusta vähän jotain ja mässäiltiin meneen!
Kun oltiin lopulta taas ihan ähkyssä, niin lähdettiin etsiin bussipysäkkiä ja kuljetusta La Roca Villageen.

Tämä siis olla iso Outlet kylä Barcelonan ulkopuolella, johon olin haaveillut meneväni jo jonkun aikaa.
Enkä kadu ees tässä vararikossa että mentiin!

 
Se oli niiiiiin elitistisellä tavalla kiva ja kaunis ja ah mikä kulutusjuhlan tyyssija. Shoppailu sekä muotifanaatikkona olin tietenkin aivan kikseissä!
En usko että mikään shoppailu retki on ikinä tehnyt mua niin onnelliseksi! Vaihtaisin ihan koska vaan seksin pariin sataan euroon jotka kuluttaa täällä!

Tuolla oli jopa oikeesti tooodella hyviä alennuksia, joskin se vähän riippui liikeestä, mutta kuitenkin!
Ja kaikki "oleellisemmat" löytyi. Ainakin ne mihin oli varaa!

Kun istuttiin vähän ennen bussin lähtöö siellä Starbucksin terassilla kaikkine kasseinemme, niin tuntu oikeesti siltä kun oma arkisen paskasen harmaa elämä olisi muuttunut Sinkku Elämää sarjaks! Ei oo sanoja kuvaileen sitä materialismionnellisuutta.

Siinä mun saldo <3

Näiden pakaasien kanssa MUUNMUASSA saavuttiin sitten takas Barcelonaan, jossa vessa hädän ajamina pinkaistiin sapuskalle ekaan mahdolliseen ravintolaan joka tuli vastaan.
Tämäkin oli ihan hyvä päätös sitten loppujen lopuks!

Paikka oli sisustettu vanhan Hollywoodin muistomerkiks ja kaikki minut tuntevat varmaan uskoo että olin taas ihan kikseissä jo näistä puitteista! Sielläkin oli tosi tosi söpö tarjoilija, joka toi meille alkuun ilmaset tervetuliais drinksut.
Niiden lisäks otettiin vähän bissee pitään alkoholitasapaino kohdillaan ja sen kanssa vähän nachoja ja oliiveja sun muuta pikkusta.

Siitä sitten paineltiin ilman ylimääräisiä baarireissuja kotiin nukkumaan, koska seuraavana päivänä tietenkin aamuvuoroon... yhyy

14.10 tiistai

Aamulla todellakin meinas vähän tehdä tiukkaa se tyypillinen viiden herätys... Kuitenkin työpäivä meni nopeesti ja kiireisissä mutta hyvissä fiiliksissä, vaikka jalat huusikin hoosiannaa!

Duunipäivän jälkeen lähdinkin sitten jo valmiiksi kuolleiden kinttujeni kanssa Idaa tapaan. Mulla oli hirvee nälkä joten otin äkkiä terveellisen välipala burgerin Burger Kingistä. Ja siitä sitten lähdettiin Parc Guelliin.

Siinä matkalla kun edelleen kuolleiden jalkojeni (jotka joka askeleella kuoli vähän enemmän) kivuttiin kohti sitä kirotun kaunista puistoo siellä kirotulla mäen nyppylällä, jonne oli kirotun liian monta porrasta, mietin että kyllä on epäterveellinen yhdistelmä vetää eka rasva burgeri sitten vähän röökii ja sit lähtee viä urheileen tolla tavalla.
Ida pomppi tietenkin vielä iloisesti jotain X-hyppyjä ylös niitä portaita kun mä hinauduin aivan hapoilla siellä perässä!

Nooh ainakin oli taas sen arvoista kun pääsi ylös asti ja sai taas kameran esiin!

 
Toi on kans yks sellaisia the inspiraatio paikkoja täällä Barcelonassa. Mä tiedän että tuun vielä joku päivä armottomasti plagioimaan noi maisemat mun haltia romaaniin.
Oikeesti tuolla tulee sellainen olo että pitäis pomppia noita polkuja hulmuavassa mekossa ja kenties joku puumiekka kourassa.

Lisäks tollai työpäivän jälkeen tulee myös sellainen fiilis, että kun tsäänssi tulee niin pitää ottaa välikuolema! Tuolta risti bygnaadilta löytyikin hyvä kolo jossa oli hyvä ottaa vähän lepiä ja nostaa jalat ylös.
Tunnelman viimeisteli epävireisesti hoilottava muusikko, jonka biisi valinta "so why don´t you kill me" sopi mun tunnelmiin melko hyvin.

Siitä sitten hetki puistoiltuamme palattiin kotiin fressailemaan (kyllä sen hikoilun jälkeen pitääkin!)
Ja suunnistettiin sit mun lähiravintolaan euron tapaksille, missä eräillä meistä iski perus seisovanpöydän ahneus yhdistettynä puoli-ilmaisen ruuan ahneuteen. Kauhee ylilyönti ähky oli kyllä seuraus noista herkuista...

Tapaksilta lähdettiin sitten kiireesti kohti vanhaa kaupunkia, jossa meillä oli tupladeitit eräiden svedu pojkarnien kanssa. Tietysti tollanen deittailu randomilla voi olla aina tosi awkward mutta meillä oli ihan super hauskaa!
Otettiin ensin bisset yhdessä paikassa ja puhuttiin kaikenlaista - paskaa lähinnä.
Sitten vaihdettiin Stokeniin, jossa ei tällä kertaa ollut söpöö baarimikkoo mutta vähän mukavampi ja letkeempi tunnelma.
Siellä meillä juttu kulki ja viina virtas ja vuorotellen oli iha diipit selitykset ja sit taas aivotonta paska huumoria. Kaikista parasta oli, että niiden kanssa ei ollut mitään sellaisia pariutumis systeemeitä vaan oltiin vaan neljä frendii chillailemassa
Saatiin siinä muutenkin yksimielinen hyvä idea että Suomen, Ruotsin ja Norjan kannattais yhdistyy yhdeksi valtioks. Meillä on tää kuvio jo ihan selvitettynä että mistä maasta otetaan ja mitä. Alan ehkä oikeesti ajaan tätä asiaa eduskunnassa kun palaan Suomeen.

Illan hauskin sattuma oli kun viereiseen pöytään istu skottilainen seurue. Ne puhu niin paksuu murretta että me luultiin niitä hollantilaisiks ja ne oli vuorostaan luullut että me ollaan amerikkalaisia (puhuttiin siis englantia niiden svedujen kanssa)
että silleen!

Noh ainoo varjopuoli oli, että oltiin hieman kännissä sen poikien tarjoaman drinksumäärän jälkeen ja kello oli aika paljon kun tultiin kotiin... Tajusin siinä herätystä laittaessa että aikaa nukkua 3,5 tuntia ja sama aika selvitä hiprakasta että krapulasta.
Mitä veikkaatte mitkä fiilikset aamulla?

15.10 keskiviikko

En viitti ees mainita mitkä fiilikset oli aamulla viiden aikaan.
Samat fiilikset kesti koko hiton päivän töissä. Käytännössä vaan laskin minuutteja että koska pääse kotiin nukkumaan.

Onneks Taina tuli Barcelonaan ja ne lähti Idan kanssa yhdessä katsastaan La Sagrada Familian ja muutenki pyörii ympyrää sillä aikaa kun mä menin kotiin parin tunnin päiväunille. Oli yksinkertaisesti pakko!

Siinä siis keräsin vähän voimia ja lähdin morjestaa tytsyjä Idan hotellille (se muutti tiistaina pois mun uimapatjalta nyyh!)
Siitä lähettiin ettiin jotain hyvää raflaa siitä läheltä ja löydettiin ihan täydellinen mesta, missä viinipullo maksoi huikeet 6 euroaa (sama kun lasi treellä...) ja ruoka oli samaa hintaluokkaa!

Kaiken lisäks kaikki oli myös älyttömän hyvää, erityisesti simpukat jota tuli otettuu piiiitkästä aikaa! Sain jopa syödä koko laarin lähes yksin kun noi suomalaiset ystäväni alkoi nyssyköimään!

Raflasta jatkettiin Idan hostellin baariin parille, koska muistetaan taas se alkoholitasapaino (tässä kohtaa oltiin dokailtu/tissuteltu vaatimattomasti viikko putkeen)

Tavattiin siellä saksalainen miesmalli, jonka kanssa menin rupatteleen sujuvaa espanjaa kunnes tajusin, ettei se ymmärrä mitään. Ja näin jää oli murrettu!
Oikeen mukava äijä! Ehdottomasti hostellien paras puoli on, että siellä todella tapaa uusia ihmisiä.
Muutenkin tykkään kyllä tosta Generatorin baarista.

Ei oltu kuitenkaan myöhään, koska halusin kotiin ihmisten aikaan nukkumaan.

16.10 torstai

Heräsin tavallaan semipirteenä ja mietin, että tästä tulee kiva päivä!
Olin todella väärässä. Siitä alkoi surkeiden sattumusten sarja, joka on niin surullista luettavaa, että suosittelen lopettaan lukemisen tähän!

Sattumus 1: töissä koko päivä koostui jäätävistä mokista ja tuntui ettei mitään saanut hoidettua kunnialla, kaiken kruunas se että vuoronvaihto kesti ikuisuuden ja sen aikana mulle ilmoitettiin että sunnuntaiks mulle oli vaihdettu aamuvuoro (ei siis bailaamista lauantaina...)

Sattumus 2: Kotona odotti sähköposti vuokranantajalta, että perjantaina kukaan ei saa mennä ennen yötä kotiin koska siellä ammattilaiset kaasuttaa luteita hengiltä.
... kyllä saksalainen lensi pihalle koska oli a) sottainen b) ei kuunnellut yhtäkään sääntöä/varoitusta c) toi luteet meidän kotiin
Itselläni ei mitään puremia ilmennyt koskaan, mutta kyllä tällänen ötökkäfobistikko oli aika paskana näistä uutisista.
Tuli vaan sellainen fiilis että haluun kotiin, missä äiti voi saunottaa mun kaikki kamat ja pakastaa loput ja ongelma korjattu. Oikeesti ikinä ei oo viä sellainen koti-ikävä piikki tullut, halusin vaan pois tästä paska kämpästä.
Ja kyllä kaikki jotka nyt suunnittelette, ettette ikinä enää päästä mua kotiinne koska jaan tälläisen syöpäläistarinan niin siitä vaan! Ajattelin ensin, etten kirjoita aiheesta, mutta elämää tääkin on. Shit happens. Asialle voi kuitenkin tehdä jotain. Tämä ei ole syöpä, tämä on syöpäläisongelma.
Tätä mantraa hoen itselleni vielä nytkin kun ahdistun täällä omassa huoneessa (ja siis tosiaan ammattilaiset kävi kaasuttaan koko asunnon ja silleen)

Sattumus 3: Kaikki paska kaatu niskaan ja tuli kauhee ahdistus/itku kohtaus. Suomen päässäkin tapahtuu kamalia ja nekin asiat pyörinyt päässä ja nyt sit nää kaikki... Onneks Lynn oli kotona ja itkin sen olkapäätä vasten huutoitkua puolituntia kun oli vaan niin paha olla ja tuntui ettei vaan jaksa enää mitään

Sattumus 4: Lynn, joka ei enää polta, totes että tilanne vaatii tupakkaa rauhottuakseen ja pyysi mua mukaansa pihalle tupakalle ja suklaalle. Tämä kuulosti hyvältä kunnes ulko-ovella tiputin vahingossa koko (täyden) askin tupakkaa vesiastiaan ja ne meni tietenkin täysin polttamiskelvottomiksi. Eikun kauppaan siis vaan...

No tässä kohtaa Taina tuli kuitenkin mun luokse ja auttoi mua laittaan seuraavan päivän kamat kasaan ja siivoileen niitä kaasuttajia varten. Muutenkin jaksoi olla kuuntelemassa mun jatkuvaa vikinää ja hysteeristä raavintaa (psykosomaattiset kutinat on kyllä aika herkkua)

Sitten lähdettiin tapaan Idaa, jotta mentäis syömään yhdessä ja mun olo alko vähän piristyy kun pääsi ulos ihmisten ilmoille. Päädyttiin tapaksille kuten aina ja kyllä vain heti hyvä ruoka piristi entisestään!
Ja jotta piristysmaksimus olisi huipussaan mentiin vielä yksille Benedictiin, jossa mulla on kyllä nykyään jo niin kotoisa ja hyvä olo että ei paljoo ötökkäkriisit paina!

Yksi extra fuerte mojito naamariin ja hyvää läpyskää tyttöjen ja baarimikkojen kanssa. Siitä oli jo parempi fiilis mennä kotiin nukkumaan.
Voin kyllä sanoo että nukkumaan mennessä rukoilin ettei tarvis näin kamalaa päivää enää elää täällä...

Ja näihin positiivisiin tunnelmiin onkin helvetin hyvä lopettaa tää sessio! Huomenna tai viimeistään ylihuomenna jaan loput kokemukset teidän kanssa... juuri nyt ei jaksa enää näpytellä!
Lupaan että seuraavat päivitykset on jo positiivisempia! Stay tuned!

XOXO
Miia