Blogihiljaisuuden suurin syy lähti eilen takaisin sinne Suomeen, joten on tullut aika jakaa viimeisien päivien huikeet häppeningit teidän muidenkin kanssa.
Kiitos siis Idalle visiitistä, oli huikeeta - mä palautan palveluksen sitten helmikuussa ja tupsahdan Mexicoon olé olé!
Aloitetaan kuitenkin alusta, ennenkuin lopetetaan loppuun. Here we go!
9.10 torstai
Työpäivä oli melko ikävystyttävän rauhallinen, jonka ainoo pelastus oli ihanat asiakkaat, joiden kanssa oli jopa hauska heittää läpyskää (lue: englantia puhuvia asiakkaita, joiden kanssa pystyin letkeesti rupatteleen)
Loppupäivää kohti tietenkin iski hirvee kiire ryysis, mikä oli kiva sillä että aikakin meni sitten vikkelään kun ei ehtinyt kyylätä sitä kelloo koneen näytön alareunassa.
Duunista lähdin suoraan vauhdikkaasti seikkaileen kohti lentokenttää. Sain työkaveriltani vinkin, että Plaza Espanyalta pääsisi kaupungin bussilla lentokentälle T-Mes lipulla, joten suuntasin sitten sinne. Tosin myönnettäköön että vatsanpohjassa oli vähän pakokauhuisia perhosia, kun nousin kyseiseen bussiin meinaan lentokenttä käsittääkseni sijaitsee eri Zonalla ja meitsin lippuhan käy vaan tällä toisella arealla..
Rohkaisin itteeni kuitenkin sillä, ettei koskaan oo missään tän melki kolmen kuukauden rupeaman aikana tultu kyseleen lippuja. Niin että potentiaalisesti pummilla vaan!
No, karmallisesti ei-yllättävistä syistä tarkastaja tietenkin kapus sinne saamarin bussiin ja mun mahan perhoset heitti veivinsä kauhusta (liputta matkustaminen = 100 euroo sakkoo aka huntti vähemmän shoppailurahaa...)
Valmistauduin henkisesti heittään "mina ei puhu espanja" -näytöksen lipuntarkastajalle, joka olis ehkä voinut pelastaa mut tilanteesta KUNNES karmallisesti super-yllättävästi tää dude vaan tsiigas mun lippuu ja toivotti hyvää matkaa!
Helpotus oli lähes suurempi kuin hämmennys (kumpi meistä nimittäin oli väärässä? oonko mä turhaan säästelly tota lippua vai oliks se tarkastaja vaan pihalla?)
Noh oli kumminpäin tahansa niin lentokentälle päädyttiin. Siellä hengailin saapuvien aulassa yhdessä autonkuljettajien kanssa sekä muiden vastaanottokomiteoiden. Pitäisi vissiin käydä useemminkin hengailemassa tuolla lentokentällä...
Mä olin ihan tippa linssissä koko ajan kun seurasin niitä liikuttavia jälleennäkemisiä! Niin paljon naurua, haleja ja pusuja ja jopa niitä kyyneleitä. Mieleen on jotenkin niin jäänyt pikkupoika joka sellasilla vauvaaskelilla kirmas setänsä syliin, samoin jäi mieleen pariskunta joka itki&nauroi&suuteli niinku maailmassa olisi vaan ollut ne kaksi.
Tälläiselle tulevalle kirjaillisuuden nobelin voittajalle / ammattikyylälle tollaset tilanteet on niin inspiroivia kun voi vaan kelailla niitä kaikkia tarinoita mitä noiden ihmisten ja niiden kohtaamisten taakse kätkeytyy.
Lopulta oli oma vuoroni heittäytyä sen kaiteen yli mun jälleennäkemis kumppanin kaulaan. Idaa en oo hetkeen nähnykkää ku se vietti kesän nuuskan ja komeiden miesten maassa tossa naapurissa.
Napattiin siitä sit kokolailla samantien taksi ja tultiin tähän mun kämpille levittä tänne huikeeseen tilaihmeeseen toisenkin naisen matkatavarat... ihmettelen edelleen miten mahduttiin!
Heitettiin siinä sitten äkkiä vähän pakkelia naamaan ja Ida vähän vähensi tota Suomen ilmastoon sopivaa toppahaalari pukeutumista. Suunnattiin rantaa kohti ja päätettiin mennä samantien safkaileen.
Löydettiinkin tosi kiva rafla, missä ne mainosti kahdelle tosi laajaa tapas-menua missä oli vähän kaikenlaista. Otettiin se, eikä jouduttu pettyyn. Kylmät tapakset oli kyllä rehellisyyden nimissä tossa paikassa parempia kun lämpimät mutta saatiin kyllä vedettyy melkoset ähkyt ja ihan tyytyväisenä poistuttiin.
Me katottiin toisiimme hetken pölmistyneenä, kun järkyttyneinä mietittiin että tän täytyi olla retorinen kysymys. Lopulta tajuttiin että se tarjoilija kyttää meitä odottavasti ja kiekaistiin yhteen ääneen "CON alcohol!"
... mitäköhän sekin mietti. Tostahan me alotettiin meidän 11 juomaputki, joista olin tosiaan yhden päivän ihan vesiselvänä ja Ida ei sitäkään...
Vein Idan heti syömisen jälkeen maistaan maailman parhaita Mojitoja Benedictiin. Ei siellä juotu vissiin kun yhdet, kun mulla paino vähän työpäivä väsymys.
Lähdettiin kotiin, missä projektina oli vielä puhaltaa yks onneton uimapatja täyteen ettei Idan tarvis ihan paljaalla lattialla nukkua.
Minä vanhana tervakeuhkona puhisin patjaan sillä välin kun Ida kävi suihkussa - eikä siis mitään tulosta! Ida kun tuli suihkusta ja yritti vuorostaan puhaltaa kun mä pesin meikit, niin käytännössä yhdestä puhalluksesta oli matressi täynnä!
Tää on ehkä merkki että pitäs lopettaa röökin vetäminen hmm...
10.10 perjantai
Ihan kuvittelin että vapaapäivänään sitä sais nukkua pitkään, mutta Ida-kirottu-aamuvirkku-Manner päätti toisen. (tätä aamuvirkeyttä opin vihaamaan tässä muutaman darra-aamun aikana)
Laitettiin sitten vähän aamupalaa naamariin ja ihmistäydyttiin ja lähdettiin siitä sitten kahvitteleen tähän mun huudeille. Istuttiin terassilla ja juotiin hyvää kahvia ja minä tupakoin ihan vaan siitä ilosta että täällä on KUUMA ja kesä ja voi istuu ulkona tupakalla ja kahvilla ja puhua paskaa ilman että on seuraavana päivänä pissatulehdus.
Kahvilta suunnistettiin keskustaan pöristeleen. Matkalla törmättiin muunmuassa pappa porukkaan, jolla oli petankki (kirjotetaankohan se noin lol) ja ne kutsui meidät pelaan niiden kanssa. Sanottiin kohteliaasti että jos nyt ei kuitenkaan... koska vaikka kypsemmät miehet on toki seksikkäitä niin pakko vetää raja tekohampaiden ja tupeiden kohdalla.
Pihaleikkien sijaan keskitettiin voimamme Portal del Angelilla ja pistettiin shoppaillen (minä ainakin pistin..) On se vaan kumma kun sinne ei ikinä voi mennä ilman että tyhjenee rahapussi.
Ostostelun jälkeen mentiin lounastaan terassille, missä otettiin alkuun pari tapasta ja sitten paella puokkiin. Luoja miten hyvät patatas bravas:it!! Paikka oli muitenkin tosi nätti ja ihana ja hyvin kohtuu hintainen lokaation nähden.
Siinä sitten naatiskeltiin aikamme, juteltiin viereisen pöydän hollantilaisen kanssa ja naureskeltiin sille, että Idan seurassa sain totisesti mun turististatuksen takaisin. Yleensä mulle täällä puhutaan automaattisesti espanjaa, mikä on oikeen kiva, mutta ei enää ton albiinoblondin seurassa!
Ida meni sillai useemman kerran sentään ruotsalaisesta mutta minä oon aina ja ian kaikkisesti ulkomailla jostain syystä venäläinen!! Why god? Nytkin koko päivän kuului vaan priviet priviet joka sisäänheittäjän suusta.
Haluaisin oikeesti kuulla mikä tää mystinen ruski piirre mussa on...
Lounaan jälkeen lähdettiin mun luokse lauttautuun illan tohinoita varten. Siinä meikkailtiin ja suihkuteltiin ja nautittiin vähän viiniä ja juustoa (koska mitä muuta sitä tekis kun söis?)
Juotiin fiinisti kuohuviiniä muovimukeista ja popitettiin Celine Dionin parhaita kuten party nightiin kuuluu
Hyvää skumppaa oli, mutta ne asiakkaat jotka sen mulle lahjoitti oli vissiin vähän sheikannu pulloo, koska siinä kohtaa kun hipaisin sitä korkkia paikallaan pitävää metalliverkkoo niin koko pullo kirjaimellisesti räjähti. Skumppaa roisku keittiössä seinille ja lattioille ja vähän kämppisten päälle ja silleen.
Siitä tuli kuitenkin ihan hyvä viinan haju jo valmiiks niin ei tarvinnu sitäkää enää miettii.
Lähdettiin sitten aikanamme Barri Goticiin etsiin hyvää raflaa ja vähän aikaa pyörittyämme sisäänheittäjä pysäytti meidät ja kysyi mistä ollaan kotoisin. Kun kerrottiin että Suomesta ja Tampereelta niin se raahas meidät sisään ja lykkäs ilmaset skumpat pöytään (hyvä merkki!)
Siinä selvis sitten illan mittaan että se oli joskus 20 vuotta sitten nuoruudessaan deittaillu tamperelaista muijaa ja se oli edelleen ihan rakastunut Manseen (kuka ei olis?) ja kuulemma kaikki treeläiset saa aina ilmasta skumppaa hänen ravintolassaan.
Otettiin siellä sitten taas Tapaksia yllättävää kyllä. Ja hyvää se oli ja vielä halpaakin!
Kyllä huomaa että oon true bloggari kun ruokakuvia löytyy! Harmi että muistan yleensä blogi kohdat siinä kohtaa kun oon haukkaillu jo parista kohtaa annosta...
Raflasta mentiin yllättäen Benedictiin, missä oli vähän kuollut meno. Mutta sehän ei sinänsä haitannut koska alkoholi virtasi ja oli hyvvee. Tuli sieltä sitten lopulta ilmaista tequilaakin, mutta kyllä sitä sai odottaa tällä kertaa.
Otin jopa kerrankin ensin jotain muuta kun mojitoo, mutta se kokeilu ei pitkään kestänyt. Sen sijaan keskityttiin maisteleen läpi kaikki listalta löytyvät mojitovaihtoehdot.
Lähdettiin sitten lopulta Shokoon, missä oli aivan huikaisevan huikee meininki! Pääsin tanssimaan todella hyvän tanssijan kanssa, juoma maistui ja kävin romanttisella kuutamokävelyllä erään aivan tajuttoman kuuman italialaisen kanssa.
Tykkään niin tästä systeemistä että klubilta pääsee rannalle tuulettuu ja vielä samaan rahaan sisäänkin takasin!!!
Rantareissuni jälkeen kipitin takaisin Idan luokse, joka hengaili ihan tajuttoman mukavien brittipoikien kanssa, jonka kanssa kreisi bailatessa mm. single ladiesia menikin loppu ilta.
Ei voi muuta sanoa kun että nautin, yks parhaimpia iltoja täällä (ja miten paljon kuumia miehiä samassa paikassa... <3)
Kotona oltiinkin siinä puoli seiskan aikaan, eikä bileet olla vielä läheskää lopussa kun kuudelta lähdettiin kotia kohti.
11.10 lauantai
Aamulla oli melko eeppinen krapula, josta jäi vahingossa kuvatodisteitakin. Ida oli meinaa tuttuun tapaan noussu joskus ysin jälkeen ja käynyt suihkussa ja laittautunut täysin valmiiks kun mä vielä vedin onnellisesti sikeitä.
Kun se oli valmis niin se päätti sitten herättää meitsin, joka luuli kuoleman olevan siinä kohtaa lähellä.
Ida siinä räpsi ittestään freesejä selfieitä peilin edessä kun mä raahauduin vessaan laatalle.. Tää kuva tuli siis otettuu ihan vahingossa ja se oli niin ruma että oli pakko lisätä se instaan koko kansan naurettavaks!
Kun sitten lopulta sain itteni kasaan lähdettiin rannalle nauttiin kuumuudesta. Mentiin samantien darra lounaalle yhdelle terassille rantsulle ja yhden burgerin jälkeen tunsin olevani taas kiinni elämässä!
Ruokaa lasketeltiin sitten käppäilemällä rantsulla ja siinä kun vedettiin rantaviivaa pitkin niin päädyttiin jotenkin mystisesti jopa nudistiosastolle missä vanhat gubet esitteli ryppyistä olemustaan.
Rantarupeaman jälkeen lähdittiin etsiin jäätelöä ja siinä pyöriessä ihan sata varmasti nähtiin Javier Bardem!!! Tai ainakin Ida on tästä vakuuttunut, mä uskon ennemmin jäätävään kaksoisolentoon! Koska niin kuumat miehet ei vaan voi chillailla Barcelonan syrjäkaduilla ilman fanilaumaa..
Onneks kuumottavia tunnelmia rauhottaan löydettiinkin jätskii! Jädet kourassa jatkettiin etsiin lisää ruokaa (kuinkas muutenkaan) ja mentiin La Boqueriaan, missä kalaosaston hajut herätti jopa Idan darrafiilikset!
Päädyttiin jatkaa herkuttelulinjaa vähän terveellisimmissä merkeissä ja ostettiin metroon matkaevääks hedelmä kupit.
Painettiin siis kotiin odotteleen Tainaa, joka oli liittymässä laittautumiskerhoon mun huvilalla. Siinä sitten kuunneltiin taas vähän Celine Dionia ja muita suomihittejä sekaisin ja meikattiin ennenkuin lähdettiin ettiin iltaruokapaikkaa.
Painettiin bussilla keskustaan, mikä oli mulle ihan uus kokemus. Kestihän se pitkään mutta jotenkin kivempi tapa matkustaa tavallaan kun metro.
Päädyttiin taas seikkaileen vanhaan kaupunkiin, josta löydettiin ihan Benedictin läheltä kiva rafla missä jouduttiin venaan pöytää joku puol tuntii (hyvä merkki koska ruuan täytyy olla hyvää) ja saatiin siinä ajassa tyhjennettyy jo eka viinipullo MAAILMAN PARASTA VIINIÄ!!!!
Lopulta saatiin pöytäkin ja lisää viiniä. Tietenkin kylkeen otettiin vähän tapaksia, jotka oli perunoita lukuunottamatta parhaan makuisia mitä oon ikinä syönyt! Tosin ne ei kyllä ihan ollut jaettavaks tarkoitettu! Nimittäin tosi pieniä annoksia...
Tosin kyllä niistä nälkä lähti ja saatiin masut sen verran täyteen että uskalsi vaihtaa nestelinjaan ja lähtee taas kerran Benedictiin.
Siellä oli jälleen melko vähän ihmisiä, mutta hyvä meno ja pääsin taas tanssimaan! Tuli vedettyä perinteistä bachataa, josta nautin kyllä ylitse kaiken!!! Lisäks jorattiin Tainan kaa ihan muuten vaan!
Oli kyllä oikeen eeppinen känni ilta, jonka ehdoton kohokohta oli katalaani porukka benedictissä, jotka tarjos meille maailman pahimpia shotteja jotka kaikki juotettiin Tainalle (Tainaparka vasta kännissä olikin!)
Nää samaset miehet ylisti mun espanjaa maasta taivaaseen sama kun mun tanssitaitoja. Kuulemma mulla on "sangre latina" elikkäs suoraan suomennettuna latinalainen veri. Ah mitä kohteliaisuuksia! Alan myös epäillä todella että oon syntynyt ihan väärään maahan...
Benedictin pomo anto meille sitten vielä VIP sisäänpääsyt Opiumiin, joten lähdettiin sinne. Sana ilmainen sisäänpääsy voitti mun kaikki epäilykset edellisistä trauma kokemuksista kyseissä paikassa...
ja samanlaista shaibaahan se nytkin oli! Niinpä lähdettiin melko äkkiä vaan hengaan rannalle katalaanipoitsujen kanssa, jotka oli ihan Idan faneja. (blondin taika ei vaan ikinä petä...)
Oli vaan melko mageeta istuu siellä hiekalla, kun horisontissa ukkosti ja salamat vaan välkkyi vaikkei ees satanut!
Siinä vesirajassa pyöri samalla sellainen vanha ekshibitionisti äijä munasillaan ja veti viskii pullon suusta.. ihailtiin sen menoo siinä sääilmiöiden tarkkailun lomassa ja kuunneltiin kun pojat itsepäisesti vaan nyhväs ja puhu keskenään katalaania.
Siinä kohtaa kun rupes tihkuun vettä lähettiin metsästään taksia, jota ei sitten ikinä löytynyt joten mentiin kauheessa koomassa metrolla himaan, missä känni nälkään vedettiin paahtoleipää ja hihiteltiin tyhmille jutuille.
12.10 sunnuntai
Yllättäen heräsin kaameessa darrassa siihen että Ida oli jo taas ovella menossa.
Tosin kasasin itteni ennätyksellisen nopeesti koska suuntana oli Benedictin kuuluisa brunssi! Tosin kun päästiin sinne niin jonoo oli ulos asti, joten mentiin viereiseen brunssi paikkaan jossa oli vähän lyhyempi jono.
Onneks meitä puras munkkipossu ja päästiin varmaa kymmenessä minuutissa pöytään ja saatiin tilattua. Ja oh boy!! Nyt oli kyllä sellasta darra ruokaa että vieläkin kuola valuu kun sitä ajattelee!
Muutenkin paikka oli ihan super viihtyisä! Kaikista parasta oli kuitenkin kun joku Idan Tinder tuttu aussi tuli sisään asti morjestaa sitä, it´s small world...
Paineltiin tuosta sitten rannalle, missä mä vedin voimanokoset ja armelias Ida anto mun kuorsata vähän aikaa bikinit päällä rusketuksen toivossa.
Sitten lähdettiin Ciutadellaan valokuvaileen ja nautiskeleen ihanasta sunnuntai päivästä.
Kotimatkalla juttu oli jo sen verran väsynyttä että alettiin kääntää kaikkia suomalaisia sanontoja englanniks. Oltiin aivan eksyksissä ja mä nauroin käytännössä pissat housuissa "boys of yesterdays teeri" tasosille jutuille.
Edelleen on vähän mystistä että miten pääsin kotiin ilman vaippaa!
Kotona sitten rutinoituneeseen tapaan alettiin fressaileen iltaa varten. Oltiin päätetty mennä syömään yhteen ihanaan mestaan lähelle Plaza Espanyaa johon olin ihan varma löytäväni ilman karttaa...
No pyörittiin siellä sitten lopulta nälissämme noin tunti ennenku luovutettiin ja mentiin käytännössä ekaan vastaantulevaan ravintolaan. Ja kyllä! Uskon että se oli kohtalo koska siellä oli maailman historian parasta paellaa! NOM!
Oltiin päätetty jo etukäteen viettää yökerho vapaa ilta, joten mentiin sitten ruualta pyörii Ramblalle ja ettiin hyvää istuskelubaarii missä ottaa parit. Sillä reissulla oli ihan liikaa agressiivisia sisäänheittäjiä ja liian vähän hyviä paikkoja..
Meinas jo hermo kiristyä kunnes eksyttiin baariin nimeltä Stoken, jossa oli hyvät drinksut ja söpö meksikolainen baarimikko, joka vielä jutteli innokkaasti mulle. (Ja hyvä lattari tutka mulla, sanoin idalle että varmasti on latinoamerikkalainen eikä espanjalainen, enkä ollu väärässä!! hähähäh)
...Harmillista että tajusin olevani ihan kuumana siihen baarimikkoon vasta kun lähdettiin vaihtaan paikkaa.
Kaiken lisäks ei ikinä löydetty uutta potentiaalista paikkaa!
Sen sijaan pyörittiin vanhassa kaupungissa pikku hiprakassa ja otettiin laadukkaita photoshootteja.
Nauran vieläkin yksin täällä kun kelaan niitä juttuja. Häpäisin itteni mm. matkimalla Notre Damen kirkonkellojen soittajan kävelyä, puhumalla jennimurteista espanjaa ja toteamalla tyhjentävästi kuolemattoman lauseen, jota varmasti tullaan lainaamaan tulevaisuudessa suurmiesten toimesta (kenties varoittavana esimerkkinä alkoholin liikakäytöstä) "baari on paikka jossa avataan pullo - tai yleensä sen avaa joku muu - ja sitten se pullo juodaan tyhjäksi"
Nää jutut jatku sitten myös potentiaalisilla murhakujilla, jossa Ida keksi Jack the reaperin barcelona version Alejandro the stripper. Tätä ennen koomikko ystäväni lukihäiriö momenteissaan kehitteli idean myös Genitaali palatsista ahahahahha
Nauran vaan ite näille jutuille niin paljon vieläkin! Luultavasti lukijoille nää ei ihan aukee koska onhan ne nyt aika insaidii... toivottavasti nää sepostukset auttaa mua ittee muistaan nää vielä vuodenkin päästä kuitenkin!
13.10 maanantai
Viimeinen vapaapäivä nyyh...
Juhlittiin sitä sekä lähes darratonta aamua menemällä aamupalalle/lounaalle Boqueriaan, jossa käytännössä ostettiin joka kojusta vähän jotain ja mässäiltiin meneen!
Kun oltiin lopulta taas ihan ähkyssä, niin lähdettiin etsiin bussipysäkkiä ja kuljetusta La Roca Villageen.
Tämä siis olla iso Outlet kylä Barcelonan ulkopuolella, johon olin haaveillut meneväni jo jonkun aikaa.
Enkä kadu ees tässä vararikossa että mentiin!
Se oli niiiiiin elitistisellä tavalla kiva ja kaunis ja ah mikä kulutusjuhlan tyyssija. Shoppailu sekä muotifanaatikkona olin tietenkin aivan kikseissä!
En usko että mikään shoppailu retki on ikinä tehnyt mua niin onnelliseksi! Vaihtaisin ihan koska vaan seksin pariin sataan euroon jotka kuluttaa täällä!
Tuolla oli jopa oikeesti tooodella hyviä alennuksia, joskin se vähän riippui liikeestä, mutta kuitenkin!
Ja kaikki "oleellisemmat" löytyi. Ainakin ne mihin oli varaa!
Kun istuttiin vähän ennen bussin lähtöö siellä Starbucksin terassilla kaikkine kasseinemme, niin tuntu oikeesti siltä kun oma arkisen paskasen harmaa elämä olisi muuttunut Sinkku Elämää sarjaks! Ei oo sanoja kuvaileen sitä materialismionnellisuutta.
Siinä mun saldo <3
Näiden pakaasien kanssa MUUNMUASSA saavuttiin sitten takas Barcelonaan, jossa vessa hädän ajamina pinkaistiin sapuskalle ekaan mahdolliseen ravintolaan joka tuli vastaan.
Tämäkin oli ihan hyvä päätös sitten loppujen lopuks!
Paikka oli sisustettu vanhan Hollywoodin muistomerkiks ja kaikki minut tuntevat varmaan uskoo että olin taas ihan kikseissä jo näistä puitteista! Sielläkin oli tosi tosi söpö tarjoilija, joka toi meille alkuun ilmaset tervetuliais drinksut.
Niiden lisäks otettiin vähän bissee pitään alkoholitasapaino kohdillaan ja sen kanssa vähän nachoja ja oliiveja sun muuta pikkusta.
Siitä sitten paineltiin ilman ylimääräisiä baarireissuja kotiin nukkumaan, koska seuraavana päivänä tietenkin aamuvuoroon... yhyy
14.10 tiistai
Aamulla todellakin meinas vähän tehdä tiukkaa se tyypillinen viiden herätys... Kuitenkin työpäivä meni nopeesti ja kiireisissä mutta hyvissä fiiliksissä, vaikka jalat huusikin hoosiannaa!
Duunipäivän jälkeen lähdinkin sitten jo valmiiksi kuolleiden kinttujeni kanssa Idaa tapaan. Mulla oli hirvee nälkä joten otin äkkiä terveellisen välipala burgerin Burger Kingistä. Ja siitä sitten lähdettiin Parc Guelliin.
Siinä matkalla kun edelleen kuolleiden jalkojeni (jotka joka askeleella kuoli vähän enemmän) kivuttiin kohti sitä kirotun kaunista puistoo siellä kirotulla mäen nyppylällä, jonne oli kirotun liian monta porrasta, mietin että kyllä on epäterveellinen yhdistelmä vetää eka rasva burgeri sitten vähän röökii ja sit lähtee viä urheileen tolla tavalla.
Ida pomppi tietenkin vielä iloisesti jotain X-hyppyjä ylös niitä portaita kun mä hinauduin aivan hapoilla siellä perässä!
Nooh ainakin oli taas sen arvoista kun pääsi ylös asti ja sai taas kameran esiin!
Toi on kans yks sellaisia the inspiraatio paikkoja täällä Barcelonassa. Mä tiedän että tuun vielä joku päivä armottomasti plagioimaan noi maisemat mun haltia romaaniin.
Oikeesti tuolla tulee sellainen olo että pitäis pomppia noita polkuja hulmuavassa mekossa ja kenties joku puumiekka kourassa.
Lisäks tollai työpäivän jälkeen tulee myös sellainen fiilis, että kun tsäänssi tulee niin pitää ottaa välikuolema! Tuolta risti bygnaadilta löytyikin hyvä kolo jossa oli hyvä ottaa vähän lepiä ja nostaa jalat ylös.
Tunnelman viimeisteli epävireisesti hoilottava muusikko, jonka biisi valinta "so why don´t you kill me" sopi mun tunnelmiin melko hyvin.
Siitä sitten hetki puistoiltuamme palattiin kotiin fressailemaan (kyllä sen hikoilun jälkeen pitääkin!)
Ja suunnistettiin sit mun lähiravintolaan euron tapaksille, missä eräillä meistä iski perus seisovanpöydän ahneus yhdistettynä puoli-ilmaisen ruuan ahneuteen. Kauhee ylilyönti ähky oli kyllä seuraus noista herkuista...
Tapaksilta lähdettiin sitten kiireesti kohti vanhaa kaupunkia, jossa meillä oli tupladeitit eräiden svedu pojkarnien kanssa. Tietysti tollanen deittailu randomilla voi olla aina tosi awkward mutta meillä oli ihan super hauskaa!
Otettiin ensin bisset yhdessä paikassa ja puhuttiin kaikenlaista - paskaa lähinnä.
Sitten vaihdettiin Stokeniin, jossa ei tällä kertaa ollut söpöö baarimikkoo mutta vähän mukavampi ja letkeempi tunnelma.
Siellä meillä juttu kulki ja viina virtas ja vuorotellen oli iha diipit selitykset ja sit taas aivotonta paska huumoria. Kaikista parasta oli, että niiden kanssa ei ollut mitään sellaisia pariutumis systeemeitä vaan oltiin vaan neljä frendii chillailemassa
Saatiin siinä muutenkin yksimielinen hyvä idea että Suomen, Ruotsin ja Norjan kannattais yhdistyy yhdeksi valtioks. Meillä on tää kuvio jo ihan selvitettynä että mistä maasta otetaan ja mitä. Alan ehkä oikeesti ajaan tätä asiaa eduskunnassa kun palaan Suomeen.
Illan hauskin sattuma oli kun viereiseen pöytään istu skottilainen seurue. Ne puhu niin paksuu murretta että me luultiin niitä hollantilaisiks ja ne oli vuorostaan luullut että me ollaan amerikkalaisia (puhuttiin siis englantia niiden svedujen kanssa)
että silleen!
Noh ainoo varjopuoli oli, että oltiin hieman kännissä sen poikien tarjoaman drinksumäärän jälkeen ja kello oli aika paljon kun tultiin kotiin... Tajusin siinä herätystä laittaessa että aikaa nukkua 3,5 tuntia ja sama aika selvitä hiprakasta että krapulasta.
Mitä veikkaatte mitkä fiilikset aamulla?
15.10 keskiviikko
En viitti ees mainita mitkä fiilikset oli aamulla viiden aikaan.
Samat fiilikset kesti koko hiton päivän töissä. Käytännössä vaan laskin minuutteja että koska pääse kotiin nukkumaan.
Onneks Taina tuli Barcelonaan ja ne lähti Idan kanssa yhdessä katsastaan La Sagrada Familian ja muutenki pyörii ympyrää sillä aikaa kun mä menin kotiin parin tunnin päiväunille. Oli yksinkertaisesti pakko!
Siinä siis keräsin vähän voimia ja lähdin morjestaa tytsyjä Idan hotellille (se muutti tiistaina pois mun uimapatjalta nyyh!)
Siitä lähettiin ettiin jotain hyvää raflaa siitä läheltä ja löydettiin ihan täydellinen mesta, missä viinipullo maksoi huikeet 6 euroaa (sama kun lasi treellä...) ja ruoka oli samaa hintaluokkaa!
Kaiken lisäks kaikki oli myös älyttömän hyvää, erityisesti simpukat jota tuli otettuu piiiitkästä aikaa! Sain jopa syödä koko laarin lähes yksin kun noi suomalaiset ystäväni alkoi nyssyköimään!
Tavattiin siellä saksalainen miesmalli, jonka kanssa menin rupatteleen sujuvaa espanjaa kunnes tajusin, ettei se ymmärrä mitään. Ja näin jää oli murrettu!
Oikeen mukava äijä! Ehdottomasti hostellien paras puoli on, että siellä todella tapaa uusia ihmisiä.
Muutenkin tykkään kyllä tosta Generatorin baarista.
Ei oltu kuitenkaan myöhään, koska halusin kotiin ihmisten aikaan nukkumaan.
16.10 torstai
Heräsin tavallaan semipirteenä ja mietin, että tästä tulee kiva päivä!
Olin todella väärässä. Siitä alkoi surkeiden sattumusten sarja, joka on niin surullista luettavaa, että suosittelen lopettaan lukemisen tähän!
Sattumus 1: töissä koko päivä koostui jäätävistä mokista ja tuntui ettei mitään saanut hoidettua kunnialla, kaiken kruunas se että vuoronvaihto kesti ikuisuuden ja sen aikana mulle ilmoitettiin että sunnuntaiks mulle oli vaihdettu aamuvuoro (ei siis bailaamista lauantaina...)
Sattumus 2: Kotona odotti sähköposti vuokranantajalta, että perjantaina kukaan ei saa mennä ennen yötä kotiin koska siellä ammattilaiset kaasuttaa luteita hengiltä.
... kyllä saksalainen lensi pihalle koska oli a) sottainen b) ei kuunnellut yhtäkään sääntöä/varoitusta c) toi luteet meidän kotiin
Itselläni ei mitään puremia ilmennyt koskaan, mutta kyllä tällänen ötökkäfobistikko oli aika paskana näistä uutisista.
Tuli vaan sellainen fiilis että haluun kotiin, missä äiti voi saunottaa mun kaikki kamat ja pakastaa loput ja ongelma korjattu. Oikeesti ikinä ei oo viä sellainen koti-ikävä piikki tullut, halusin vaan pois tästä paska kämpästä.
Ja kyllä kaikki jotka nyt suunnittelette, ettette ikinä enää päästä mua kotiinne koska jaan tälläisen syöpäläistarinan niin siitä vaan! Ajattelin ensin, etten kirjoita aiheesta, mutta elämää tääkin on. Shit happens. Asialle voi kuitenkin tehdä jotain. Tämä ei ole syöpä, tämä on syöpäläisongelma.
Tätä mantraa hoen itselleni vielä nytkin kun ahdistun täällä omassa huoneessa (ja siis tosiaan ammattilaiset kävi kaasuttaan koko asunnon ja silleen)
Sattumus 3: Kaikki paska kaatu niskaan ja tuli kauhee ahdistus/itku kohtaus. Suomen päässäkin tapahtuu kamalia ja nekin asiat pyörinyt päässä ja nyt sit nää kaikki... Onneks Lynn oli kotona ja itkin sen olkapäätä vasten huutoitkua puolituntia kun oli vaan niin paha olla ja tuntui ettei vaan jaksa enää mitään
Sattumus 4: Lynn, joka ei enää polta, totes että tilanne vaatii tupakkaa rauhottuakseen ja pyysi mua mukaansa pihalle tupakalle ja suklaalle. Tämä kuulosti hyvältä kunnes ulko-ovella tiputin vahingossa koko (täyden) askin tupakkaa vesiastiaan ja ne meni tietenkin täysin polttamiskelvottomiksi. Eikun kauppaan siis vaan...
No tässä kohtaa Taina tuli kuitenkin mun luokse ja auttoi mua laittaan seuraavan päivän kamat kasaan ja siivoileen niitä kaasuttajia varten. Muutenkin jaksoi olla kuuntelemassa mun jatkuvaa vikinää ja hysteeristä raavintaa (psykosomaattiset kutinat on kyllä aika herkkua)
Sitten lähdettiin tapaan Idaa, jotta mentäis syömään yhdessä ja mun olo alko vähän piristyy kun pääsi ulos ihmisten ilmoille. Päädyttiin tapaksille kuten aina ja kyllä vain heti hyvä ruoka piristi entisestään!
Ja jotta piristysmaksimus olisi huipussaan mentiin vielä yksille Benedictiin, jossa mulla on kyllä nykyään jo niin kotoisa ja hyvä olo että ei paljoo ötökkäkriisit paina!
Yksi extra fuerte mojito naamariin ja hyvää läpyskää tyttöjen ja baarimikkojen kanssa. Siitä oli jo parempi fiilis mennä kotiin nukkumaan.
Voin kyllä sanoo että nukkumaan mennessä rukoilin ettei tarvis näin kamalaa päivää enää elää täällä...
Ja näihin positiivisiin tunnelmiin onkin helvetin hyvä lopettaa tää sessio! Huomenna tai viimeistään ylihuomenna jaan loput kokemukset teidän kanssa... juuri nyt ei jaksa enää näpytellä!
Lupaan että seuraavat päivitykset on jo positiivisempia! Stay tuned!
XOXO
Miia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti