1/3 DONE!

Nyt on sitten ensimmäinen kuukausi vietetty Barcelonassa, ihan uskomatonta miten nopeesti aika kuluu (klisee mutta totta!)
Toisaalta tuntuu kun olisin aina asunut täällä, oon kotiutunut mielettömän hyvin ja elämä on positiivisella tavalla arkistunut. Toisaalta tuntuu, että vastahan mä tulin - ihan kun eilen olisin rämpinyt kartan kanssa eksyksissä ympäri yhtä ja samaa korttelia.
Jännää tää elämä, mutta ehdottoman ihanaa. En oikeesti voi tuoda tarpeeksi esiin miten onnellinen oon että mulla on mahdollisuus olla täällä!

Ja tutun kaavan mukaan, lopetetaan päätön alkujuonto ja päiväkirjamode päälle!

28.8 torstai

Mun vapaapäivä, joka jostain syystä alkoi taas aivan järjettömän laiskoissa merkeissä! Siirtelin pyykkivuoria piiloon kaappiin/sängyn alle/tuolille ja leikin että siivoan aka teen jotain. Luojan kiitos Marla laittoi viestiä, että haluanko lähteä puistoon ihan vaan naatiskeleen auringosta.
Siinä kohtaa keräsin itseni ja heitin ruohikolla istuskeluun soveltuvan outfitin niskaan ja kirmasin metroon.

Päätettiin mennä Parc de la Ciutadellaan ja ah ja voi mulla on taas uus rakkausmesta täällä! Myös siinä perinteisessä "haluaisin treffeille tänne"-mielessä, että ihan vaan "haluaisin chillata täällä keskenäni ja leijua omissa sfääreissäni kaikesta tästä kauneusta". (Selkeesti ilmaistu eikö, se paljon puhuttu kirjallinen lahjakkuus häikäisee jo omatkin silmät tätä lukiessa!)

Siellä oli jopa tollanen ihana (&korni) lammikko, jossa saa soudella pikkuveneillä. Mun päässä alkoi heti kelaan Bridget Jones leffasta tuttu kohtaus sellasena Miia versiointina, missä mä kikatan sellasessa veneessä ja aurinko läikehtii mun kiiltävissä hiuksissa, niin että kaikki puiston komeat miehet haluaa kosia mua sillä samalla sekunnilla. Todellisuudessa Miia edition menis kuitenkin niin, että löydän itseni samasta veneestä viiden torakan ja kolmen hämähäkin kanssa ja joudun kiireesti hylkään aluksen ja räpiköin kauhuntäyteistä kroolia rantaa kohti siellä paskalammikossa.
Niin että ehkä jätän väliin sen veneen vuokrauksen, vaikka se musta olikin koko puiston söpöin juttu.

Istuskeltiin - tai siis minä istuskelin ja Marla harjoitteli jotain ihme tuplavolttikärrynpyöräspagaateja sun muita apinatemppuja - joku kolme tuntia. Marla päätti myös kiivetä jonkun rakennuksen (luultavasti suojelukohteen) katolle. Siinä oli taas apinavaihde parhaillaan kun antiikkiset laudat uhkaavasti taipuili sen alla. No kyllähän se sinne katolle meni poseeraan ja mä räpsin villisti kuvia samalla kun pidin vahtia poliisien varalta. Harmi että ne kuvat ei oo mun kamerassa, meinaa kieltämättä tuli aika hienoja otoksia vaikka olinkin koko valokuvaussession ihan sydänkurkussa että se urpo romuttaa koko nätin historialliasen bygnaadin.

Ennen kotiin lähtöä innostuin niistä apinatempuista itekin ja tein onnistuneen sillan - jee hyvä minä! Se olikin ensimmäinen ja viimeinen jumppaliike joka tällä matkalla suoritetaan!

Hauska juttu tossa paikassa oli vielä se, että meille yritettiin tulla kauppaan kolmesti pilvee. Ehkä näytettiin siltä, että ollaan tarpeessa. En tiiä oli jo vähän wtf-momentti kun kolmas äijä tulee "Do you wanna buy weed?" :D

29. 8 perjantai

Paluu töihin oli ihan huikee, koska mulla oli elämäni eka puolipäivävuoro (12-20) ja se oli ihan huikee ajoitus! Sai nukkua tarpeeks pitkään ja sit pääsi lähteen kotiin ilman mitään vuoronvaihtohässäkkää JA koko ilta vielä edessä!

Muutenkin töissä oli ihan huikee pössis koko ajan, oltiin hyvällä porukalla ja espanja luisti hyvin ja asiakkaat oli kivoja ja kiire just sopiva! Nautin!
Ja ehkä eniten nautin siitä että pikkolopoika hyvitti kaikki outoilunsa kutsumalla mua kullakseen - ahaha säälittävän elämäni uus kohokohta!

Kotiin päästyäni sain havaita että Marla oli tullut käymään ja hengailtiin siinä kaikki yhdessä tutustumassa uuteen hollantilaiseen kämppikseeni Lynniin.
Ehdotin että lähdetään tutustumaan paremmin johonkin baariin (ihan vaan yksille tietenkin), mutta Lynn oli sopinut jo tapaavansa joukon tyttöjä, jotka kanssa on tekemässä työharjoitteluaan täällä.
No kutsuin sitten itseni, Marlan ja Sehamen mukaan joukkoon iloiseen. Oli oikein mukavaa laittaa isolla tyttöporukalla, koska uudella kämppikselläni on mukana miljoonia vaatteita joita hän sitten auliisti lainaili kaikille. Niin että ei tarvinnut ottaa edes perus vaatekriisiä tällä kertaa, vaan vetää päästä varpaisiin ylle toisen ihmisen vaatteet!

Tavattiin muut tytöt, joiden nimiä en nyt jaksa luetella Placa Centre metro asemalla ja suunnattiin siitä yhdessä randomilla ja ihan vahingossa musiikin perässä sivukadulle, missä oli täydessä vauhdissa jonkinlainen korttelijuhla.
Koko kortteli oli koristeltu ihan törkeen hienosti kaikilla valoköynnöksillä sun muilla ja siellä oli noin viisi eri tanssilavaa, jossa soitettiin ihan huikeen mahtavaa musiikkia! Kaiken huippu oli että puoli litraa sangriaa maksoi vaivaiset 5 euroa! Me encanta!

Paras puoli koko hommassa oli se, että joka "tanssilavalla" salsas/humppas/joras hitosti porukkaa ikähaarukalla 1 - 90! Musta on vaan oikeesti niin hienoo, että täällä voi kaikenlainen popula nautiskella samoista pirskeistä. Tunnelma oli ihan huikee enkä olis halunnut lähtee ollenkaan.

Kaikki muut kuitenkin halus lähtee baariin. Lähettiin siis porukalla kohti rantaa koska sieltä saatais varmasti ilmaisia sisäänpääsyjä eri paikkoihin ja niinhän me saatiin, kaikilla oli vaan kourat täynnä flaijereita joten päätettiin aika arpomalla mennä korkkaan Shoko.

lin kyllä vähän pettynyt paikkaan, se oli aika pieni ja siihen nähden liian täys. Musiikki ei ollut mitenkään parhaasta a-luokasta ja olin elänyt siinä harhakuvitelmassa että Shokossa on just sitä mun musiikkia, mutta ei todellakaan. Päätettiin Sehamen kaa puolen tunnin vaivaantuneen tanssimisen jälkeen lähtee kotiin nukkumaan (mulla siis työpäivä lauantainakin...)

Meidän taksikuski oli ihan huippu! Sen kanssa rupateltiin niin sujuvasti niin sujuvasti koko matka ja se oli kyllä niin lipeväkielinen mielistelijä että siitä sai aivan uskomattoman hyvät naurut - se nauro itekin itelleen koko ajan! Matka kotiin makso kyllä ihan ennätyksellisen summan, mutta kerrankin kämppikseni tarjos koko kyydin ja mun lompakko ei laihtunut sen enempää.

30. 8 lauantai

Aamu töissä oli yllättävän pirtee, mutta luoja mikä härdellipäivä! Mun kone teki kaiken lisäks tenän ja kusi yhden sisään chekkauksen ja sain siitä sitten syyt niskoilleni, vaikka virhe ei oikeesti edes ollut mun!
Ei siinä muuten mitään, mutta hieman nolotti kun olin asiakkaan kanssa ja sain kirjaimellisesti huudot siitä virheestä. Yritin vaan ignoraa tilanteen, mutta ei siinä itku ollut kaukana kun pikku perfektionisti nosti taas päätään mun sisällä. Enkä kyllä muutenkaan pidä siitä että tollanen palaute annetaan noin ilkeesti ja vielä asiakkaan edessä.

Muuten päivä oli oikein kiva. Naurettiin paljon ja läppä oli toooosi väsynyttä. Parhaat naurut tarjoili mun sukunimi kun kaikki yritti sitä vuorotellen lukee mun nimikyltistä. Rouhiainen ei ihan hirveen luontevasti taivu näiden paikallisten suussa nimittäin! :D

Töiden jälkeen hain kaupasta itelleni vähän herkkuja ja linnottauduin kotiin katseleen gossip girliä, koska sunnuntaina aamuvuoro ja herätys viideltä JIHUU!

31.8 sunnuntai

Aamu oli juuri niin väsynyt kun vaan voi kuvitella. Kaiken lisäks töissä oli ensimmäinen sellainen päivä kun ei kirjaimellisesti oo MITÄÄN tekemistä.
Hohhoijaa tyyliin nukuin seisoviltani sitä tiskiä vasten.

Iltapäivää kohti ihmiset alkoi joko piristyyn tai oleen niin väsyneitä, että läpyskä alko taas lentää. Juoruttiin ja sluibailtiin vaan koska ei ollut muutakaan tekemistä mutta nää hetket on tietty ihan parhaita mun kielenoppimisen kannalta!
Sitten kahden aikaan kaikki oli jo niin kyllästyneitä että laitettiin pystyyn arpajaiset ja kolme voittajaa saisi lähtee tunnin aiemmin kotiin (turha meidän kaikkien siellä on seisoa pyörittelemässä peukaloita)
Ja kyllä! MINÄ voitin! Hähähäähhähhäää! Työkaverini sanoin "Tampere wins!" (eilisen sukunimen ääntämisfiaskon jälkeen kaikki on innoissaan kun ne osaa sanoo ees mun kotikaupungin nimen oikein)

Lotossa voitti myös työkaverini Irene, jonka kanssa tullaan hyvin toimeen ja sen kunniaks päätettiin lähtee yhdessä juomaan jotain.
Mentiin aivan ihanaan lähiravintolaan ja otettiin oluset siinä sitten. Puhuttiin rehellisyyden nimissä enimmäkseen englantia, mutta tämä ei johtunut edes minusta vaan siitä että Irene haluaa oppia paremmin englantia. Espanjaa puhuttiin silloin kun Irene ei osannut jotain selittää englanniksi.
Meillä oli ihan huikeen kivaa ja aika meni tooosi nopee. Yhtäkkiä tajuttiin että oltiin istuttu siinä kaks ja puoli tuntia ja lähdettiin molemmat koteihimme. Yhyy harmi että se lähtee parin viikon päästä takaisin kotiinsa Santiago de Compostelaan, mutta vaihdettiin numeroita ja se kutsui mut käymään luonaan koska tahansa! JEIJ!
Barcelonasta lentäis sinne ja takaisin vajaalla viidelläkympillä... täytynee kattoa jos vaikka lokakuussa liikenis pari vapaata siihen reissuun!

Näihin tunnelmiin voimmekin sitten päättää elokuun viimeisen postauksen! Lisää raporttia seuraa kun syyskuu starttaa, enää pari päivää ja saan tänne suomalaisseuraakin... ;)

XOXO
Miia

Hola hola vaan täältä +27 asteen lämmöistä sinne syksyiseen Suomeen! Kieltämättä lämmittää sydäntä kattella facebookista ja ig:stä teidän syksytakkiposeerauksia kun itse hikoilen täällä tuskissani kuin pikkupossu joulun alla.

En edes muista mihin viime jorinat jäi joten jatkan tuosta viikon takaa torstai-illasta ja koitan olla tekemättä tästä ihan järjetöntä romaania jota en jaksa ees ite nostalgioissani lukee uudestaan.

21. 8 torstai

Värjättiin ranskalaisen kämppikseni kanssa mun hiukset illasta. Kieltämättä olin ajatuksesta aika kauhuissani koska en kauheen mielelläni haluais kulkee täällä puoliks värjäytyneillä hiuksilla tai mustia länttejä naama täynnä. Toisaalta tuntui vielä kauheemmalta skenaariolta jatkaa enää päivääkään järkyttävän juurikasvuni kanssa, joten iskän lempisanontaa lainaten "se joka ei ota riskejä, ei syö kaviaaria."

Kampaajahan olis ollut yks vaihtoehto, mutta ottaen huomioon että kotivärit maksaa täällä 5-7 euroo niin päätin säästää muutaman lantin viikonloppua varten tällä tapaa.

Ja hyvinhän se meni! Sehame (voisin jopa viitata vihdoin kämppikseeni muuten kuin ranskalaisena) oli niin master kampaaja että mun naamassa ei ollut läntin länttiä ylimääräistä ja muutenkin lopputulos oli oikein silmää hivelevä!
Valitettavasti läntittömyys ei täysin toteutunut itse värjääjän kohdalla, se meinaan tuhos valkoisen toppinsa, roiski väriä jaloilleen ja ranteisiinsa ja hinkkas niitä sit seuraavat kaks päivää saippualla ennenku iho palautui naturelliin loistoonsa.
Meillä oli tosi hauskaa yhdessä ja harmittaa tosi paljon että tää meidän kunnollinen bondaus lähti käyntiin nyt kun sillä on vajaa viikko jäljellä täällä :(

22.8 perjantai

Heräsin suuressa toivossa päästä ottaan vähän arskaa rantsulle, mutta ikkunan takana olikin vaan järjettömän synkee ja harmaa keli. Ah ihan kun olisi Suomessa ollut!
Niinpä sain hyvän tekosyyn sluibailla kotosalla katsellen Gossip Girliä ja vältellen kaikkea järkevää tekemistä.
Aina välillä sitten tuli vettä kuin saavista kaataen ja minä sitten ajattelin fiksuna tyttönä että nyt kun sataa niin illalla ei sitten enää sada... joopa joo.

Kun vielä elin harhaisessa toiveajattelun maailmassa niin päätin lähteä vähän ylläriylläri shoppailemaan ja metsästämään sitä yhtä ihanaa kauppaa, joka katos maanpinnalta sitten aiemman visiittini TAI mun gps-paikannin on pahemmin raiteiltaan kun ikinä osasin kuvitella!
Noh Marla (aiemmin tässä blogissa tunnettu nimellä saksalainen) tuli mun kanssa sitten kierteleen katuja.
Jonkin ajan kuluttua se kyllästyi mun päättömään haahuiluun ja raahas mut ostarille satamaan. Siellä villiinnyin täysin kikon liikkeessä ja pistin rahaa haiseen kosmetiikkaan (mutta meikkejä tarvii aina, joten...)
Sen jälkeen mentiin Starbucksiin, josta oli aika huikeet maisemat satamaan ja kateltiin kun pilvet uhkaavasti kerääntyi taas taivaalle, eikä siinäkään kohtaa huolestuttu ollenkaan.

Noh siinä pikku hiljaa todettiin että paras lähteä kämpille valmistautumaan iltaa varten (suunnitelmana siis mennä vähän rillutteleen barcelonan yöhön). Ja tsiisus kun päästiin ulos niin se sade alkoi.
Mulla oli sateenvarjo mukana ja yritettiin pärjätä molemmat sen alla. No muuten hyvä muttakun sitä vettä vihmoi joka ilmansuunnasta ihan kuin olisi painepesurista päästänyt. Siinä ei sontsasta paljon ollut iloa. Juostiin kun viimeistä päivää kohti lähintä metroasemaa ja sadevesi kaduilla lainehti nilkkojen ympärillä.
Kaikki ystävälliset autoilijat nauroi meille räkäsesti auton ikkunasta ja tahallaan nostatti järjettömiä tsunameita huristaessaan ohi, niin että kaikki mikä oli tavallaan ollut edes lähes kuivaa siihen asti kastui viimeistään siinä kohtaa.
Kun lopulta päästiin metro stationille niin oltiin kuin suihkusta tulleita. Siellä tunnelissa sadetta paossa olevat turistit nauroi ihan kippurassa ja otti meistä valokuvia. Tunsin itseni niin seksikkääks ettei sanat kuulkaa riitä...

Olin myös iloinen että olin laittanut kirkkaan pinkit rintsikat paidan alle, koska nehän ei yhtään loistanut läpi tossa miss märkä t-paita lookissa.

Kun päästiin sitten vaihtaan kuivaa päälle asunnolle niin mun party seuralaiset päätti että on liian paska keli lähtee viihteelle. MITÄ?! Siis suomalaisenahan olen tottunut siihen että baariin tarvotaan puolen metrin lumihangessa kun nailonit jäätyy kiinni jalkoihin ja loskapaska saa meikin valuun pitkin naamaria.
Vitutus maksimus nosti vähän päätään koska todella halusin lähtee ulos. Ja siinä aikani kiehuttuani totesin että paskan marjat minähän lähden vaikka yksin.

Aloin siinä popittaa musiikkia ja laittaa sotamaalia naamaan. Luonnollisesti se sadekin siitä loppui pikkuhiljaa ja toisetkin tytöt päätti ihmistäytyä pikaisesti ja lähtee mukaan sittenkin. Wihii!

Lähdettiin sitten yrittään Otto Zutziin jälleen koska Marla oli vakuuttunut ettei sinne oikeesti mitään ikärajaa oo, vaan ainoastaan viime viikonloppu oli joku erikoisilta ja siks ei päästy sisään. Minä vähän epäilin mutta mikäs siinä, kokeillaan nyt sitten kuitenkin.

Ja kyllä vain, nöyryyttävää kyllä olin oikeassa ja poke totesi ystävällisesti että muistaa meidän pikku porukan kyllä eikä päästä Marlaa sisään edelleenkään. Järkyttävän häpeän saattelemana päätettiin sitten mennä siihen lähelle perus hostellin baariin ja etsiä sieltä joku poika porukka, jonka siivellä saatettaisiin päästä jollekin klubille ilmaiseks sisään.
Kyllä tiedän että on rumaa hyväksikäyttää miesparkoja tällä tavoin mutta lohduttautukaa kaikki tuomitsijat sillä, ettei suunnitelma toiminut.

Hostellissa oli tosi mukava brittiporukka, joka nyt ei ollut mitään aviomiesainesta mutta kivoja tyyppejä kuitenkin. Kaverini kuitenkin nirsoilivat ja päättivät että ihan paska meno, eikä kukaan miesmalli jostain syystä rientänyt heille tarjoamaan ilmaisia sisäänpääsyjä, niin että lähdetäänpäs taksilla Razzmatazziin.
Juu u mikäs siinä. Eikun menoksi.

KUNNES! yökerhon ovella molemmat tytöt sitten tajuavat ettei heillä ole riittävästi rahaa mukana ja että ehkä pitäisi vaan mennä taksilla kotiin. Siinä kohtaa rupes miialla taas kiehuun niin, että vedin luottokortin esiin ja maksoin koko poppoon sisään.. eihän se ollut kuin 50 euroa yhteensä... vittu!
No Sehame maksoi omansa jo takaisin, mutta Marla on edelleen velkaa tuon ja vähän muutakin. Vähän ikävää kun tiedän ettei sillä raukalla oikeesti oo rahaa, mutta ei oo kohta mullakaan tätä menoo joten...

Kaiken lisäks Razzmatazz nyt ei oikeen ollut mun mieleen. Ihan hieno mestahan se on, mutta jos ei tykkää edm:stä niin ei mikään ideaalisin mesta. Ottaen huomioon että olin varustautunut illan kestävään pepun heilutukseen, en jaksanut puolta tuntia pitempään yrittää sheikata tamppaavien ihmisten keskellä, niin että vetäydyin kattoterassille tupakoimaan ja tapaan uusia ihmisiä.

Siinä muutama kuva, ylemmän otti joku dude siellä klubilla ja ah kun näytän psykoottiselta. Alempi sieltä kattoterassilta eikä kuvassa tietty yhtään kuumista.

Tutustuin pariin ranskalaiseen dudeen tuolla terassilla ja pakko sanoa, että tekemäni tutkimustyön perusteella ranskalaiset miehet on kyllä parhaita suutelijoita ever (no wonder miksi ranskalainen suudelma on nimeltään mikä on)
Skippaa toki sillai henkisesti tämä kohta äiti, mikäli satut lukemaan!

23. 8 lauantai

Sää ei edelleenkään suosi Barcelonaa (ei mikään ylläri kun meitsi on vapailla).

Päätin sitten iltaa kohden, että lähden johonkin istuskelupaikkaan yksinäni ja koitan löytää paikallisia tuttavuuksia. Pistin itseni kuosiin ja valmistauduin lähtöön, kun Marla pisti viestiä että hänet on kutsuttu joihinkin synttärijuhliin joihin minäkin olen tervetullut.
Nooh suunnitelmat meni siinä sitten uusiksi mutta päätin lähteä mukaan.

Synttärit oli ihan tajuttoman hienossa asunnossa siinä Marlan nykyisen kämpän lähellä ja siellä oli lähinnä saksalaisia (synttärisankari asuu nyt Barcelonassa ja muut oli tullut vartavasten sen synttäreitä juhliin)
Koska en puhu saksaa niin välillä olin hyyyvin ulapalla. Onneks paikalla oli myös yks amerikkalainen tyttö jonka kanssa lörpöteltiin kun ei ymmärretty mitään. Onneks viina virtas ja sen myötä alkoi englanti luistaa saksalaisiltakin.
Pelattiin siinä myös valehtelijaa/paskahousua saksalaisvariaationa ja sanonpa vaan etten muulla tapaa halua sitä enää pelata! Ihan huikee korttipeli ja tosi hyvä "jäänmurtaja" tollasissa juhlissa kun on vähän kielimuuria sun muuta! Minä jopa voitin ähähähäää!

Päätettiin sitten porukalla lähteä baariin ja arvatkaa sata kertaa mihin saksalaiset halusi mennä. No tietenkin sinne mistä Marla on käännytetty ovelta ja kaksi kertaa.
Yritin vedota teini-ikäisen ystäväni loogiseen puoleen ja jankuttaa ettei kolmas kerta luultavasti sanoisi totta tässä tapauksessa.
Ei toiminut. Synttärisankari kun on töissä Otto Zutzissa ja vakuutteli että saisi Marlan puhuttua sisään...

Toisin kuitenkin kävi. No tällä kertaa lainasin Marlalle taksirahan himaan ja jäin juhlimaan germaanien kanssa. Sitä ennen koin kuitenkin ehkä elämäni nöyryyttävimmän kahden keskisen keskustelun poken kanssa (ja mä oon sentään yrittänyt puhua elämäni aikana vaikka kuinka paljon alaikäisiä hokijunnuja sisään baariin), kun tämä yritti rautalangasta vääntää mulle ettei Marlan kannattais enää tulla edes kokeileen.
Really? joo o minähän en tätä tiennytkään. No ehkä tästä nyt viimein opittiin! Minä en ainakaan enää sen kanssa sinne mene itseäni häpäiseen kiitos!

Loppuilta oli hauska kuten aina Ottossa. Tanssin jenkkitytön kanssa ihan hurmiossa kolmeen asti, kunnes oli pakko lähtee taksilla himaan nukkuun. (Sunnuntaina nimittäin iltavuoroon töihin jee!)


24.8 sunnuntai

Iltavuoro oli rauhallinen luojan kiitos koska vähän väsymys painoi.
Oli erityisen kiva kun oltiin pitkästä aikaa samaan aikaan vuorossa Irenen kanssa, joka myös on harjoittelija. Mentiin sitten yhdessä syömään ja lörpöteltiin sujuvasti espanjaks siinä ja se kehu kauheesti mun kielitaitoo. Mikä oli tosi ihana kuulla ja tsemppas huikeesti, ottaen huomioon että muuten ei ollut niin kielellisesti onnistuneen tuntuinen päivä

Oli myös tosi mielenkiintoista olla töissä samaan aikaan kun Barcalla oli kotipeli. Mun rakas pikkolopoika opetti mulle heti parhaat tulospalvelut, joita seurata ja vannotti mut huikkaan sille aina tuloksia.
Mä sit kuuliaisena ilmoitin kun barca teki ekan maalin ja heitettiin sen kanssa iloiset yläfemmat ja se kiitteli että oon nyt oppinut tärkeimmän asian töissä.

Mä nautin hirveesti kaikkien (asiakkaiden ja työntekijöiden) jalkapallofanatismista mutta eräs lemppari kollegoistani vaan mökötti ja kun kysyin syytä niin sain oppitunnin siitä että Barcelonassa on toinenkin futis jengi kun Barca. SIIS WHAT?! Ja se oli ihan surullinen kun kaikki turistit ja ulkomaalaiset aina kannustaa vaan Barcaa!
Kerroin sille sitten että mun sisko kannattaa barcaa ja siks mäkin ja se vannotti mua lähettään Heidille heti terveisiä että sen pitää tutustua tähän toiseenkin seuraan ennenku se voi valita. Tosin tästä tekee vähän vaikeeta etten muista sen seuran nimeä... haha kertoo muutenkin jotain sen suosiosta kun koko hotellin staffista vaan kaks henkilöä fanittaa tätä toista joukkuetta.
Mutta asetelma on vähän niinku ilves-tappara tampereella... ainoo vaan että täällä fanikannan hajonta on huomattavasti epätasaisempaa. Yhteistä on kuitenkin se että toinen joukkue on ylivoimaisesti parempi ähähähähähä.

Päivän huikein juttu oli kuitenkin kun meillä on harjoittelussa myös yksi poika Libanonista, niin pikkolopoika heitti aivan uskomattoman hyvän talebaani-pommi-läpän siitä (vaikee selittää paremmin, jutun humoristisuus avautu siis varmasti kaikille tällä selostuksella). Ja tää libanoni ei siis vetänyt mitään hernettä nenään vaan nauro sille varmaan kaikkein eniten ja siitä lähtikin sitten joku ihme näkymättömien pommien heittely pantomiimi.
ahaha väsynyt päivä, mutta hyvä fiilis!

25.8 maanantai

Päivä alkoi ihan huikeesti kun eräs espanjalainen asiakas luuli että mä oon espanjalainen. Sönkötin sille ohjeita miten mennä bussilla hotellilta ramblalle ja pahottelin siinä sitten kielitaitoni ontuvuutta. Tää äijä oli ihan että häh mitäs vikaa siinä ja mä selitin vaan etten kato oo täkäläinen. Sit se oli vielä enemmän ulapalla että mistä mä sitten oon ja kun vastasin että Suomesta, niin se ihan vilpittömin katsein sanoi että oli luullut oikeesti että mä oon barcelonalainen.
Voitte vaan kuvitellut miten imarreltu olin!

Heti perään paukkas sitten kaksi ruotsalaista daamia paikalle, joiden kanssa rupateltiin vähän vähemmän sujuvasti ruotsia, mutta rupateltiin kuitenkin. Nää rouvat tarvitsi vähän apua matkalaukkujensa kanssa, niin minä sitten kutsuin pikkolopojan paikalle ja luovutin asiakkaat hänen hellään huomaansa.
Noo siitä hetkenpäästä rakas pikkoloni tulee nauraen mun luo ja kertoo että rouvat oli puhuneet innokkaasti hänellekin vaan ruotsia. Pikkolon oli sitten ollut pakko selittää ettei se ymmärrä ja nää rouvat oli sitten siihen vastannut että ne oli luullut että me ollaan sisarukset. SIIS SISARUKSET SEN IHANAN KOMISTUKSEN KANSSA!!!
Pikkolopoika vakuutti mulle että se oli ihan imarreltu että meitä luultiin sisaruksiks, mutta mun on kyllä pakko epäillä että se oli ehkä jonkin asteen kettuilua.
Tosin samaan aikaan toivon että tää menis siihen kuuluisaan naimanäköä-kategoriaan ja tää olis jumalallinen signaali siitä että kaukaisessa tulevaisuudessa meidän pitäis yhdistää meidän geenit in real life.

Muutenkin päivä töissä oli oikeen kiva, vaikka olikin aika tunteiden vuoristorata. Talo oli taas ihan täynnä joten aika ressi päällä mentiin, mutta kivat hetket hakkas ahdistuksenpuuskat.

Kotiin päästyäni tapasin uuden kämppikseni hollannista, joka asuu täällä ens kevääseen asti. Vaikutti ihan kivalta tyypiltä!
Sehamen kanssa joristiin vielä hyvän aikaa ennenku paineltiin nukkuun. En voi tarpeeks korostaa että sitä tulee kyllä tosi ikävä kun se lähtee nyyh!

26.8 tiistai

Töissä oli tosi outo päivä taas. Jotenkin heitteli tunteet ihan hirveesti ja kauheita riittämättömyyden tunteita taas vaihteeks.
Huomasin, että tosi paljon on kiinni myös työkavereista, koska jotkut selkee luottaa muhun enemmän ja tsemppaa aina vaan - tuntuu että näiden ihmisten kaa tulee juteltuukin enemmän ja ne tykkää musta ja minä niistä. Sitten on nää toiset jotka vahtii mun joku näppäimen painallusta haukkana ja jos teen mitään erilailla kuin ne itse tekis niin heti tulee kritiikkiä. Nää ihmiset ei myöskään luota että osaan tehä ite yhtään mitään ja meidän henkilökemiat on vähän hakusessa.
Jotkut on myös sellaisia että ne on lyönyt jo ihan hanskat tiskiin mun espanjani kanssa ja välttelee mun kaa juttelemista koska en kuitenkaa oo jutussa täysillä mukana. Tollasen kyllä huomaa ja se on aika masentavaa, kun sille ei oikeen ees voi mitään.

Nyt nää kolme päivää viä tehty juuri sellaisella porukalla missä monet on niitä mun vähän vähemmän lemppareita kollegoita ja luulen et juuri siks niin kauheesti tunteet heitellyt aina vuoron aikana.

Opin kuitenkin taas jotain uuttakin! Nimittäin: "Ante la duda - la más tetuda" joka vissiin meinaa jotain että ennenku epäröit niin lisää tissiä vaan peliin. En ihan täysin ymmärrä tota itekään, mutta yks työkavereista pisti mut sanoon noin kaikille mahdollisille hotellissa työskenteleville miehille ja kaikki vaan nauroi.
Mun piti jopa soittaa yhelle että se kuulee kun sanon sen.
Ei siis ollenkaan nöyryyttävää. Varsinkin kun se voi olla epäsuora viittaus mun tyhmyyteen. Noh... oon mä itekin joskus ottanut kiksini opettamalla ulkomaalaisille tyhmiä juttuja suomeks, joten pitäköön ilonsa.

Ja ei, tämä on lähes kuvaton postaus kun iltavuoropäivinä ei pahemmin tuu räpsittyä.

27.8 keskiviikko

JA IHANA VAPAUS! Kaksi vapaata edessä wihii!
Juhlittiin vapaapäivää Sehamen kanssa menemällä yhdessä syömään japanilaiseen raflaan, joka sen mukaan on huikee mesta. Minä en koskaan kieltäydy japsiruuasta joten mikäs siinä!
Paikka oli Arena ostarilla ja mentiin ennen syömistä käymään sen katolla. Hissistä joutui kustantaan euron, mutta olihan siellä kiva näpsiä turistikuvia!

Ja ah siis toi rafla oli niin nannaa! Eikä ees mikään hinnalla roiskastu! Lisäks listalla oli Tonkatsua alle kympillä, mikä olisi aika hyvä houkutin esim yhdelle Riikka-Marialle... wink wink!

Sapuskoinnin jälkeen vaan haahuiltiin ympäri taikasuihkulähdettä jossa ei ollut showta tänään. Siitä haahuiltiin etsiin jotain kivaa baaria, mutta oltiin ilmeisen nirsolla tuulella ja lopulta päädyttiin vaan käveleen rantaa edes takasin ennenku suunnattiin uupuneina himaan.

Huomenna vielä ihana vapaapäivä jolloin aiotaan jopa löytää se kiva baari, jossa chillailla. Good night, tän romaanin hakkaaminen on oikeesti työtä - ei pääse koskaan nukkuun!

XOXO
Miia

Vaikka mä ehdottomasti rakastan Barcelonaa koko sydämestäni, ei täällä aina jaksa hymyilyttää. Välillä iskee ahdistukset edelleen, joihin lähinnä liittyy stressiä jonka luon ihan itse itselleni. Tällä kertaa aion avautua näistäkin fiiliksistä, niin voitte sitten joko vahingoniloisena tirskua mun draamalle tai skippailla ne tekstit ohi ettei tarvi särkee illuusioitaan mun täydellisestä elämästä & onnellisuusasteesta täällä.

18. 8 maanantai

Niin se Barcan ensimmäinen futispeli olikin sitten tänään, toisin kuin aiemmin luulin. Ja sitä peliähän sitten kohkattiin ihan aamusta alkaen. Töissä mieletön määrä ihmisiä oli tulossa majoittuun ihan vaan koska olivat menossa kattoon jalkapalloa - eikä niistä puoletkaan ollut edes espanjalaisia!
En jaksa odottaa että pääsis itekin fiilisteleen peliä ihan sinne paikan päälle.. Vaikka en tunnetusti mikään urheilufanaatikko oo, saati tajua futiksesta ku korkeintaan kuka pelaaja on kuuma ja kummilla on viehättävämmät peliasut, niin Barcaa oon kyllä sisarellisesta myötävaikutuksesta fanittanut aina. Eikä ees niinkään se joukkue vaan se fiilis - siinä jää kuulkaa suomalainen lätkäfanatismikin kakkoseks!

No töissä urheiluhullujen ohjaamisen ohella kaikki meni vähän päin persittä. Vaikka en oo yllättynyt! Odotinkin että nyt kun kaikille meen julistaa miten hyvin on alkanut sujumaan, niin kyllähän sen karman pitää palata muistuttaan mua siitä ettei mikään koskaan mee ihan niinkuin ideaalisessa miia-maailmassa.
Mun työkaverikin totes että mä kyllä valikoin just kaikkein hankalimmat asiakkaat, mikä piti ehdottomasti paikkansa. Lisäks mun espanja takkuili taas ihan hirveesti, mitä en arvostanut sitten ollenkaa (etenkin kun senkin kehitystä ehdin just hehkuttaa... huoh)

Se on kyllä jännä miten täällä yks päivä saatan pystyä joriseen sutjakkaasti ja ongelmitta ja puhuminen tuntuu itseasiassa HYVÄLTÄ, sitten seuraavana päivänä oon ihan lukossa ja tuntuu samalta kuin olis ensimmäisen espanjan kurssin monta tuntia kestävässä suullisessa kokeessa.

After work mä syöksyin suorinta tietä päiväunille nollaan mun kidutettua&nöyryytettyä pääparkaa. Täytyy sanoo, että olisin voinut nukkua varmaan aamuun asti, mutta onneksi kämppikseni ei antaneet mun syrjäytyä vaan koska töissä oli vähän kökkö päivä.
Mentiin porukalla vilttien kanssa meidän talon kattoterassille fiilisteleen Barcan peliä ja meikäläisenkin työahdistus katos taas kun tuhka tuuleen.

Ekassa ja vikassa kuvassa näkee hyvin miten lähellä stadionia ollaan! Toiseks viimeinen kuva onkin sitten terassin näkymistä toiseen suuntaan. Aikas nättiä eikös <3

Kuunneltiin alkuseremoniat ja Barcan eka maali, mitä seurannut mylvintä kuuluu meinaa sitten hyvällä volyymilla meille asti. Nautittiin mukana fiiliksestä ja haaveiltiin lipuista. Oli meinaa niin hienoo kattella kun stadionille virtas porukkaa siitä meidän ohi, kaikki oli päästävarpaisiin sinipunaisissa ja seuran liput/viirit/huivit/yms oli aika vahvasti edustettuna.
Niin että odottakaapas niitä kuvia, jotka otan ton stadionin sisäpuolelta!

Lähettiin sitten vielä hetken mielijohteesta rannalle illan pimetessä, koska ei ollut parempaakaan tekemistä. Se oli toisaalta paras päätös ikinä, toisaalta huonoin.
Ranta yöllä on meinaa... ei oo ees sanoja kuvaileen miten kaunis (ja jälleen kerran ROMANTTINEN) se on.
Meillä oli taas kerran viltit ja istuttiin siellä toisiaan kiehnäävien pariskuntien seassa ja puhuttiin kaikista menneistä miessuhteista ja niiden ongelmista ja syötiin suklaata kun katkerien sinkkujen kuuluukin (okei saksalainen ei ole sinkku, joten se angstas vaan ikäväänsä kun me loput oltiin vaan kateellisia)

Otin kuvan rantapalmusta koska pro kamerani (iPhone 4) ei suostu ottaan minkäänlaisia kuvia jos on vähänkin hämärää... Siksi ei oo mitään todistusaineistoo itse rannan romanttisuudesta!

Lähdettiin rannalta jo yhdentoista aikaan koska mun pitää aamuvuoroihin herätä viideltä (yök). No tässä kohtaa saksalainen sitten ilmoittaa, ettei uskalla mennä yksin kotiin. Ja tää ei oo ees eka kerta kun se pitää taluttaa kotiin koska se on varma että joku lahtaa sen jos se on kymmenen jälkeen kadulla hetkenkin yksin...
En tiedä millainen ghetto sen koti saksassa on mut huhhu! Varsinki nyt kun se asuu kahden metrovaihdon päässä mun kotoo tälläset pelastusretket ottaa pattiin.
Kello oli kaiken lisäks niin paljon että jokaista metroo joutu odottaan ja sitten kun lopulta olin omassa kodissa iltapuuhissa kello oli puol yks ja mulla aikaa herätykseen 4,5 tuntia.

Tiistai 19.8

Töissä oli ihan huikee juttu kun eräs mies toi mulle respaan karkkia kiitokseks siitä että olin kuulemma ollut super avulias & kärsivällinen tyypin kanssa maanantaina. Tuntui tosi hyvältä saada kiitosta, vaikka rehellisesti täytyy sanoo ettei tyyppi voinut olla kovin kamala, koska en muistanu että koko tyypin kanssa olisi ollut mitään ongelmia.

Toinen huikee juttu töissä oli että päädyin meidän VIP loungeen tuuraan puoleks tunniks. (SIIS MINÄ? kielitaidoton idiootti?) Kyllä oli melkoinen jännäkakka housussa kun sinne hoipertelin. Kuitenkin homma meni tosi hyvin (kenties koska kaikki asiakkaat siellä oli umpiranskankielisiä ja ainoo yhteinen kieli oli pantomiimi & piirrä ja arvaa)
Se oli kuitenkin huikee luottamuksen osoitus mulle ja siitä tuli hyvä fiilis!

Kun sitten lähdin kotiin niin oli todella hyvä fiilis. Jaksoi taas muistaa ne kaikki syyt miksi mun elämä täällä on ihanaa ja miksi rakastan tätä mestaa!
Kotiin päästyäni vaihdoin sitten vaan nopeesti vaatteita ja lähdettiin ranskalaisen kamuni kanssa Parc Guelliin mikä on mulle täällä se the juttu vaikka onkin täynnä turisteja.

 

Puistoon päästäkseen pitää kavuta ylämäkee noin 49573 kilometriä ja rullata liukuportailla (tai atleettien tapauksessa hölkätä normiportaita) yhtä pitkä matka ylöspäin. Matkaa ilahduttaa sata pientä ravintola/kauppaa/kahvilaa. Puolessa vastassa matkaa tuleekin sitten vastaan tälläinen kyltti :D ihan huikee!
Vähän tuli fiilis että mitäs ihmettä, onneks oli vesipullo messissä.

Toki puistossakin myytiin sitten juomaa ja ruokaa mutta aivan järkyttäviin ryöstöhintoihin tietty!

Ei menty ollenkaan maksulliselle alueelle, mutta muuten pyörittiin puistossa pari tuntia. Ja huom pari tuntia tässä puistossa eikä kaikki tullut ees nähtyä.
Niiiiiiiin kaunis paikka! Mun ehdoton lemppari oli iso risti korkeimmalla nyppylällä mikä siellä oli. Ja sinne ristille pääsi kiipeen! Ei vois enää parempaa paikkaa olla nauttia Barcelonan upeista maisemista.

Tultiin kotiin kaupan kautta ja mainittakoon että tein niiiiiin hyvää ruokaa! Kasvispastaa fetajuustolla nomnom kyllä maistu hyvältä vihdoin uskaltautua kunnolla kokkaan täällä!

20. 8 keskiviikko

Nyt seuraa se kamala masentunut päivä, jonka ylitse skippaisin kerronnassa ellei tällänen realistisen tyylilajin puuska olis vallannut mua.

Kaikki alkoi töistä, jossa ainoa valopilkku sattui aamulla kun palvelin miestä, jonka nimi oli niin umpi amerikkalainen kun voi olla - enkä sitten kiinnittänyt huomiota kotimaahan ennenku mies kysyi multa "rouhiainen, sä puhut varmaan suomeekin?" olin ihan että what ja sitten sönkötin vaan että vau hienoo joo puhutaan vaan suomee. Tosi mukava mies oli!

Seuraava asiakas sitten olikin ihan pesunkestävä jenkki, jonka laskun kanssa mulla oli vähän ongelmia ja hain sitten työkaverin avuksi siihen. Tää äijä sitten avautu hirveeseen ääneen miten se missaa kohta lentonsa ja me saadaan sitten maksaa sen uus lentolippu (koska tosiaan kannattaa lähtee kentälle niin viime tippaan, että se myöhästyminen on tosiaan kymmenestä minuutista kiinni...)
Lisäks se väitti kivenkovaan että sen sisäänkirjaus oli kestänyt kaksi tuntia (juu varmasti juu) koska sitäkin oli tehny joku harjoittelija. Muutenkin kuulemma aikoo antaa ison palautteen siitä miten liikaa meidän hotellissa on harjoittelijoita, koska me ollaan idiootteja jotka vaan hidastaa palvelua.
Ja tähän väliin on sanottava että oon ainoo uus harjoittelija, muut on ollut tuolla sika pitkään ja on tosi hyviä OIKEESTI!
Meitä oli silläkin hetkellä respassa kolme harjoittelijaa ja tää äijä solvas meitä kaikkia viä erikseen että varmasti ymmärretään kuinka paskoja ollaan.
Jassoo. Tietysti tiedän että näitä asiakkaita on aina, mutta jäi kyllä paha maku suuhun.

Loppupäivä meni huonoissa fiiliksissä. Sain vielä haukut puhelimessa joltain siivoojalta, koska julkesin soittaa sille kysyäkseni asiaa jota en oikeen osannu ees selittää - no onneks en ees tajunnu niistä haukuistakaan puoliakaan... olin ihan punainen häpeestä.
Se täällä on kaikista pahinta kun tuntee ittensä ihan helvetin jälkeenjääneeksi. Puolet ajasta meinaa tietää että tehtävät asiat olis simppeleitä JOS VAAN ymmärtäisi täydellisesti sitä pirun kieltä!
Tiedän että oon perfektionisti ja vaadin iteltäni kauheesti, mutta vittuku (anteeksi kirosanat) tuntee ittensä tyhmäks. Mä alan tuntee sympatiaa kaikkia maahanmuuttajia kohtaan all over the world. On melko vaikee tuntea ittensä hyväksytyks/yhteiskuntakelpoiseksi saati työkykyiseks ku oot vähän ku vammanen ilman kieltä.
Lisäks haluisin niin tutustua kunnolla ihmisiin, mutta siinä välissä on se järjetön kielimuuri. Tuntuu etten tuu koskaan sopeutuun tänne vaan oon vaan ikuinen outsider.

Pitäs tietty vaan antaa itelleen aikaa, muttaku haluun kaiken nyt kiitos.

Kotiin raahustin ihan allapäin näistä päivän ajatuksista. Itketti vaan koko ajan ja väsyttikin kamalasti. Kotona ryömin voimapäikkäreille ja lupasin itelleni että illalla teen jotain, mikä saa mut taas pistään asiat oikeisiin mittasuhteisiin - yleensä tähän ei nimittäin tarvita kun lyhyt metromatka jonnekkin ihmisten ilmoille.
Nyt kävi kuitenkin toisin sillä heräsin illalla kymmenen aikaa ihan ulapalla! Miten tällästä ees tapahtuu! Tästä syystä päiväunet on nyt julistettu pannaan!

Vedin sitten nopeesti vähän ruokaa nassuun ja menin takaisin nukkuun koska siinä kohtaa ei kannattanut edes leikkiä ajatuksella ryhdistäytymisestä.
Eilen siis virallisesti nukuin sellasen reilut puolet vuorokaudesta - cool!

21.8 torstai ja luojan kiitos viimein työpäivä ennen parin päivän vapaata

Tänään töissä oli paljon mukavampi fiilis ja myös se puhuminen tuli taas luontevammin. Ehkä se oli se vapareiden häämötys lähitulevaisuudessa mutta kaikkein ärsyttävimmätkin tapaukset meni ihan sutjakkaasti.

Ostin myös itelleni uudet lakanat että voin vihdoin pyykätä edelliset! Muuten päivän suunnitelmat ovat ihan auki, mutta eiköhän tässä jotain tuu keksittyä ihan sen kunniaks että vapaata juhuu!
Huomenna kutsuu Barcelonan yö (mutta selvinpäin tällä kertaa :D) siispä hasta luego!

XOXO
Miia

Heissan kaikille!
Oon kuulkaa kaikki ihanat hirveen iloinen siitä miten paljon hyvää sanottavaa tästä blogista on tullut. Vaikka tää onkin lähinnä vähän vaivaannuttava julkinen päiväkirja ja muistojen talletuskanava, niin onhan se nyt aina kivempi ja motivoivampi istua näppiksen ääreen kun niin monelta taholta tulee tsemppiä jatkaa raapustusta.
Toisin sanoen siis ahkera facebook kampanjointi on kannattanut hahaha (tai jajaja niinkuin me täällä Espanjassa ilmaisemme)

13.8 keskiviikko

Meikäläisen viimeinen iltavuoro ennen odotettua kahden päivän lomaa - wuhuu sanonpa vaan! Vihdoin jotain elämää ja tekemistä (tai siinä luulossa vielä tässä vaiheessa elin).

Keskiviikon työpäivällä oli kuitenkin hopea reunuksensa (lue: pikkolopoika palas lomalta) Eli allekirjoittaneen aika kului melko mukavasti kun oli taas kivaa juttuseuraa ja silmänruokaa. Ja kyllä vain, häpeän pikkiriikkisen tätä jatkuvaa ihastusvuodatusta joka hallitsee kaikkea suomeksi&englanniksi käytyä kommunikaatiotani. Mutta hei ihmisiä tässä vain ollaan (noloja, lapsellisia ja haihattelevia ihmisiä mutta kuitenkin...) Toivottavasti jossain siellä ruudun takana tätä lukee joku 13-vuotias, joka saa mun yksipuolisenrakkaudenroihusta vertaistukea miettiessään tekstatako ihastukselle "alax oleen?"

Lisäks mun hulluja harhoja ja villejä päiväunia pidätellyt viimeinenkin aita kaatui tänään. Oon nimittäin ajatellut, etten uskalla ees kunnolla flirtata pikkolopojalle koska työpaikkaromanssit voi olla a) nöyryyttäviä b) kiellettyjä kokonaan. En oikeen tiennyt mikä linja täällä on, joten yritin sitten takertua tähän esteeseen ja syyttää sitä kokonaan siitä ettei pikkolopoika vielä oo laskeutunut mun edessä toisen polvensa varaan.
No tänään sitten kerroin naispuoliselle työkaverilleni, että olin tiistaina treffeillä ihka aidon espanjoolin kanssa. Ja tämän Irenen ensimmäinen oletus oli: "Oo! Jaa jonkun täältä töistä?" Meinasin seota sukkiini koska tää kysymys tuli iloisesti, ei yhtään paheksuvasti mikä tarkoittaa sitä että ilmeisesti ei oo millään tavalla tabu deittailla duunikaveria. Kaiken lisäks tän voi ottaa suurena toiveajatteluna ja kelata, että ehkä Irene tietää jotain mitä minä en jaja pikkolopoika on esim salaa tunnustanut sille että se rakastaa mua... hmm.

Ihan vaan että tässä keskiviikon raportissa olisi jotain asiapitoistakin, joka ei traumatisoi äitiä (terkkuja vaan mammutti <3) oon vihdoin alkanut saamaan töissä kunnollista koulutusta ja päässyt oikeesti tekemisen makuun. Pikkuhiljaa alkaa jotkut asiat jäämään mieleen ja pystyn jo noin 10% mun tiskille pamahtavista asiakkaista hoitamaan ihan omin talentein! Hurraa minä!

Viimeiseksi vielä kuva jokailtaisesta kotimatkastani.

14. 8 torstai

Freedom! Vapaapäivä jonka olin etukäteen päättänyt pyhittää täysin turistikiertelylle ja kaupungilla chillailulle. Viihteelle ei nyt ainakaan tarvitsisi lähtee kun kämppiksen on molemmat seuraavanakin päivänä vielä töissä
No olihan se taas kaunis idea...

Ensinnäkin nukuin tooosi pitkään, kiitos aavistuksen viilenneiden öiden sain vihdoin kunnolla nukuttua ja sitten nautin niistä kikseistä pyörimällä lakanoissani puoli päivää ja tehden villejä suunnitelmia valokuvausreissuista ja patikkareissuista Montjuicilla (patikointi ja minä? en kyllä yhtään oikeastaan ihmettele ettei se sitten ihan tapahtunutkaan!)
Saksalainen kämppikseni tuli töistä siinä puoli kahden aikaan kotiin ja kysyi sitten ensimmäisenä että kai tänään lähdetään viihteelle? Ja valaisi siinä ohessa mua, että koko hiton Barcelona viettää perjantaina jotain jumalaista siestaa ja lähes kaikki paikat on visusti kiinni ja kaikilla vapaapäivä. Ja voitte vaan arvata että siitä se idea sitten taas lähti...

Koska olin kuitenkin päättänyt että vapaapäivänä pitää vähän liikkuakin johonkin niin lähdin sitten ensin reippailemaan kadun toiselle puolen kauppaan, josta raahasin takaisin kadun yli kaksi täyttä säkillistä ruokaa, siksarin litran vesipulloja ja perhepakkauksen vessapaperia. Never again! Jopa se myyjä kysy multa kun hoipuin niiden kamojen kaa pihalle että oonko ihan varma että pärjään. No mut suomalainen sisu ja silleen... niin että ninjailin itteni jollain oikeesti mystisillä voimilla kaikkien kamojen kanssa sisälle kolmen lukitun oven läpi (ei helppo käyttää avaimia jos kädet on täynnä)
Tän rutistuksen jälkeen oli ihan pakollista vaan luuhata kattomassa Gossip Girliä, kunnes tajusin että nyt äkkiä pitää lähtee kaupungilla pyörähtää jos aion jotain ehtiä ennenku alan tuhota viinipulloa tuolla jääkaapissa.
Lähdin siis shoppaileen mun lempipaikkaan vanhassa kaupungissa. Paljon mitään ei tarttunut mukaan (hame ja rannekoru ja jotain meikkejä) ja sitten olinkin yhtäkkiä saanut kaupoille hurahtaan pari tuntia ja aloin pää kolmantena jalkana ympäriinsä etsien jotain ravintolaa jossa voisi vähän tankata ennenku vaihtaa nestelinjaan.

Ja mun onnella tietenkin eksyin johonkin vanhan kaupungin kalleimpaan mestaan, jossa palvelu oli ennen näkemättömän töykeetä. Söin taas kerran Paellaa merenelävillä koska nam. Ja tällä kertaa aattelin sitten ottaa bissen kun kotona on sitä viiniä. Tilasin PIENEN oluen, mutta vittuuntunut tarjoilija päätti vissiin osoittaa mieltään koska sain sellasen litran tuopin josta sit viä pyydettiin 9 euroa! Hinta tietty vähän nakersi mut mikäs siinä olutta hörppiessä!

No syötyäni äkkiä kotiin laittaa missä kämppiksilläni oli mulle yllätys odottamassa. Otettiin sangria mukaan ja mun silmät sidottiin ja mut kiskottiin hissiin. Hissi lähtikin suureks yllätykseks ylöspäin ja yhtäkkiä tajusin että mua tyrkittiin ulkoilmassa. Väistämättä käväisi mielessä että jos oonkin ollut niin hirvee kämppis et nyt ne lahtaa mut ja heittää jostain parvekkeelta... mutta ne olikin halunnu vaan näyttää mulle meidän talon kattoterassin - jonka olemassa olosta en ollut aiemmin kuullutkaan - parhaassa mahdollisessa valossa!
Ja luoja siellä oli illalla kaunista, nähtiin puoli kaupunkia ja siinä heti selän takana Camp Nou stadioni joka on niin lähellä, että päätettiin siltä istumalta mennä ens tiistaina meidän kattoterassille kuivaharjotteleen ja vaan kuunteleen kun Barca pelaa Club Leonia vastaan täällä.
Harmi ettei mulla oo kuvia sieltä (koska mun iPhone paskiainen ei tue yökuvaamista). Meen kyllä joku päivä ottaan leijumiskuvia sieltä päivällä ihan koska hähähähä kenen takapihalla on oikeesti Camp Nou?!

Meillä oli muutenkin tosi hauskaa kun riehuttiin siä katolla kun pikkulapset (tosi humalaiset pikkulapset). Olin niin riehakkaissa fiiliksissä jopa että baariin lähdin hiukset kiinni, shortsit ja converset jalassa. WHAT? En edelleenkään oo toipunut siitä miten outo veto se oli ja miten ah niin mukavalta se tuntui!

Lähdettiin sitten aikanamme kohti Otto klubia (ei maltettu kokeilla mitään uutta ku se oli viimeks niin täydellinen!)
Ja matkalla törmättiin sitten rajusti tappelevaan pariskuntaan. Minä ja ranskalainen vaan mentiin ohi, mutta saksalainen maailmanpelastaja (+nyrkkeilijä) jäi siihen sitten avautuun sille pelottavalle lihaskimppumiehelle et sen pitää rauhoittua. Tästä se mies sitten hieman kimpaantui entisestään ja alkoi viattomalle minulle karjua miten en saa katsoa häntä ylimielisesti ja hän jumaliste aikoo tappaa sen muijan (ei siis mua vaan sen oman muigensa).
Saksalainen tuli siihen väliin sitten suunnilleen siinä kohtaa kun mun meikki oli huuhtoutunut sen miehen syljen roiskuessa siinä sen vaahdotessa. En oikeen ees tiedä mitä siinä tapahtu, mutta sitten Marla saatteli sen ragepariskunnan naispuolisen osapuolen kadulle missä on öisin metrin välein poliisipäivystyjä ja vasta sitten päästiin jatkaan matkaa baariin.
En oikeen vieläkään tiedä pitäiskö mun hävetä omaa välinpitämättömyyttäni tilanteessa, koska en tosiaan ite ollut mitenkään peitsi tanassa ratsastamassa pelastaan sitä neitokaista öö parisuhderiidalta? vai olinko fiksumpi osapuoli kun en mennyt tilanteeseen kaiveleen verta omasta nenästä?
No ei sitä saksalaista voi ainakaan pelkuruudesta syyttää koska se mies oli siis oikeesti kökkö!

Ja sitten voi ah mitä kohtalon ivaa - ei karma meitä ainakaan palkinnut. Päästiin baarin ovelle ja ekaa kertaa täällä siinä oli poke joka halus nähdä paperit! No eihän siinä muuten ongelmaa, mutta saksalainen 17-vee passitettiin kotiin. Eli eipä oikeen voitu feidata sitä yksin nököttään siihen baarin eteenkään joten eiku kaikki takasin ja kohti taksitolppaa (tosi kiva kun metro ei enää kulje ja silleen niin kauheesti tehnyt mieli lähtee Graciasta vaihtaan mihinkää turistisempaan baariinkaan)
Eli aikaisin mentiin nukkuun sitten kuitenkin.
En edelleenkään voi olla nauramatta. Se teki ihan hyvää kyllä iso egoiselle teinikamulleni, joka juuri kertoi meille miten hän pääsee kauniilla habituksellaan sisään mihin vaan. Ihan pikkuisen vaan olen vahingoniloinen!

15. 8 perjantai

Ja siis todella huikeen yllättävää mutta mikä darra! Aattelin oikeesti ihan tosissani harkita seuraavan kerran selvinpäin juhlimista!
Kaiken kurjuuden kruunas se että saksalainen muutti toiseen kämppään ja oltiin kaikki ihan down. Menin sitten illasta visiteeraan sen uuden luukun, joka oli muuten niinku täysi huvilta verrattuna tähän mutta siellä on sellainen kevyesti ilmaistuna kyylä vuokranantaja, joka pitää samanlaista kuria kuin 1800-luvun sisäoppilaitoksessa. Saksalaisen uusi kämppis nimittäin heti ekana oli kertonut että vuokranantaja tekee yllätysvisiittejä joka toinen päivä, tulee huoneeseen koputtamatta jne. Joka paikkaan on laitettu sääntötauluja ja ohjeita. Miehiä ei saa viedä sinne ollenkaan, ei ees omaa poikaystävää ja se on vähän hankalaa koska saksalaisen poikaystävän pitäisi tulla tänne parin viikon päästä.

Niin että nyt saksalainen sitten yrittää saada kaikin keinoin tän vanhan kämpän takaisin. Ja täytyy sanoo että vaikka se onkin vähän millainen on ja ikäero ja kaikki niin kyllä mä ihan haluun että se tulee takas. Me ollaan just niiiin hyvä kolmikko + toi venäläinen said kikki joka saa mun puolesta painuu takas kotimaahansa asap. Se ei muuta tee kun valittaa ja heittelee toisten märät pyykit inhottaviks kasoiks et saa tilaa omille vaatteilleen ja muuta viehättävää. AARGH!

Saksalaisen kanssa tajuttiin myös tänää et yksi Barcelonan isoimmista rakennuksista on ihan dildon muotonen, joten nimettiin se sitten Dick of Barcelonaks. Haluisin kyllä tietää mikä se mesta oikeesti on... No ainakin nykyää aina hymyilyttää kun näkee sen!

16. 8 lauantai

On melko julmaa, että täytyy mennä töihin lauantaiks ja vielä tietty aamuun että herätys klo 5.00! Jihuu!
Lisäks meillä oli töissä koko historian hulluin päivä ja kaikki oli ihan helisemässä. Toisaalta meni päivä tosi nopeesti ja hyvällä pössiksellä kun oli tekemistä ja mustakin vihdoin alkoi oleen apua. Nyt jopa tuntuu siltä että alan oikeesti tajuun jotain ja espanjakin alkaa hitaasti mutta varmasti tuleen sujuvammin!

Työpäivän suurimpiin stressihetkiin kuitenkin kuului kauhee kohtaus kun yhtäkkiä iltapäivästä nään kun joku vanha elostelija kääkkä ja kaunis latino nainen (nuori) ottaa yhteiskuvia MINUN pikkolopojan kanssa hyvin läheisissä merkeissä. Toivon vaan että mun murhaava mustasukkainen tuijotus ei kiinnittänyt kenenkään huomiota, koska sitten paljastui että se elostelija oli pikkolon äiti ja tyttö sen serkku. Hehheh... olisin voinut joko punastuu häpeestä tai tanssia voiton tanssin.
En kuitenkaan ehtinyt tekeen kumpaakaan kun tuli taas asiakasryntäys. Mutta ah miten helpottavaa että se kaunotar olikin vaan sen serkku!

Töiden jälkeen olin euforisissa fiiliksissä kaikista onnistumisista ja lähettiin sitten kämpisten kanssa Santsin rautatieaseman lähelle katsoon "water placea" joka on saksalaisen mukaan maailman kaunein paikka.
Ja tottahan se oli! Eikä ees vaan maailman kaunein, vaan joku täydellisen treffipaikka. Siellä olikin yks pariskunta picnicillä keskellä suihkulähteitä ja me vaan huokailtiin ja haaveiltiin samasta.
Kuvien laatu ei tee oikeutta, mutta ihailkaa pois!

Aikamme hengailtuamme mä ja ranskalainen sovittiin että mennään ulos syömään. Saksalainen lähti kotiin nakertaan omenoita, koska sillä on niin tiukka budjetti ettei se voi käytännössä tehä täällä mitään! Vaikka hyvä ettei tullut, koska se on myös kauhee terveysintoilija ja me ranskalaisen kanssa päätettiin mennä testaan paikallinen mäkkäri.
VIHDOIN joku tajuaa mua, koska mullahan on pakkomielle että uudessa maassa pitää aina testata mäkkärin tarjonta!
Ja olihan se mäkkikin täällä ihan jännä juttu. Ensinnäkin omat ruuat sai tilata ja maksaa automaatilla, josta tuli sitten kuitti ja ruuat vaan haettiin tiskiltä.
Toinen mahtijuttu oli jälkkärit! VALKOSUKLAA SUNDAE! Pähkinöillä. Oon rakastunut!

Siinä kun läskeiltiin ja viimein bondattiin ranskalaisen kanssa, niin tajusin miten hyvä tyyppi sekin on! Jotenkin enemmän mun henkinen kuin saksalainen ja tarpeeks outo etten mä pistä liian pahasti silmään käytökselläni sen seurassa.
Päätettiin kävellä sen kaa kotiin. Otettiin latet viä mukaan ja sit tarvottiin vaan pitkin katuja (väärään suuntaan, kuten lopulta kävi ilmi) ja ihasteltiin paikkoja. Löysin uskomattoman ravintola-alueen siinä kun samoiltiin ympäriinsä. Sinne haluun tässä mennä lähiaikoina! Ranskalainen tietää kuulemma myös jonkun uskomattoman japanilaisen raflan ja sovittiin jo sinne menosta (meitä siis yhdistää lähinnä rakkaus ruokaan kuten saattaa käydä ilmi)

Lopulta oltiin kävelty (ravintoloita bongaillen) tunti ympyrää ja tupsahdettiin mystisesti sen metroaseman eteen mistä oli lähdettykin. COMO PUEDE SER? eli niinku what töö fak. Naurettiin ihan pissat housussa (melkein kirjaimellisesti koska meillä oli lenkillä mukana kahvit ja kaikki tietää mitä kahvi tekee kropalle..)
Otettiin siis metro kotiin ja loppu hyvin kaikki hyvin.

17. 8 sunnuntai

Mikä väsymys aamulla.
Töissä oli vielä vaativampi, stressaavampi ja hektisempi päivä kun eilen MUTTA myös tuntui tosi hyvältä koska tuntuu etten oo viä koskaan puhunut näin paljon espanjaa oma-aloitteisesti kuin tänää. Wihii!
Työpäivä venähti yheksään tuntiin kun ei vaan päässyt lähtee kotiin (mikä on tosi kiva ottaen huomioon että mun panos on täysin ilmainen)
Ja sen jälkeen oonkin vaan kuunnellu musiikkia ja sovitellut kasaan tätä blogitekstiä, joka on taas aika onnettoman kuvaton.

Huomenna/ylihuomenna tähdätään kuitenkin menee Parc Guell katsastaa, joten sit ainakin kuvia!

Kuollut after work look ettei se naama tosiaan vaan unohdu!

XOXO
Miia