Lokakuun ehdoton teema on tähän asti ollut arkistuminen... Se on toisaalta kiva, koska enää ei oo sellaista fiilistä että pitäis joka vapaa hetki säntäillä valokuvaamassa nähtävyyksiä, vaan saa kiksinsä siitä että vaan on ja tekee arkisia asioita. Tosin se on kyllä vähän varjopuolikin, kun enää ei tuu niin raahauduttua katteleen kaikkia mahti paikkoja.
Onneks tulee vähän fiestaa arjen keskelle huomenna kun Ida saapuu viihdyttään mua. Tulee tän blogin sisällöstäkin paljon mediaseksikkäämpi kuhan tequila timeilta ehdin kirjotteleen!

1.10 keskiviikko

Yhdeksän päivän työputki alkoi kivasti, kun meille tuli kaksi uutta harjoittelija tyttöö Italiasta ja pääsin itte leikkiin opettajaa ja päsmäröimään mun huikeilla kyvyillä.
Tosin sellainen snadisti masentava puoli siinä oli että nää ulkomaalaiset puhuu niinku sataviiskyt kertaa parempaa espanjaa kun minä... niin että siinä oli kauheen haastava yrittää ylläpitää super ylimielistä egoilua. Nooh lohduttaudun sillä että italialaiselle espanjan omaksuminen on ehkä pikkasen iisimpää kun tälläselle suomijuntille!

Muutenkin oli super kiva työpäivä, jonka ehdoton kruunu oli se että eksyin jotenkin syömään yhdessä kaikkien osastojen pomojen kanssa. Ja siinä sitten lounastettiin muina naisina niiden kanssa ja oli tosi hyvää juttua.

Töiden jälkeen omistin aikani kerrankin kouluhommien hoitamiseen. Nyt on niiden kanssa kunnon rutistus menossa että voin sit lomailla koko sen ajan hyvällä omalla tunnolla minkä ida on täällä! (heti huomaa että kun on vähän aikaa ja pakko saada aikaseks, niin mä oikeesti tuotan tekstii vaivattomasti - verrattuna siihen kun on kaikki maailman aika tehdä niin siitä ei sitten tuu lasta eikä paskaa..)

2.10 torstai

Töissä oli ihan kamala mokailu päivä, kaikki mikä voi mennä poskelleen niin meni. Tein ihan typeriä virheitä ja kasvatin sellasta metrin kokoista naamapalmua koko päivän ajan.
Noh nyt huomaa että alkaa pikkuhiljaa tottuu näihinkin hetkiin, koska yllättäen se ei sinänsä masentanut ollenkaan.
Oli vaan sellainen fiilis että näitä sattuu ja nauroin itelleni pääni sisällä.

Illasta vaan kattelin sinkku elämää ja valmistauduin henkisesti seuraavan päivän aamuvuoroon aka viiden herätykseen. Ja tietenkin ihan vähän nautin siitä, että kahdeltatoista yöllä mun lämpömittarit koneen ruudussa näytti tältä:

Taidan valita nää yön +21 astetta ennemmin kun ton 3 astetta Tampereella...

3.10 perjantai

Aamuvuoro meni tosi kivasti ja nopeesti ja yllättävän kivuttomasti.

Niissä fiiliksissä suuntasinkin sitten töiden jälkeen nopeelle meikkishoppailu rundille ja tuhlasin taas kerran vähän rahaa Kikon kosmetiikkaan (mitä mä teen Suomessa kun pitää taas tyytyy johonkin muuhun merkkiin, nyyh!) Kävin myös ostaa hiuslakan ja dödön ja kuolaan kalliita korkkareita, jotka onneks jätin kaupan hyllylle toistaiseks.

Kun tulin kotiin, niin huomasin että meidän kortteliin ihan mun kotikadun viereen oli pystytetty joku ihme "tivoli" katu. Lähinnä se näytti olevan lapsia varten, mutta siis ihan sairaasti kaikkia possujuna-henkisiä laitteita, pelikojuja ja tietenkin herkkukojuja. Ite sorruin churrokojun luona ja päädyin ostaa maailman mukavimmilta sediltä churroja nutellan kera nom nom... (en haluu tietää paljonko täällä oon oikeesti lihonut!)

Kotona rupesin sitten churroja syöden valmistautuun mun ja kämppikseni Lynnin tyttöjen iltaan. Tarkoituksena oli siis mennä syömään ja juoruileen ja ehkä drinksuille sen jälkeen. Ja niinhän me mentiinkin.

Mentiin satamaan metrolla ja sit vaan haahuiltiin kunnes löydettiin kiva paikka. Otettiin siellä kannu sangriaa ja molemmat päivän menu (eli valinnainen alkuruoka, pääruoka ja jälkkäri) ja kaikki tää saatiin 20 e/naama. Ei siis mikään ihan tajuttoman halpa rafla, mutta kyllä tosta ruokamäärästä ton verran jo maksaakin.

Rafla oli muutenkin tosi mukava ja istuttiin terassilla, jossa saatiin sauhutella ja parantaa maailmaa. Tarjoilijat oli tosi flirttejä ja tarjos meille lopulta baileys-shotitkin vielä. Se yks oli ihan varma että Lynn on aivan naamat, koska juttu oli ehkä vähän väysynyttä hehhe... ja siitä se varmaa aatteli että sillä olis joku sauma siihen! Sen verran se kävi siinä lirkuttelemassa koko aterioinnin ajan.
Mutta tosiaan istuttiin siinä nauttimassa hyvästä ruuasta ja puhumassa melki kolme tuntii (oikeen paikalliseen tyyliin!) On kyllä ihan ihme, miten samanlainen ajatusmaailma meillä kahdella on. Ei edes tunneta tavallaan kunnolla vielä, mutta silti pystytään melkein aina täydentään toistemme lauseet. Joskus on jopa pelottavaa miten samalla aallonpituudella ollaan ja miten samanlaiset taustat ja intressit meillä on...
Toisaalta se on myös suuri rikkaus, tässä on nyt kyllä sellainen tyttö johon tiiän pitäväni yhteyttä koko loppuelämän <3

Lähdettiin sitten raflasta vielä jatkaan iltaa pieneen latinobaariin, jossa Lynnin poikaystävä kavereineen oli jo odottamassa. Baari oli pieni ja tavallaan viihtyisä, tavallaan vähän rähjäinen, jossa popula oli 100% paikallista (miinus me kaksi turistia haha)

Musiikki siellä oli ihan mahtavaa! Jouduttiin poistuu harmillisen aikaisin koska meikä tietenkin tarvitsi vähän kauneusunia ennen työvuoroa. En päässyt siis tanssimaan bachataa innokkaiden fanieni kanssa sinä iltana vielä, mutta eiköhän tuonne uudestaankin tuu mentyä.

Haluan myös mainita että Kikon uusin löydös huulipunakynä on joku rakkaus!! siksi tässä liitteenä myös awkward naama potretti!

4.10 lauantai

Haha töissä tuli heti palautetta siitä että näytän vähän väsyneeltä (miksiköhän...) ja käsky että tänään pitää mennä ajoissa nukkumaan. Tässä kohtaa olin itekin ihan sitä mieltä että kotiin vaan nukkumaan ja kerään voimia, vaikka kuinka olisi lauantai.

Iltaa kohti kuitenkin läppä muuttu töissäkin paljon oudommaks aka fiilis parani. Tää ihme läppä että mulla on pingviini lemmikkinä on lähdössä ihan lapasesta. Nyt puolet porukasta varmaa tosissaan luulee että mulla on pingu kesäsin jääkaapissa ja talvisin portilla vahtimassa talon turvallisuutta.
Loppu ilta hiihdeltiinkin ympäri respaa pingviinin askelin ja kikateltiin... tästä tuli automaattisesti mielleyhtymä pingviinitanssiin (muistatteko idolsista joskus vuonna nakki?) ja siitä tuli sit mieleen tanssi ylipäätään ja se että on lauantai...

Niinpä töiden jälkeen riensin kotiin laittamaan ja lähdin tapaan Tainaa ja sen opiskelukavereita ravintolaan, jossa ne oli ollut safkaamassa ja jossa kuulemma olis ihan hyvät mojitot myös.
Vähän meinas mennä jännäks siinä ravintolan eessä kun en saanut Tainaa enkä Stephaniee kiinni puhelimella. Menin sit rohkeena kuitenkin ettiin porukkaa sisältä ja löysin jopa oikeeseen pöytään ja vielä täydellisellä ajotuksella. Päästiin siitä melki heti siirtyy kellariin mojitoille, jotka ei sitten kyllä ollutkaan ihan niin loistavat JA MAKSOIVAT 10 EUROA!!!

Katottiin Tainan kaa kerran toisiimme ja päätettiin että Benedictiin sitä täytyy kyllä siirtyä, missä mojitot on yli puolet halvempia ja sata kertaa loistavampia!

Meitä oli siis minä, Taina ja Stephanie (boliviasta). Uusia tuttavuuksia mulle oli Ana (brasilia) ja kaks poitsuu joista toinen oli espanjalainen ja toinen iranilainen. Oli kyllä siis taas melko kielikylpyä kun tuli puhuttuu sekasin espanjaa, englantia ja vähän suomeekin Tainan kanssa.
Nautin kuitenkin seurasta kauheesti ja sain aivan ihanan kohteliaisuudenkin illan aikana. Iranilainen poitsu kun sanoi mulle, että sen mielestä mussa on ihan mahtava energia ja se sanoi että heti kun tulin ravintolaan niin se tiesi että oon huippu tyyppi kun se näki mun energian loistavan musta tai jtn. Vaikee suomentaa tota keskusteluu, mutta olin hyvin otettu.

Benedictissä huikeiden mojitoiden lisäks nautin suuresti kun pääsin pitkästä aikaa tanssimaan vähän bachataa mun ultimate lemppari "eres mia" biisin tahtiin. On kyllä aina yhtä nautinto joraa sen omistajan kanssa, koska tsiisus se osaa tanssia. Suomalaiset miehet vois kyllä kaikki lähettää johonkin lattaritanssi kurssille...
Siinä tanssin ohessa sain myös sovittuu vähän synttärikekkereitäni, jotka aion siis kyseissä mestassa pitää. Sain jopa luvan viedä omat viinat (salmarit) sinne tarjottavaks! JEE!

Illan ehdoton kohokohta oli kuitenkin kun oltiin ulkona tupakalla Anan ja Stephanien kanssa ja siihen tuli sellainen äijä heiluun ja vaihdettiin sitten englannin puhumiseen, että se äijäkin pääsis juttuun mukaan. Niin se heti tunnisti mun juntti tankero aksentin suomalaiseks (se olis siis itekin suomalainen)
Ja siis ei tässä muuten mitään, mutta puoli tuntii sitä ennen se espanjalainen poika vannoi käsi raamatulla että mä äännän englantia niinku espanjalaiset (mikä ei siis oikeestaan oo mikää kohteliaisuus, eikä ees totta...) Järkeilin myöhemmin että sen täytyy johtuu siitä että kun kuulen kun englantii puhutaan sillä aksentilla niin jotkut sanat ja aksentit tarttuu.

Se suomalainen äijä oli ihan hauska, se oli niin päissään että tuli heti ihan kotoisa olo sen seurassa. Mutta kamala käpälöijä, joka ensin pilkkas mun karvaliiviä ja halus sen jälkeen viettää yötä yhdessä.
Sanoin ei kiitos ja lähdin kotiin nukkumaan. Oli kyllä huikee ilta, kiitos vaan kovasti kaikki mukana olleet! Seura oli loistava!

5.10 sunnuntai

Harjoitteluni viimeinen iltavuoro meni oikein hyvästi ja fressisti ja ilman krapulaa vaikka edellisenä iltana olikin kyllä melkoinen känni päällä!
Pääsin jopa lähteen kotiin ennen yhtätoista, koska seuraavana aamuna olisi aamuvuoro.

Kaikki vihaa sitä, kun on iltavuoron perään aamuvuoro koska se käytännössä meinaa että yöunille jää aikaa 5 tuntia ja sit pitää heti palata töihin. Siks säälistä tälläsen vuoron haltijat pääsee jos mahdollista vähän aiemmin kotiin illalla että sais levättyykin!

Kotona ei sitten muuta voinutkaan tehdä kun painaa nukkumaan vaan, että sais tosiaan ees sen vähän reilun 5 tuntii unta palloon...

6.10 maanantai

Töissä oli järjetön kiire päivä, mutta täytyy sanoo että nautin kovasti. Nytkun osaa oikeesti hoitaa asioita niin oli ihan mahtava fiilis kun tuntui että olin oikeesti ihmisille avuksi ja pystyin hoitaan työni kunnialla.
Puhumattakaan siitä että aika meni tosi nopeesti.

Meillä oli myös asiakkaina taas suomalaisia, vähän sellainen vanhempi pariskunta, joka ei olis kyllä saanut mihinkää kysymyksiinsä vastauksia jos minä en olísi ollut paikalla tulkkaamassa! Mukavia ne oli kuin mitkä, mutta myös niin ulapalla ja kielitaidottomia että ihan sääliks kävi!

Kotiin tultuani vaan siivoilin, kokkailin hitsin hyvät sapuskat itelleni ja hoidin taas kouluhommia oikein urakalla. Toisin sanoen hirveen aikaansaava ja tervehenkinen päivä - hyvä minä!

7.10 tiistai

Töissä oli aivan jäätävän tylsä päivä! Ei mitään tekemistä! Tein koko kahdeksan tunnin aikana vissiin yhden check outin ja kolme check iniä...
Voin sanoo että hitaaaaasti meni aika!

Illalla viihdytin itteeni taas yhtä mielenkiintoisten kouluhommien parissa, joskin lopussa kiitos seisoi - pääsin vihdoin aikatauluni tasalle! Nyt on kaikki taas vähäks aikaa hoidettu ja voin keskittyy nauttii lomailusta seuraavat kaks viikkoa! WUHUU!

Illan kruunas vielä se, että Lynnin poikaystävä (joka on hieroja) tarjoutui hieroon mun selkää. Siinä sitten hengailtiin yhdessä, puhuttiin paskaa ja mä sain hieronnan. Tosin ihan lukossa ollaan vieläkin, se vaan totes että mun selkä on niin paskassa kunnossa että mun on pakko mennä kunnon fysioterapeutti hierontaan ja monesti ennenku noi lukot aukee.
Kuitenkin se helpotti ees vähän ja ennenkaikkea rentoutti mukavasti.
Sen jälkeen roikuttiin kaikki ulkona Lynnin ikkunasta ja vaan tupakoitiin ja naurettiin tyhmille jutuille.
Olin ihan unohtanut miten kiva musta on hengailla mukavien pariskuntien kanssa, siitä tulee aina niin hyvä mieli! Puhumattakaan että mun aina helpoin olla kaveria sellaisten poitsujen kanssa joilla on tyttöystävät.

Ja siinä se lokakuun eka viikko onkin sitten ollut. Huomenna vielä täytyy jaksaa yksi aamuvuoro ja sitten pääsee vaihtaan totaalisesti vapaalle!
No puedo esperar!

Vähän railakkaampia päivityksiä siis odotellessa...

XOXO
Miia

Varoitan jo näin ensi alkuun, että luvassa on ehkä tän blogin historian kuvattomin postaus koska oon ollut ihan super super laiska paparazzi tässä viime aikoina!

Annettakoon tämä anteeks sen kriisin kynnyksellä että nyt on syyskuun viimeinen päivä aka 2/3 suoritettu. Mulla on enää kuukausi ja muutama päivä aikaa täällä maailman ihanimmassa kaupungissa ja se on samalla tosi haikeeta ja toisaalta aika ihanaa. Mulla on viime viikon uhkaavasti hiipinyt koti-ikävä pintaan, mutta yritän pitää sen mahdollisimman hyvin loitolla ja nauttia vaan.
Marraskuussa on kuitenkin ihan liikaa aikaa edessä päin kun vuorostaan ikävöi takaisin tänne!

Nyt kuitenkin niihin syyskuun viimeisiin päiviin, enjoy!

24. 8 keskiviikko

Vapaapäivä, jonka käytin ihanasti flunssan viimeisiä rippeitä nujertaen. Makasin sängyssä pimeessä huoneessa ja tuijotin Gossip girliä appelsiinimehua ja nuhalääkkeitä nappaillen. Välillä lueskelin kaikkia vanhoja stooreja, mitä oon kirjoitellu tänne koneen arkistoihin ja nauroin ihan räkäsesti (valitettavasti tää vertauskuva pitää nyt ihan konkreettisesti ja kirjaimellisesti paikkansa... hyi!)

Iltaa kohden tajusin, että vaikka terveys onkin sillai ihan kiva asia, niin en aio sitä tavoitellessa uhrata La Merce festareiden päätösjuhlahumua kokonaan. Onneks sain Marlan lähteen mun kaa pika vauhtia kohti taikasuihkulähdettä ja siellä pidettävää päättäri ilotulitusta.

No tässä kohtaa todella yritin olla huippu kuvaaja ja tallentaa ton super mahtavan & uskomattoman kauniin häppeningin mun iphoneen. Tämä ei kuitenkaan kamerani vaajaavaisuudesta johtuen onnistunut ja nyt odottelen et Marla joku vuosi muistaa lähettää mulle ne kuvat sieltä!
Oli meinaan ihmisiä! Oikeesti tuntu että koko miljoonakaupunki kaikkine turisteineen oli änkenyt samaan kortteliin ja kaikki yritti tunkee lähemmäs suihkulähdettä.
Me oltiin paikalla niin törkeen liian myöhään, että jouduttiin tosiaan ninjaileen itekin siellä populan seassa että vihdoin löydettiin itseasiassa ihan täydellinen paikka seurata juhlallisuuksia.

Se koko homma oli ihan tajuttoman siisti. Siihen kuulu kaikkia jänniä valoshow juttuja, jotka projisoitiin psykedeelisesti ympäriinsä ja se taikasuihkulähde väreineen siinä keskellä aina tuki sitä hetkellistä valohehkutusta. Kaiken taustalla oli ihme spuukeja puheita sellaisella tosi mystisellä kertojaäänellä ja sit aina välillä musiikkia katalaaniks laulettuna.
Oikeesti se tunnelma oli sellaisenaan jo tosi vangitseva ja huikee! Ja sitten alko ilotulitukset...
En oo ikinä nähnyt mitään niin kaunista ja vaikuttavaa! Jopa Marla, joka on nähnyt uudenvuoden tulitukset Sydneyssä, myönsi että nää oli lähes sen loiston veroset! Siis oikeesti ei sanat riitä, tuntui kuin olisi seissyt puolituntia tähti sateessa!
Mä tietysti jumaloin vähän pienempiäkin ilotulituksia kun pikkulapsi, joten ehkä mä olin vaan hyvä yleisö - paikallinen kaverini sano, että kuulemma muina vuosina on ollut vielä paljon hienommat raketit. Mutta tsiisus oon edelleen vaikuttunu ja helvetin iloinen etten jäänyt niiskuttaan kotiin!

Siinä kuvatodisteita lähinnä vaan siitä miten huonolaatusia kuvia mun puhelimella tulee.. Plus tietty mun uuden lempipaidan pakollinen esittelyotos!

Jatkettiin siitä iltaa sitten Mojitoille Benedictiin, koska muuta vaihtoehtoo ei oo kun mojitoista puhutaan. Päästiin jopa perille ihan vaivattomasti, kun älyttiin jättää viiden tunnin metroon jonotus välistä ja kävellä kiltisti vähän kauempana olevalle steissille.

Benedictissä odotti vielä kaiken lisäks sellainen iloinen yllätys että Taina oli siellä jäätävän suomalaislauman kanssa, jonka kanssa oli oikein mukava jutskailla suomeks ja nauttia aina yhtä ihanasta alkoholista samalla kun eräät absolutisti nyssyilevät saksalaiset halus vaan himaan nukkumaan.

25.8 torstai

Juhlin toista vapaapäivää paneutumalla viimein kouluhommien pariin ja koittamalla tehdä jonkinlaista to do -listaa, jonka voimilla saisin vaikka kunnialla oikeesti hoidettuu pakolliset hoidettavat asiat.
Tunnustettakoon, ettei ne kouluhommat niin kauheesti edennyt - mutta poco a poco, jostain pitää kuitenkin aloittaa!

Sitten kokkasinkin itelleni ihan jäätävän gurmee illallisen, jonka voimilla yritin valmistautua viinan täyteiseen iltaan (oli siis tarkoitus lähteä vähän juhlimaan Tainan ja sen suomalaisten kamujen kanssa)
Oon kyllä edelleen niin ylpee omista keittotaidoistani! Jos lopputulos olis ollut vähän mediaseksikkäämmän näköinen, olisin kuvannut sen herkun teille!

Illalla kun lähdin tapaamaan muuta porukkaa Hard Rock Cafehen ja tuli kyllä pitkästä aikaa vähän turisti olo! Olin meinaa ihan tyytyväisenä, nautin semi viileestä tuulesta ja kuljin pikkumustassa - vastaan tulee ihmisiä käytännössä pilkkihaalareissa, jotka tuijottaa mua käytännössä samalla tavalla kun suomessa tuijotettais ihmistä joka vetää helmikuussa hämpillä bikineissä... nooh, ne turistituntemukset onneks vähän laantu kun metrossa vastaan tuli suomalainen pariskunta, joka oli jostain syystä kääriytynyt suomen lippuihin ja sinivalkoisiin rätteihin.

Saavuin sit Hard Rock Cafesen, jossa suomalais poppoo + Taina kämppis Stephanie venas edelleen pöytää niinkun ruokailu mielessä. Tosin Stephanie ei myöskään ollut ruokaa vailla, joten lähdettiin sitten sen kanssa alotteleen kun muut jäi viä hampparijonoon.

Käveltiin Ramblalla kohti Benedictiä ja matkalla meidät yritettiin puoli väkisin heittää mitä ihmeellisempiin ja kamalampiin baareihin mistä saatais alennusta siitä ja tästä ja tosta. Herra isä, kyllähä täällä aina noita sisäänheittäjiä on mutta huomaa kyllä ettei oo hetkeen ollut noin turisti arealla bailaamismielessä..
Oli meinaa loppua kohti jo tosi raskasta väistellä niitä tyyppejä ja niiden typeriä tarjouksia. Me saatiin niistä kuitenkin hyvät naurut, ostettiin vähän bissee matka evääks ja jatkettiin päättäväisesti kohti varsinaista kohdetta.
Täytyy myös sanoo että Stephanie on kyllä jotain loistavinta seuraa ikinä! Sen kanssa on ihan super hauskaa ja molemmilla samanlainen "katotaan mitä tapahtuu" asenne!

Kun päästiin Benedictiin, niin lähes heti bondattiin ison norjalais seurueen kanssa, jotka oli kaikki ihan huikeen hauskoja! Oikein hyvin sujui niiden kanssa ruotsiks kommunikointi, joskin yhteisen hyvän ja Stephanien viihtyvyyden takia puhuttiin englantia.
Myöhemmin Taina ja suomalaiset liitty seuraan ja meitä olikin sitten ties kuinka monta skandinaavia dokaamassa siellä sulkemisaikaan asti! Oli ihan parhaita iltoja täällä kyllä!

Siitä sit melki koko porukka lähti Jamboreehen, tosin myöhemmin sain kuulla että ne olikin päätynyt vaan pussikaljotteleen. Stephanie, minä ja sitten yks norski nimeltään Erik lähdettiin kolmestaan sitten Shokoon ja kuherreltiin siellä sitten eerikin kanssa kun Stephanie etti kuumaa espanjoolia itelleen.

26.9 perjantai

Pikkusen hapotti mennä töihin, mutta ei mitenkään liikaa.
Erityisen kivaks päivän teki kohtaaminen suomalaisten asiakkaiden kanssa! Ihan kun ei olisi muutenkin superia päästä lässyttää suomeks, niin pojat kutsu mut niiden kanssa illalla vähän viihtymään, enkä alkoholistina voinut mitenkään vastustaa kiusausta!
Joten kun iltavuoro loppu niin käytännössä juoksin kotiin pika fressaan ja sitten taksilla Barcelonan gay kaupungin osaan, joka oli mulle ennestään ihan tuntematonta areaa!
Pojat oli siellä El Cangrejo nimisessä baarissa, joka oli ihan huikee!!! Täytyy myös sanoo, etten oo koskaan ihaillut kenenkään takapuolta niin paljon, kun edelleen ihailen sen baarimikko-Jesúksen! Uulalala!
Saan edelleen kiksejä siitä että se kehu mun espanjaa ja yritän niellä sen seksuaalisen suuntautumisen aiheuttaman pettymyksen... nyyh!
Muutenkin aika julma kokemus olla keskellä kuumia miehiä, kun tietää että ne ei oo sitten mitenkään kiinnostunut musta!

Tutustuttiin siinä illalla myös Joel nimisen ecuadorilaisen kanssa, joka pyysi mun numeroo koska olin kuulemma niin mukava! Hänen piti lähettää mulle myös kuvia siltä illalta, mutta kun kuvia ei kuulunut niin aloin jo pelätä että näpyttelin mun numeroni väärin siihen puhelimeen MUTTA tänään ihan yllättäen tuli viestii ja kuvien kera, joten tattadaa tässä teillekin ees yks normaali kuva tähän postaukseen

 
Oli muuten ihanan rentouttavaa olla baarissa sillai, ettei keskittynyt yhtää mihinkää miesten metsästämiseen vaan hauskanpitoon! Ja näytin ihan kamalalta, mutta siitä huolimatta ihmiset pysähtyy tanssilattialla sanoon että oon oikein suloinen. Hyvän mielen ilta oikeen viimesen päälle kyllä!
Kiitos pojat kokemuksesta!

27. 8 lauantai

Töissä oli ihan tosi väsynyt päivä ja kauhee kiire. Ei mikään herkullinen yhdistelmä!
Tosin yllättävää kyllä meillä oli lisää suomalaisia asiakkaita, sellainen ihana vanha pariskunta, jota auttelin lentolippujen tulostamisessa!
Ne oli kyllä ihan liikkiksiä ja antoi mulle jotain ihme energiajuomakorvikkeita, joita tää rouva kauppaa kotosuomessa. (kai mä näytin niistäkin väsyneeltä, tai sit tää on juoni jolla mut yritetään saada johonkin hedelmämehupiri koukkuun...hmm)

Illalla hoipuin kotiin ihan uupuneena ja pään särystä kärsien ja nukahdin kun pieni vauva.

28.8 sunnuntai

Ei paljoa haitannut olla töissä, kun täällä satoi kirjaimellisesti koko päivän kun esterin sieltä niin!
Ja sovittiin sitten suomalaisten asiakkaideni kanssa (niiden nuorempien) että lähdetään sinäkin iltana yhdessä ulos! Jee! Sen ajatuksen voimalla jaksoi kyllä paljon paremmin painaa duuniakin.

Illalla taas kirmasin kotiin vaatteiden vaihtoon ja ulkoilutin upeeta karvaliiviäni ekaa kertaa myös!

 Oltiin sovittu että tavataan siellä samassa paikassa, mutta kun mun taksi kurvas siihen eteen niin koko paikka oli pimeenä ja lukkojen takana! Hetkellinen paniikki meinas iskee, mut löysin pojat heti nurkan takaa... tosin ongelma oli ettei sinne baariin päästetty ollenkaan naisia! Siis hitto mitä syrjintää!

Noh löydettiin sitten siitä läheltä onneks ihan kiva pikku kuppila, jossa otettiin yhdet ja kysyttiin neuvoja vähän menevämpään mestaan.
Siellä hengattiin myös maailman hämmentävimmän "pilotin" kanssa, mutta oon kyllä hyvin onnellinen että se jätettiin sinne kun suunnattiin Arenaan (mitä mun työkaveri oli meille jo päiviä aiemmin suositellu)

Siellä oli ensin melko kuollut meno ja meinattiin jo vaihtaakin paikkaa, kunnes kiltisti palattiin takaisin - mikä oli hyvä päätös koska meno oli todella parantunut siellä!
Ja oumai siellähän oli vaikka mitä jännää tälläisellä gay baari turistille! Esim pimee huone ja alaston mies (mikä keho!) joka jakoi henkivartijan suojeluksessa pinkkejä tikkareita!
... Tosin siellä pimeessä huoneessa meinas joku ruveta tekeen pimeitä juttuja mulle, mutta onneks pääsin livahtaan takasin valoon ahaha!

Pilkun aikaan haluttiin kaikki oikeen perinteistä mäkkimättöö, mutta mikään mesta ei ollut auki. Jouduttiin siis poikain kanssa vaan ostaa sipsiä ja sit otettiin yhteinen taksi kotia kohti.

Kaikista huikeinta oli, että kun pojat jäi hotellilla pois kyydistä, niin taksikuski kysy yhtäkkiä "Miia?" ja totes että kuskas mua myös perjantaina baarista kotiin! Heitettii siinä hyvät läpät ja se anto mulle vähän alennusta matkasta. Not bad !

29.9 maanantai

Töissä ihan hirvee darra! Alkaa arkisin ryyppääminen kostautuun hyh hyh!
Tosin hyvin positiivinen pilotti kohtaaminen, oikeen pilotin kanssa!
Yks meidän asiakkaana oleva lentäjä halus demonstroida mulle espanjalaisten lämmin henkisyyttä ja tuli oikeen halaan mua tiskin taa. Sen jälkeen se monisanaisesti kerto miten kaunis oon ! Voi että tuli kyllä hyvä mieli (koska sillä oli pilotin uniformu vielä päällä ja luoja se oli komee vaikkakin ehkä vähän enemmän äitin ikäluokkaa kun mun!)

30.9 tiistai

Ainokainen vapaapäiväni ennen yhdeksän päivän työputkee.
Jatkoin vaan kouluasioiden hoitelua ja otin iisisti. Kirjaimellisesti en tehnyt siis mitään kivaa tai hohdokasta koko päivän aikana, mutta mulla oli silti hyvät fiilikset koko päivän. Vähän ehkä syvämietteistä itsetutkiskelua harrastettu koko päivä, mutta hei en se olisi minä joka täällä kirjoittaa jos en välillä sellaisistakin avautuisi!

Huomenna pyörähtää siis käyntiin viimeinen kuukausi... hullua miten aika menee täällä nopeesti. Hullua miten onnellinen oon täällä ja miten voimakkaasti tunnen että kuulun tänne ja miten tuntuu että tää paikka tuo musta esiin sen ihmisen, jonka suomessa saatan hukata pitkäskin aikaa. Oon täällä jotenkin oma itteni sillä tapaa kuin haluankin olla.
Toisaalta... mä haluun ajatella että tää itseni löytäminen voi olla yks niistä monista asioista mitä oon täällä oppinut ja että voin ehkä tuoda tän uuden persoonan mukanani Suomeenkin. Siellä on kuitenkin perhe ja ystävät, joita nyt etenkin äidin lähdön jälkeen on ollut ihan kauhee ikävä.
Perhe on mulle tullut tosi tärkeeks viime vuoden aikana oikeestaan ja kaipaan ihan älyttömästi kaikkia sen jäseniä! Samoin Riikkaa, mun bff raksumussua on ikävä samalla tapaa kuin perhettäkin (eikö se muka oo osa sitä?) Vaikka oon täällä tutustunut ihmisiin, jonka kanssa oon hämmästyttävän samalla aallonpituudella, niin ei kukaan silti tajuu mua ja mun kaikkia eri persoonia niinku Jojo.

Niin että paras olis kun kaikki parhaat frendit (niitä on siis muitakin kun riikka hahaha) ja perhe ja suku muuttais tänne, kiitos <3 sit olis kaikki niinku elokuvissa!

Todella tunnen olevani siunattu näistä kahdesta kuukaudesta, aion nauttia kolmannestakin! Seuraavaa päivitystä sitten silloin!

XOXO
Miia

Nuhaiset terveiset vaan kaikille! Aika elämän ironiaa, että Euroopan varmaan kylmimmästä maasta kotoisin oleva tyttönen saa nuhan Barcelonan 30 asteen lämmöissä... Onneks edessä häämöttää kaksi kokonaista vapaapäivää, jotka voi pyhittää sairastamiseen ja kenties vihdoin kouluhommien selättämiseen (kiitos vaan opo, joka lupailit että verkkokurssin suoritusaikaa on ens kevääseen asti, kun todellisuudessa deadlinet kokolailla paukkuu jo...)

Sivuraiteilta takaisin itse äsiään!

15.9 maanantai

Yhdeksän päivää odotettu kallisarvoinen vapaapäivä! En ollut varsinaisesti tehnyt edes mitään suunnitelmia (ainakaan sellaisia mitä olisin uskonut sekunttiakaan toteuttavani). Tyydyin siis aamusta asti vaan suorittaan kovan luokan lahnausta sängyssäni yhdessä Gossip Girlin ja mikropoppareiden kanssa.

Illemmasta otin sen verran itteeni niskasta kiinni että pesin kaikki rästissä olevat pyykit ja pistin tän huoneeni muutenkin taas ihmisasumuksen laatuvaatimukset täyttävään kuosiin. Sitten kun sen jälkeen olin jo lähes valmis tarttuun samaisiin koulu hommiin, mistä tän tekstin alussa jo angstasinkin - niin hollantilainen kämppikseni suostutteli mut mukaan keittiön suursiivoustalkoisiin.

Kuulostaa kamalalta ja niinhän se olikin. Etenkin koska meidän keittiössä kohonnut tiskivuori ja sitä ympäröivät roskakasat, pöydillä mätänevät vihannekset sun muut ei mitkään kuulunut kummallekaan meille.
Germaani poikaystävineen oli vähän pistänyt viikon aikana ranttaliksi YHTEISESSÄ keittiössä ja pyynnöistä ja anelusta huolimatta se ei suostunut siivoamaan. Niinpä me sitten ihan näpäytys mielessäkin pistettiin siivoten.

Siitä projektista ei voi muuta sanoo kuin hyi helvetti. Niin ällöttävää tuntia en oo vielä koskaan viettänyt elämässäni, mutta kyllä sen jälkeen oli ihan voittajafiilis, jota juhlistin sitten lähtemällä trehveille irlantilaisen poitsun kanssa, jonka kanssa silloin joskus kuun alussa pussailtiin kännissä rantsulla.
Selvinpäin sen jutut ei ollut ihan yhtä hauskoja, mutta aksentti edelleen tosi herttainen. Kyllä sen kanssa kahvittelu nyt ainakin koulujutut voitti!

Ennen trehvejä vein sitten viistoista säkillistä tyhjiä muovipulloja roskiin ja sattui aika hauska juttu. Täällä pullot laitetaan niille tarkotettuun roskikseen, johon ne pitää epäkäytännöllisesti sulloo yks kerrallaan. Siinä sit hikihatussa noukin niitä pulloja yks kerrallaan kassista sinne pönttöön kun paikalle tuli eläkeläispariskunta kiivaasti katalaaniks sönköttäen.
Sen verran tajusin, etten jostain syystä muka sais laittaa niitä pulloja sinne pönttöön.

Änkytin niille vaan että "anteeks mitä?" kerta toisensa jälkeen ja mietin että miksi ihmeessä en muka sais sitä roskista käyttää. Ne vaihto espanjaan ja selitti että lapset tarvii rahaa ja alkoi kiskoa niistä pulloista korkkeja irti.
Siinä kohtaa vaan seisoin ja tuijotin kun ne dyykkäs mun pusseista pullonkorkkeja. Oikeesti jos olisin tiennyt miten WTF käännetään espanjaks, olisin varmaa pystynyt jotenkin ilmaseen itteeni.

Ja selvishän se sitten lopulta, että pariskunta halus vaan ne korkit mun pulloista leikkirahaks lapsenlapsilleen ja sitä vastaan auttoivat mua sit heittää ne pullot meneen.
Melkonen ahaa elämys taas!

16. 9 tiistai

Ja jälleen töihin aamuvuoroon! Unirytmi hieman sekaisin ja siitä johtuen ihan kamalan väsynyt päivä.
Töissä muutenkin tuntui että espanja takkusi kamalasti ja kaikki mahdollinen meni muutenkin poskelleen - mutta mikäs siinä, täytyi tälläsenkin päivän koittaa parin viikon jatkuvan hypetyksen jälkeen.

Töiden jälkeen sitten riensinkin kotiin ihmistäytyyn ja yritin vastustaa päikkäreitä se ajatus mielessä, että pian näkisin rakkaan äitini yli kuukauden breikin jälkeen! Ja mummun tietysti siinä kyljessä, mutta täytyy sanoo että niin on ollut mamia ikävä etten mitään muuta ajatellukkaan.

Äiti soitteli sitten heti kun odottelivat vielä kentällä laukkuja, joten mulla oli hyvin aikaa eksyä niiden hotellille vastaan odottaan grande jälleennäkemistä!
Ja itkuhan siinä tuli (erityisesti äitillä, kerrankin olin ite rauhallisempi!) Mutta ei silti riitä sanat kuvaileen miten ihana oli nähdä!

Tehtiin siinä sisäänkirjaukset (tai minä tein ja häikäisin sukulaiseni mun huikeilla espanjan kielen taidoilla olé!)
Sitten sain samantien kaikki kamat mitä olin unohtanu suomeen kuten mun rintsikat, joita onkin tässä ollut ikävä.. pakolliset tuliaiset kuten salmiakkia ja salmaria ja cubuksen sukkiksia <3 (ilman niitä on ollut niin vaikeaa!)
Lisäks tuliaisena Fazerin sinistä ihanalta Virpiltä! - Virpi, kun/jos luet tätä niin kauheesti terkkuja ja kiitokset, oot aivan super ihana! Mun piti kirjoittaa kaikki tää hienommin korttiin, mutta tietenkin unohdin sen kortin kokonaan! Pusuja!!

Äitin ja mummun kaa mentiin sitten vaan haahuileen La Ramblaa pitkin, käytiin piipahtaa La Boqueriassa ja sitten luonnollisesti kuljeskeltii Barri Goticin kaduilla etsimässä hyvää ruokapaikkaa.
Löydettiin kivalta vaikuttava Tapas mesta, joka osoittautuikin sitten vähän italialaishenkiseks! Tosin simpukat siellä oli jotain aivan uskomattoman hyvää!! Äiti ja minä nautittiin erityisesti merenelävistä ja mummu taisteli alas osan mustekalaa (siihen sen kulinaristinen rohkeus sitten loppukin hahaha)

Olis kiva laittaa tähän kuva mun vieraista, mutta äitihän on tarkempi valokuvistaan kun ykskään bad hair day hollywood julkkis, joten mitään kuvamateriaalia ei tule herumaan nyyh!
Poikkeuksena tietty vielä yks naama kuva, koska oon niin super innoissani Kikosta ostetusta huulitussistani joka oli yllättävän hyvälaatuinen ja oikeesti pysyvä!

Ahaha mikä katse kaukaisuuteen hissi poseeraus!

17.9 keskiviikko

Ja taas vapaapäivä! Oltiin sovittu äitin ja mummun kanssa menevämme Montjuicilla käymään yhdessä ja sinne sitten suunnattiin.
Mun hermoja säästääksemme päätettiin mennä bussilla ihan sinne huipulle asti, koska noi kaapelikärryt herättää meikäläisessä aika käsittämättömiä pelkotiloja. Noh mentiin kyllä oikeeseen bussiin, mut sit äiti tsekkas vähä väärässä kohtaa bussin pysäkkitaulua ja hihkas että nyt jäädään.
Minä ja mummu mentiin perässä ulos bussista ja siinä sitten tajuttiin ettei olla lähelläkään huippua, vaan Olympia stadionin kohdalla vasta. Nooh eihän siinä mitään, koska sitten haahuiltiin vähän aikaa siä stadikalla ja visiteerattiin kaikkia upeita puistikoita matkalla kunnes lopulta eksyttiin...
Kaapelikärrypysäkille.
Se oli kohtaloa, joten päätin rohkaistautua ja astelin jonoon urheesti. Ja sittenhän sitä jo mentiinkin kärryllä ylöspäin. EIKÄ EES PELOTTANUT! Keskityin vaan kovasti ottaan kuvia ja miettiin kaikkee muuta niin hyvinhän se sitten meni!
Oon ylpee itestäni!

Huipulla suunnattiin sitten sinne itse linnaan, jossa vedettiin sumpit ja muuten vaan ihailtiin maisemia, jotka kuvissa ei tee vaikutusta kiitos sankan pilvipeitteen (ylläri mun tuurilla..)

Ylläri ylläri mä olin ihan inspiksissä tosta paikasta ja hyvä etten kaivanut heti jotain haltiakorvia takataskusta ja lähtenyt kiipeileen puihin! Aattelin kyllä mennä joskus uudestaan viä ihan kynän ja paperin kanssa että saan vähän otettuu stoori innostusta tuolta!

Linnan jälkeen päätettiin lähtee viä Poble Espanyoliin. Tosin sen löytäminen osoittautui aika ruljanssiks! Vedettiin super eksyksissä hiki valuen ja kettuuntuneena ympyrää kunnes lopulta löydettiin perille.
Se oli tosi hienoa mesta myöskin, mutta ehkä vähän ylihintainen kuitenkin mun mielestä. Kaiken ironian lisäks saatii sieltä alennuskupongit kaapelikärryyn! Tehtiin meidän kierros siis vähän väärässä järjestyksessä mutta mitäs siitä!

Tuolla olis pitänyt käydä kaikissa pikkuputiikeissa ja ostaakin jotain, mutta hinnat oli sen verran kohdillaan että passattiin.

Sen sijaan lähettiin virkistäytyyn noiden hotellille, jonne mentiin Subwayn kautta. Mässäiltiin siä sitten jalat kohti kattoo leipiämme (joiden tilaaminen espanjaks ei ollut kyllä ihan helppoo, kun en muista tyylii minkää vihanneksen käännöstä!)

Breikin jälkeen mentiin vielä shoppailu rundille mun lempi kaupoille ja sainkin uudet työkengät (Skopunktenin laatupopot kun on 1,5 kk mennyt ihan paskaks!)
Muuten ei oikeen mitään tarttunut mukaan, olin vähän nirsolla tuulella kerran elämässäni.

Mentiin sitten rantsun lähelle syömään raflaan missä näytettiin screeniltä Barcan peliä. Ja se olikin sitten sekä ihan huikee juttu että kamala virhe. Meinaa peliä oli kiva seurata, mutta se kajari oli mun korvan juuressa niin että oon varmaan vieläkin pysyvästi kuuroutunut siitä mökästä. En kirjaimellisesti kuullu oikeen mitään pöytäkeskustelusta... ja mullahan on muutenkin tunnetusti hyvä kuulo!
Ruoka oli kuitenkin ihan taivaallista. Otettiin äitin kaa pöytä täyteen tapaksia ja mummu nyssyili ja mussutti palanutta pitsaa.

Pääsin  jopa viimein vetää omia lemppareitani nimittäin minimustekaloja! Noi oli viä aika isoja kavereita mutta ah, oon edelleen ihan kikseissä!
18.9 torstai

Lähdettiin heti aamusta kohti Montserrat luostarivuorta. Siinä oltiin ostamassa sitten lippuja junaan + siihen raidesysteemin jolla pääsee ylös vuorenrinnettä ILMAN että tarvii mennä kaapelikärryyn. No joku mun espanjassa tais mennä vähän poskelleen, koska se myyjä ilmoitti vaan että teidän täytyy mennä tuohon toiseen jonoon, josta saa lipun myös siihen legendaarisen kamalaan kaapelikärryyn.
Yritin selittää etten just haluu siihen, mutta se ei noteerannu tätä millään tavalla - joten mun piti vaan luovuttaa ja ostaa lippu helvetin kärryyn taas.

Junamatka meni kivasti ja perillä siinä kun jonotettiin jalat tutisten siihen hemmetin kaapelikärryyn, niin mummu nappas jotain mun selästä. Kun sitten kysyin että mikä siinä oli niin se vastaa "en mää tiedä, mutta joku iso"
No tollasesta vastauksesta valmiiks panikoiva ötökkä fobistikko Miia sai sätkyn. Ihan sivusilmällä huomasin että mun takana oleva mies huitoi kans jotain jalastaan ja sitten siihen maahan mätkähti helvetin iso rukoilijasirkka. Sama kaveri joka oli killunut mun hiuksissa hetken aiemmin.
Aika apokalyptinen merkki ennen kärry raidia sanoisin...

No selvisin kärrymatkasta kuitenkin pitämällä silmät kiinni ja rukoilemalla ankarasti. Ja olihan se perillä sen arvoista!

Mentiin taas heti eka kahvitteleen ja siitä sitten kierteleen niitä kaikkia ihania puoteja ja putiikkeja, joista tarttui mukaan vaikka mitä kivaa kamaa!
Maisteltiin yhdessä kojussa munkkien tekemiä juustoja ja ihan sokkotestillä löysin lempparini, joka on katalonialaiseen tapaan tehty ja sain myyjältä hyväksyviä nyökkäyksiä. Oli pakko ihan ostaa sitä juustoo kotiin asti. Nam nam sanon vaan!

Musta oli jotenkin tosi jännä olla tuolla toista kertaa. Viime visiitillä olin aika paljon nuorempi, mutta paikka oli jäänyt hyvin päähän. Jotenkin vaan ne tunteet mitä se sillon herätti ja mitä taas nyt.
Silloin sitä peilas jotenkin oman "fantasiamaailmansa" kautta ja se oli jotenkin sellainen tosi todellisuuspakoinen paikka. Siellä tavallaan silloin kattoi että nää on raamit, jostain missä olisi ollut kiva elää toisessa ajassa ja paikassa.
Nyt taas se oli jotenkin enemmän sellainen "vau, maailmassa on niin paljon kaunistakin". Nyt tuntui enemmän että tää on sellainen paikka mikä todistaa että mun fantasiamaailma on tavallaan todellinen ja että oikeessa maailmassa on niin paljon kaunista. Lisäks se oli sellainen tosi spirituaalinen paikka, jossa tuntui että pystyy tosiaan uskoon siihen että kaikki tapahtuu jostain syystä.

Vaikea selittää, oli vaan mielenkiintoista tutkailla ton paikan kautta sitä paljonko ite on vuosien varrella muuttunut!

Mentiin sitten tietenkin käymää siä kuuluisan Maria patsaan luonakin. Ja ah se oli vaikuttava ja kaunis paikka. Mulla olis vaikka kuinka paljon eriteltävää mun fiiliksistä sillä hetkellä kun kosketin sitä patsasta, mutta jotain yksityisyyttä pitää vaalia (etenkin kun en halua että kaikki lukijat ajattelee että oon lopullisesti hurahtanut)

Käytiin jopa heittään tuolla sellainen pikku patikkalenkki siihen luolaan, mistä ton patsaan kerrotaan alunperin löytyneen. Se oli aika lyhyt keissi ja vaikeustasoltaan "helppo" mut olin silti kyllä ihan sopivan hapoilla.
Tosin maisemat oli jälleen kerran niin inspiroivat että mun pitäis ehkä eristäytyy sinne asuun johonkin telttaan niin saisin ehkä joskus sen mun kirjan kirjoitettua!

Päivän päätteeks mentiin sitten vielä heittään porukalla pihvit naamariin. Sitten lähdinkin pikapikaa kotiin nukkumaan, koska edessä olis taas kerran työaamu ja viiden herätys!

19.8 perjantai

Töissä jalat oli hieman kärsineet kahden viime päivän patikoinnista ja kiipeilystä (miten niin hyvä kunto...)
Mutta kunnialla siitä selvittiin sitten.

Äiti ja mummu tuli katsastaa mun kämpän siinä mun töiden jälkeen. Mä vaihdoin vaatteita ja otin kassiin kamat, jotka äiti sais tuoda takas Suomeen jo ennen mua ja lähdettiin sitten sen kuorman kanssa chillaan hetkeks noiden hotellille.
Mun kuntoluokitus ei jaksanut lähtee Parc Guelliin, joten noi päätti lykätä omankin visiittinsä seuraavaan päivään.

Sen sijaan mentiin haahuileen vanhaan kaupunkiin taas vaihteeks. Ja päädyttiin ihan vahingossa keskellä La Merce festivaalien hulinoita, jotka täällä on nyt siis edelleen käynnissä.
Hieman pelästyttiin kaikki kun ei tosiaan tajuttu että mitä yhtäkkiä tapahtuu kun joku ampuu (kunnialaukauksia tai jotai vastaavaa, mutta yllättäen se kuulostaa tietenki vaan siltä että salamurhaajat avaa tulen)

Siellä siis oli tollanen tanssivien jättiläisten kulkue ja vaikka mitä. Ei tosin hirveen kauaa jaksettu siinä olla, koska kaikilla oli vähän nälkä ja mä halusin vaan istua.

Taina liittyi sitten meidän seuraan kun mentiin syömään. Valittiin rafla vanhasta kaupungista sitten ja päätettiin vetää Paellaa.
Koko dinnerin kohokohta oli ehdottomasti kun tarjoilijapojat heitti erittäin rivoa ja pervoo läppää mulle espanjaksi ja niiden kanssa naurettiin, niin täysin kielitaidoton mummu alkaa yhtäkkiä nauraa mukana kaikista äänekkäimmin - tajuamatta siis sanaakaan.
Vähän huvitti poikia että mun mummuni oli ihan mukana heidän jutussa... go mummu!

Safkaamisen jälkeen talutettiin Tainan kanssa vanhukset Ramblalle ja lähettiin sitten vielä yksille mojitoille, jotka muuttui kahdiksi ja puoleksi... (no surprise!)
Mutta meillä oli oikein kodikasta ja mukavaa ja petasin vähän itelleni synttärijuhlatiloja siinä samalla.

Onneks vähän yhden jälkee päästiin jo lähtee kotia kohti ja minäkin pääsin semi ihmisten aikoihin, joskin pikku tuiskeessa nukkumaan.

20. 9 lauantai

Töissä oli ihan kamala kiire ja stressi päivä, mutta jotenkin masokistisesti nautin siitä.
Jalat tosin ei nauttineet, koska unohdin ottaa työkengät mukaan ja jouduin seisoon ballerinat jalassa koko päivän (en tiä miks, mutta korottomilla kengillä on tuskasempi seisoo kun koroilla..)

Äiti ja mummu tuli käymää mun työpaikalla sitten. Vähän oli harmi ettei kukaan oikeen ehtinyt niiden kanssa kunnon läpille, mutta saipahan ne ainakin kunnon poskipusut ja se on pääasia!
Niiden tuomat Fazerin suklaat sai myös paljon kehuja mun työkavereilta.
Lisäks oli kiva kuunnella vierestä kun mua kehuttiin äitille.

Kävin sit vaihtaa sit vaatteet sillä välin kun äiti ja mummu siemaili vettä (ne olis voinut juoda ilmaseks mitä vaan ja ne otti vedet...) vip tiloissa. Sitten mentiin syömää lähi raflaan ihan liian aikaisin, kuten tarjoilija mulle nurisi.
Mutta saatiin ruokaa kuitenkin.

Ja yllättäen otettiin taas tapaksia!

Lämpesin kaikista eniten noilla mustekalan lonkeroille gallialaiseen tyyliin nomnom! Muutenkin ihan huikeen hyvää safkaa!

Sitten seurasi fiasko, nimittäin olin vaan kattonut töissä että Barcalla on peli sunnuntaina ja OLETIN että se on kotipeli. Niinpä mummu ja äiti raahautu mun kanssa Camp Noulle tarkoituksena ostaa liput peliin... nooh stadioni oli sulkenut ovensa, joten äiti ja mummu päätti että ne ostaa sit liput kojusta Ramblalta.

Mä olin jo sängyssä kun äiti tekstas ettei Barcalla oo edes peliä seuraavana päivänä. Tarkistin tän sitten töissä ja kyllä, niillä on sunnuntaina peli, se vaan on Valenciassa. NAAMAPALMU!
Niin ettei sitten mentykään peliin. (Hieman tätä tuskaa helpottaa kaapissa odottavat äitin ostamat FC Barcelona stringit!)

21.9 sunnuntai

Töissä jälleen kerran piti älytöntä kiirettä. Me sovittiin jo aamusta, että mä meen sellaiselle tiskille missä on vähän helpompia tehtäviä.
Kuitenkin siinä hullun myllyssä jäin jumiin "vaikeelle" tiskille ja huhhu kyllä tekemistä riitti. Olin kuitenkin hyvällä fiiliksellä ja oli kiva kun sain isot kehut pärjäämisestäni sitten jälkeen päin.

Kaiken lisäks yks jenkkipariskunta antoi mulle osoitteensa ja pyysi kirjoittamaan, sekä kutsui tietenkin kylään ihan koska vaan - kuulemma saisin asuu niillä kaiken lisäks... harkitsemisen arvoinen ehdotus!

Töiden jälkeen mentiin vaan taas pyörii legendaarista ympyrää vanhaan kaupunkiin äitin ja mummun kanssa.
Päädyttiin läksiäisillalliselle ihanaan raflaan missä vedettiin burgerimätöt. Sain viereisen pöydän lattarinaiselta kiitosta mun espanjasta (kuulemma puhun hyvin ja on tosi kiva että mulla ei espanjalaisten sössötys aksenttia - mikä oli masentava sekä outo kommentti koska yleensä lattarit taas sanovat että mulla on espanjalainen sössösösösösösö aksentti)

Safkauksen jälkeen olikin sitten hyvästien aika... Niistä en halua edes sen enempää kirjoittaa. Itketti kauheesti, kun jotenkin tiedosti liian hyvin että taas yli kuukausi ennenku seuraavan kerran kunnolla pääsee äitin kanssa höpiseen.
Miss you mom soooooo much!

22. 8 maanantai

Päivä ei kyllä ollut onnistuneimmasta päästä. Ensiksi mun pikku orastava nuha muuttui ihan täysmittaiseks jätti flunssaks!Tosin sain hellää huolenpitoo työkavereilta ja niiden voimalla jaksoi kyllä tsempata hyvin (myös lääkityksellä saattoi olla osansa asiaan)

Sitten päivän vikana tuntina kumarruin viattomasti ottaan paperin tulostimesta ja mun hame repes perseestä niinku parhaissa komedioissa. Ja tietenkin alusvaatevalinta oli viä rumin mahdollinen!
Siinä sitten pokalla tsekkasin asiakkaan loppuun sisään ja lähdin sitten ruikuttaa itelleni uutta hametta.
Kostoks tästä repeemisestä, ne vissii aatteli että oon liian läski siihen ja antoi mulle viis kokoo liian ison telttahameen missä näytän ihan 80-vee tantalta... nooh onneks töissä ei tarvi olla guumis ja parhaimmillaan nyt kun se unelmieni kohdekin on paljastunut ukkomieheks.

Töiden jälkeen painelin suorinta tietä kotiin ja nukuinkin sitten kokolailla koko päivän mittaset päikkärit ja yöunet heti perään.

23.8 tiistai

Flunssa senku goes on!
Ja minä hullu tein täyden työpäivän vaikka olis saanut lähtee aiemminkin... syytän tukholma syndroomaa.

Oli kuitenkin pitkästä aikaa kivan lungi työpäivä ja mukavia asiakkaita. Yksi rouva toi mulle pullon skumppaa siihen tiskille, joka nyt odottelee tossa pöydällä jos kokisin ihmeparantumisen ja pääsisin huomenna nauttiin La Mercen päättäreistä...
Sormet ristiin!

Luomulääkityksestä paljon vitamiinia nytten siis nassuun ja kohta Riikan netflixistä jotain kivaa pyöriin!
Huomista vaparia ja ihmeparantumista odotellessa & suomea hieman ikävöiden

XOXO
Miia