Annettakoon tämä anteeks sen kriisin kynnyksellä että nyt on syyskuun viimeinen päivä aka 2/3 suoritettu. Mulla on enää kuukausi ja muutama päivä aikaa täällä maailman ihanimmassa kaupungissa ja se on samalla tosi haikeeta ja toisaalta aika ihanaa. Mulla on viime viikon uhkaavasti hiipinyt koti-ikävä pintaan, mutta yritän pitää sen mahdollisimman hyvin loitolla ja nauttia vaan.
Marraskuussa on kuitenkin ihan liikaa aikaa edessä päin kun vuorostaan ikävöi takaisin tänne!
Nyt kuitenkin niihin syyskuun viimeisiin päiviin, enjoy!
24. 8 keskiviikko
Vapaapäivä, jonka käytin ihanasti flunssan viimeisiä rippeitä nujertaen. Makasin sängyssä pimeessä huoneessa ja tuijotin Gossip girliä appelsiinimehua ja nuhalääkkeitä nappaillen. Välillä lueskelin kaikkia vanhoja stooreja, mitä oon kirjoitellu tänne koneen arkistoihin ja nauroin ihan räkäsesti (valitettavasti tää vertauskuva pitää nyt ihan konkreettisesti ja kirjaimellisesti paikkansa... hyi!)
Iltaa kohden tajusin, että vaikka terveys onkin sillai ihan kiva asia, niin en aio sitä tavoitellessa uhrata La Merce festareiden päätösjuhlahumua kokonaan. Onneks sain Marlan lähteen mun kaa pika vauhtia kohti taikasuihkulähdettä ja siellä pidettävää päättäri ilotulitusta.
No tässä kohtaa todella yritin olla huippu kuvaaja ja tallentaa ton super mahtavan & uskomattoman kauniin häppeningin mun iphoneen. Tämä ei kuitenkaan kamerani vaajaavaisuudesta johtuen onnistunut ja nyt odottelen et Marla joku vuosi muistaa lähettää mulle ne kuvat sieltä!
Oli meinaan ihmisiä! Oikeesti tuntu että koko miljoonakaupunki kaikkine turisteineen oli änkenyt samaan kortteliin ja kaikki yritti tunkee lähemmäs suihkulähdettä.
Me oltiin paikalla niin törkeen liian myöhään, että jouduttiin tosiaan ninjaileen itekin siellä populan seassa että vihdoin löydettiin itseasiassa ihan täydellinen paikka seurata juhlallisuuksia.
Se koko homma oli ihan tajuttoman siisti. Siihen kuulu kaikkia jänniä valoshow juttuja, jotka projisoitiin psykedeelisesti ympäriinsä ja se taikasuihkulähde väreineen siinä keskellä aina tuki sitä hetkellistä valohehkutusta. Kaiken taustalla oli ihme spuukeja puheita sellaisella tosi mystisellä kertojaäänellä ja sit aina välillä musiikkia katalaaniks laulettuna.
Oikeesti se tunnelma oli sellaisenaan jo tosi vangitseva ja huikee! Ja sitten alko ilotulitukset...
En oo ikinä nähnyt mitään niin kaunista ja vaikuttavaa! Jopa Marla, joka on nähnyt uudenvuoden tulitukset Sydneyssä, myönsi että nää oli lähes sen loiston veroset! Siis oikeesti ei sanat riitä, tuntui kuin olisi seissyt puolituntia tähti sateessa!
Mä tietysti jumaloin vähän pienempiäkin ilotulituksia kun pikkulapsi, joten ehkä mä olin vaan hyvä yleisö - paikallinen kaverini sano, että kuulemma muina vuosina on ollut vielä paljon hienommat raketit. Mutta tsiisus oon edelleen vaikuttunu ja helvetin iloinen etten jäänyt niiskuttaan kotiin!
Siinä kuvatodisteita lähinnä vaan siitä miten huonolaatusia kuvia mun puhelimella tulee.. Plus tietty mun uuden lempipaidan pakollinen esittelyotos!
Jatkettiin siitä iltaa sitten Mojitoille Benedictiin, koska muuta vaihtoehtoo ei oo kun mojitoista puhutaan. Päästiin jopa perille ihan vaivattomasti, kun älyttiin jättää viiden tunnin metroon jonotus välistä ja kävellä kiltisti vähän kauempana olevalle steissille.
Benedictissä odotti vielä kaiken lisäks sellainen iloinen yllätys että Taina oli siellä jäätävän suomalaislauman kanssa, jonka kanssa oli oikein mukava jutskailla suomeks ja nauttia aina yhtä ihanasta alkoholista samalla kun eräät absolutisti nyssyilevät saksalaiset halus vaan himaan nukkumaan.
25.8 torstai
Juhlin toista vapaapäivää paneutumalla viimein kouluhommien pariin ja koittamalla tehdä jonkinlaista to do -listaa, jonka voimilla saisin vaikka kunnialla oikeesti hoidettuu pakolliset hoidettavat asiat.
Tunnustettakoon, ettei ne kouluhommat niin kauheesti edennyt - mutta poco a poco, jostain pitää kuitenkin aloittaa!
Sitten kokkasinkin itelleni ihan jäätävän gurmee illallisen, jonka voimilla yritin valmistautua viinan täyteiseen iltaan (oli siis tarkoitus lähteä vähän juhlimaan Tainan ja sen suomalaisten kamujen kanssa)
Oon kyllä edelleen niin ylpee omista keittotaidoistani! Jos lopputulos olis ollut vähän mediaseksikkäämmän näköinen, olisin kuvannut sen herkun teille!
Illalla kun lähdin tapaamaan muuta porukkaa Hard Rock Cafehen ja tuli kyllä pitkästä aikaa vähän turisti olo! Olin meinaa ihan tyytyväisenä, nautin semi viileestä tuulesta ja kuljin pikkumustassa - vastaan tulee ihmisiä käytännössä pilkkihaalareissa, jotka tuijottaa mua käytännössä samalla tavalla kun suomessa tuijotettais ihmistä joka vetää helmikuussa hämpillä bikineissä... nooh, ne turistituntemukset onneks vähän laantu kun metrossa vastaan tuli suomalainen pariskunta, joka oli jostain syystä kääriytynyt suomen lippuihin ja sinivalkoisiin rätteihin.
Saavuin sit Hard Rock Cafesen, jossa suomalais poppoo + Taina kämppis Stephanie venas edelleen pöytää niinkun ruokailu mielessä. Tosin Stephanie ei myöskään ollut ruokaa vailla, joten lähdettiin sitten sen kanssa alotteleen kun muut jäi viä hampparijonoon.
Käveltiin Ramblalla kohti Benedictiä ja matkalla meidät yritettiin puoli väkisin heittää mitä ihmeellisempiin ja kamalampiin baareihin mistä saatais alennusta siitä ja tästä ja tosta. Herra isä, kyllähä täällä aina noita sisäänheittäjiä on mutta huomaa kyllä ettei oo hetkeen ollut noin turisti arealla bailaamismielessä..
Oli meinaa loppua kohti jo tosi raskasta väistellä niitä tyyppejä ja niiden typeriä tarjouksia. Me saatiin niistä kuitenkin hyvät naurut, ostettiin vähän bissee matka evääks ja jatkettiin päättäväisesti kohti varsinaista kohdetta.
Täytyy myös sanoo että Stephanie on kyllä jotain loistavinta seuraa ikinä! Sen kanssa on ihan super hauskaa ja molemmilla samanlainen "katotaan mitä tapahtuu" asenne!
Kun päästiin Benedictiin, niin lähes heti bondattiin ison norjalais seurueen kanssa, jotka oli kaikki ihan huikeen hauskoja! Oikein hyvin sujui niiden kanssa ruotsiks kommunikointi, joskin yhteisen hyvän ja Stephanien viihtyvyyden takia puhuttiin englantia.
Myöhemmin Taina ja suomalaiset liitty seuraan ja meitä olikin sitten ties kuinka monta skandinaavia dokaamassa siellä sulkemisaikaan asti! Oli ihan parhaita iltoja täällä kyllä!
Siitä sit melki koko porukka lähti Jamboreehen, tosin myöhemmin sain kuulla että ne olikin päätynyt vaan pussikaljotteleen. Stephanie, minä ja sitten yks norski nimeltään Erik lähdettiin kolmestaan sitten Shokoon ja kuherreltiin siellä sitten eerikin kanssa kun Stephanie etti kuumaa espanjoolia itelleen.
26.9 perjantai
Pikkusen hapotti mennä töihin, mutta ei mitenkään liikaa.
Erityisen kivaks päivän teki kohtaaminen suomalaisten asiakkaiden kanssa! Ihan kun ei olisi muutenkin superia päästä lässyttää suomeks, niin pojat kutsu mut niiden kanssa illalla vähän viihtymään, enkä alkoholistina voinut mitenkään vastustaa kiusausta!
Joten kun iltavuoro loppu niin käytännössä juoksin kotiin pika fressaan ja sitten taksilla Barcelonan gay kaupungin osaan, joka oli mulle ennestään ihan tuntematonta areaa!
Pojat oli siellä El Cangrejo nimisessä baarissa, joka oli ihan huikee!!! Täytyy myös sanoo, etten oo koskaan ihaillut kenenkään takapuolta niin paljon, kun edelleen ihailen sen baarimikko-Jesúksen! Uulalala!
Saan edelleen kiksejä siitä että se kehu mun espanjaa ja yritän niellä sen seksuaalisen suuntautumisen aiheuttaman pettymyksen... nyyh!
Muutenkin aika julma kokemus olla keskellä kuumia miehiä, kun tietää että ne ei oo sitten mitenkään kiinnostunut musta!
Tutustuttiin siinä illalla myös Joel nimisen ecuadorilaisen kanssa, joka pyysi mun numeroo koska olin kuulemma niin mukava! Hänen piti lähettää mulle myös kuvia siltä illalta, mutta kun kuvia ei kuulunut niin aloin jo pelätä että näpyttelin mun numeroni väärin siihen puhelimeen MUTTA tänään ihan yllättäen tuli viestii ja kuvien kera, joten tattadaa tässä teillekin ees yks normaali kuva tähän postaukseen
Oli muuten ihanan rentouttavaa olla baarissa sillai, ettei keskittynyt yhtää mihinkää miesten metsästämiseen vaan hauskanpitoon! Ja näytin ihan kamalalta, mutta siitä huolimatta ihmiset pysähtyy tanssilattialla sanoon että oon oikein suloinen. Hyvän mielen ilta oikeen viimesen päälle kyllä!
Kiitos pojat kokemuksesta!
27. 8 lauantai
Töissä oli ihan tosi väsynyt päivä ja kauhee kiire. Ei mikään herkullinen yhdistelmä!
Tosin yllättävää kyllä meillä oli lisää suomalaisia asiakkaita, sellainen ihana vanha pariskunta, jota auttelin lentolippujen tulostamisessa!
Ne oli kyllä ihan liikkiksiä ja antoi mulle jotain ihme energiajuomakorvikkeita, joita tää rouva kauppaa kotosuomessa. (kai mä näytin niistäkin väsyneeltä, tai sit tää on juoni jolla mut yritetään saada johonkin hedelmämehupiri koukkuun...hmm)
Illalla hoipuin kotiin ihan uupuneena ja pään särystä kärsien ja nukahdin kun pieni vauva.
28.8 sunnuntai
Ei paljoa haitannut olla töissä, kun täällä satoi kirjaimellisesti koko päivän kun esterin sieltä niin!
Ja sovittiin sitten suomalaisten asiakkaideni kanssa (niiden nuorempien) että lähdetään sinäkin iltana yhdessä ulos! Jee! Sen ajatuksen voimalla jaksoi kyllä paljon paremmin painaa duuniakin.
Illalla taas kirmasin kotiin vaatteiden vaihtoon ja ulkoilutin upeeta karvaliiviäni ekaa kertaa myös!
Noh löydettiin sitten siitä läheltä onneks ihan kiva pikku kuppila, jossa otettiin yhdet ja kysyttiin neuvoja vähän menevämpään mestaan.
Siellä hengattiin myös maailman hämmentävimmän "pilotin" kanssa, mutta oon kyllä hyvin onnellinen että se jätettiin sinne kun suunnattiin Arenaan (mitä mun työkaveri oli meille jo päiviä aiemmin suositellu)
Siellä oli ensin melko kuollut meno ja meinattiin jo vaihtaakin paikkaa, kunnes kiltisti palattiin takaisin - mikä oli hyvä päätös koska meno oli todella parantunut siellä!
Ja oumai siellähän oli vaikka mitä jännää tälläisellä gay baari turistille! Esim pimee huone ja alaston mies (mikä keho!) joka jakoi henkivartijan suojeluksessa pinkkejä tikkareita!
... Tosin siellä pimeessä huoneessa meinas joku ruveta tekeen pimeitä juttuja mulle, mutta onneks pääsin livahtaan takasin valoon ahaha!
Pilkun aikaan haluttiin kaikki oikeen perinteistä mäkkimättöö, mutta mikään mesta ei ollut auki. Jouduttiin siis poikain kanssa vaan ostaa sipsiä ja sit otettiin yhteinen taksi kotia kohti.
Kaikista huikeinta oli, että kun pojat jäi hotellilla pois kyydistä, niin taksikuski kysy yhtäkkiä "Miia?" ja totes että kuskas mua myös perjantaina baarista kotiin! Heitettii siinä hyvät läpät ja se anto mulle vähän alennusta matkasta. Not bad !
29.9 maanantai
Töissä ihan hirvee darra! Alkaa arkisin ryyppääminen kostautuun hyh hyh!
Tosin hyvin positiivinen pilotti kohtaaminen, oikeen pilotin kanssa!
Yks meidän asiakkaana oleva lentäjä halus demonstroida mulle espanjalaisten lämmin henkisyyttä ja tuli oikeen halaan mua tiskin taa. Sen jälkeen se monisanaisesti kerto miten kaunis oon ! Voi että tuli kyllä hyvä mieli (koska sillä oli pilotin uniformu vielä päällä ja luoja se oli komee vaikkakin ehkä vähän enemmän äitin ikäluokkaa kun mun!)
30.9 tiistai
Ainokainen vapaapäiväni ennen yhdeksän päivän työputkee.
Jatkoin vaan kouluasioiden hoitelua ja otin iisisti. Kirjaimellisesti en tehnyt siis mitään kivaa tai hohdokasta koko päivän aikana, mutta mulla oli silti hyvät fiilikset koko päivän. Vähän ehkä syvämietteistä itsetutkiskelua harrastettu koko päivä, mutta hei en se olisi minä joka täällä kirjoittaa jos en välillä sellaisistakin avautuisi!
Huomenna pyörähtää siis käyntiin viimeinen kuukausi... hullua miten aika menee täällä nopeesti. Hullua miten onnellinen oon täällä ja miten voimakkaasti tunnen että kuulun tänne ja miten tuntuu että tää paikka tuo musta esiin sen ihmisen, jonka suomessa saatan hukata pitkäskin aikaa. Oon täällä jotenkin oma itteni sillä tapaa kuin haluankin olla.
Toisaalta... mä haluun ajatella että tää itseni löytäminen voi olla yks niistä monista asioista mitä oon täällä oppinut ja että voin ehkä tuoda tän uuden persoonan mukanani Suomeenkin. Siellä on kuitenkin perhe ja ystävät, joita nyt etenkin äidin lähdön jälkeen on ollut ihan kauhee ikävä.
Perhe on mulle tullut tosi tärkeeks viime vuoden aikana oikeestaan ja kaipaan ihan älyttömästi kaikkia sen jäseniä! Samoin Riikkaa, mun bff raksumussua on ikävä samalla tapaa kuin perhettäkin (eikö se muka oo osa sitä?) Vaikka oon täällä tutustunut ihmisiin, jonka kanssa oon hämmästyttävän samalla aallonpituudella, niin ei kukaan silti tajuu mua ja mun kaikkia eri persoonia niinku Jojo.
Niin että paras olis kun kaikki parhaat frendit (niitä on siis muitakin kun riikka hahaha) ja perhe ja suku muuttais tänne, kiitos <3 sit olis kaikki niinku elokuvissa!
Todella tunnen olevani siunattu näistä kahdesta kuukaudesta, aion nauttia kolmannestakin! Seuraavaa päivitystä sitten silloin!
XOXO
Miia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti