Nuhaiset terveiset vaan kaikille! Aika elämän ironiaa, että Euroopan varmaan kylmimmästä maasta kotoisin oleva tyttönen saa nuhan Barcelonan 30 asteen lämmöissä... Onneks edessä häämöttää kaksi kokonaista vapaapäivää, jotka voi pyhittää sairastamiseen ja kenties vihdoin kouluhommien selättämiseen (kiitos vaan opo, joka lupailit että verkkokurssin suoritusaikaa on ens kevääseen asti, kun todellisuudessa deadlinet kokolailla paukkuu jo...)

Sivuraiteilta takaisin itse äsiään!

15.9 maanantai

Yhdeksän päivää odotettu kallisarvoinen vapaapäivä! En ollut varsinaisesti tehnyt edes mitään suunnitelmia (ainakaan sellaisia mitä olisin uskonut sekunttiakaan toteuttavani). Tyydyin siis aamusta asti vaan suorittaan kovan luokan lahnausta sängyssäni yhdessä Gossip Girlin ja mikropoppareiden kanssa.

Illemmasta otin sen verran itteeni niskasta kiinni että pesin kaikki rästissä olevat pyykit ja pistin tän huoneeni muutenkin taas ihmisasumuksen laatuvaatimukset täyttävään kuosiin. Sitten kun sen jälkeen olin jo lähes valmis tarttuun samaisiin koulu hommiin, mistä tän tekstin alussa jo angstasinkin - niin hollantilainen kämppikseni suostutteli mut mukaan keittiön suursiivoustalkoisiin.

Kuulostaa kamalalta ja niinhän se olikin. Etenkin koska meidän keittiössä kohonnut tiskivuori ja sitä ympäröivät roskakasat, pöydillä mätänevät vihannekset sun muut ei mitkään kuulunut kummallekaan meille.
Germaani poikaystävineen oli vähän pistänyt viikon aikana ranttaliksi YHTEISESSÄ keittiössä ja pyynnöistä ja anelusta huolimatta se ei suostunut siivoamaan. Niinpä me sitten ihan näpäytys mielessäkin pistettiin siivoten.

Siitä projektista ei voi muuta sanoo kuin hyi helvetti. Niin ällöttävää tuntia en oo vielä koskaan viettänyt elämässäni, mutta kyllä sen jälkeen oli ihan voittajafiilis, jota juhlistin sitten lähtemällä trehveille irlantilaisen poitsun kanssa, jonka kanssa silloin joskus kuun alussa pussailtiin kännissä rantsulla.
Selvinpäin sen jutut ei ollut ihan yhtä hauskoja, mutta aksentti edelleen tosi herttainen. Kyllä sen kanssa kahvittelu nyt ainakin koulujutut voitti!

Ennen trehvejä vein sitten viistoista säkillistä tyhjiä muovipulloja roskiin ja sattui aika hauska juttu. Täällä pullot laitetaan niille tarkotettuun roskikseen, johon ne pitää epäkäytännöllisesti sulloo yks kerrallaan. Siinä sit hikihatussa noukin niitä pulloja yks kerrallaan kassista sinne pönttöön kun paikalle tuli eläkeläispariskunta kiivaasti katalaaniks sönköttäen.
Sen verran tajusin, etten jostain syystä muka sais laittaa niitä pulloja sinne pönttöön.

Änkytin niille vaan että "anteeks mitä?" kerta toisensa jälkeen ja mietin että miksi ihmeessä en muka sais sitä roskista käyttää. Ne vaihto espanjaan ja selitti että lapset tarvii rahaa ja alkoi kiskoa niistä pulloista korkkeja irti.
Siinä kohtaa vaan seisoin ja tuijotin kun ne dyykkäs mun pusseista pullonkorkkeja. Oikeesti jos olisin tiennyt miten WTF käännetään espanjaks, olisin varmaa pystynyt jotenkin ilmaseen itteeni.

Ja selvishän se sitten lopulta, että pariskunta halus vaan ne korkit mun pulloista leikkirahaks lapsenlapsilleen ja sitä vastaan auttoivat mua sit heittää ne pullot meneen.
Melkonen ahaa elämys taas!

16. 9 tiistai

Ja jälleen töihin aamuvuoroon! Unirytmi hieman sekaisin ja siitä johtuen ihan kamalan väsynyt päivä.
Töissä muutenkin tuntui että espanja takkusi kamalasti ja kaikki mahdollinen meni muutenkin poskelleen - mutta mikäs siinä, täytyi tälläsenkin päivän koittaa parin viikon jatkuvan hypetyksen jälkeen.

Töiden jälkeen sitten riensinkin kotiin ihmistäytyyn ja yritin vastustaa päikkäreitä se ajatus mielessä, että pian näkisin rakkaan äitini yli kuukauden breikin jälkeen! Ja mummun tietysti siinä kyljessä, mutta täytyy sanoo että niin on ollut mamia ikävä etten mitään muuta ajatellukkaan.

Äiti soitteli sitten heti kun odottelivat vielä kentällä laukkuja, joten mulla oli hyvin aikaa eksyä niiden hotellille vastaan odottaan grande jälleennäkemistä!
Ja itkuhan siinä tuli (erityisesti äitillä, kerrankin olin ite rauhallisempi!) Mutta ei silti riitä sanat kuvaileen miten ihana oli nähdä!

Tehtiin siinä sisäänkirjaukset (tai minä tein ja häikäisin sukulaiseni mun huikeilla espanjan kielen taidoilla olé!)
Sitten sain samantien kaikki kamat mitä olin unohtanu suomeen kuten mun rintsikat, joita onkin tässä ollut ikävä.. pakolliset tuliaiset kuten salmiakkia ja salmaria ja cubuksen sukkiksia <3 (ilman niitä on ollut niin vaikeaa!)
Lisäks tuliaisena Fazerin sinistä ihanalta Virpiltä! - Virpi, kun/jos luet tätä niin kauheesti terkkuja ja kiitokset, oot aivan super ihana! Mun piti kirjoittaa kaikki tää hienommin korttiin, mutta tietenkin unohdin sen kortin kokonaan! Pusuja!!

Äitin ja mummun kaa mentiin sitten vaan haahuileen La Ramblaa pitkin, käytiin piipahtaa La Boqueriassa ja sitten luonnollisesti kuljeskeltii Barri Goticin kaduilla etsimässä hyvää ruokapaikkaa.
Löydettiin kivalta vaikuttava Tapas mesta, joka osoittautuikin sitten vähän italialaishenkiseks! Tosin simpukat siellä oli jotain aivan uskomattoman hyvää!! Äiti ja minä nautittiin erityisesti merenelävistä ja mummu taisteli alas osan mustekalaa (siihen sen kulinaristinen rohkeus sitten loppukin hahaha)

Olis kiva laittaa tähän kuva mun vieraista, mutta äitihän on tarkempi valokuvistaan kun ykskään bad hair day hollywood julkkis, joten mitään kuvamateriaalia ei tule herumaan nyyh!
Poikkeuksena tietty vielä yks naama kuva, koska oon niin super innoissani Kikosta ostetusta huulitussistani joka oli yllättävän hyvälaatuinen ja oikeesti pysyvä!

Ahaha mikä katse kaukaisuuteen hissi poseeraus!

17.9 keskiviikko

Ja taas vapaapäivä! Oltiin sovittu äitin ja mummun kanssa menevämme Montjuicilla käymään yhdessä ja sinne sitten suunnattiin.
Mun hermoja säästääksemme päätettiin mennä bussilla ihan sinne huipulle asti, koska noi kaapelikärryt herättää meikäläisessä aika käsittämättömiä pelkotiloja. Noh mentiin kyllä oikeeseen bussiin, mut sit äiti tsekkas vähä väärässä kohtaa bussin pysäkkitaulua ja hihkas että nyt jäädään.
Minä ja mummu mentiin perässä ulos bussista ja siinä sitten tajuttiin ettei olla lähelläkään huippua, vaan Olympia stadionin kohdalla vasta. Nooh eihän siinä mitään, koska sitten haahuiltiin vähän aikaa siä stadikalla ja visiteerattiin kaikkia upeita puistikoita matkalla kunnes lopulta eksyttiin...
Kaapelikärrypysäkille.
Se oli kohtaloa, joten päätin rohkaistautua ja astelin jonoon urheesti. Ja sittenhän sitä jo mentiinkin kärryllä ylöspäin. EIKÄ EES PELOTTANUT! Keskityin vaan kovasti ottaan kuvia ja miettiin kaikkee muuta niin hyvinhän se sitten meni!
Oon ylpee itestäni!

Huipulla suunnattiin sitten sinne itse linnaan, jossa vedettiin sumpit ja muuten vaan ihailtiin maisemia, jotka kuvissa ei tee vaikutusta kiitos sankan pilvipeitteen (ylläri mun tuurilla..)

Ylläri ylläri mä olin ihan inspiksissä tosta paikasta ja hyvä etten kaivanut heti jotain haltiakorvia takataskusta ja lähtenyt kiipeileen puihin! Aattelin kyllä mennä joskus uudestaan viä ihan kynän ja paperin kanssa että saan vähän otettuu stoori innostusta tuolta!

Linnan jälkeen päätettiin lähtee viä Poble Espanyoliin. Tosin sen löytäminen osoittautui aika ruljanssiks! Vedettiin super eksyksissä hiki valuen ja kettuuntuneena ympyrää kunnes lopulta löydettiin perille.
Se oli tosi hienoa mesta myöskin, mutta ehkä vähän ylihintainen kuitenkin mun mielestä. Kaiken ironian lisäks saatii sieltä alennuskupongit kaapelikärryyn! Tehtiin meidän kierros siis vähän väärässä järjestyksessä mutta mitäs siitä!

Tuolla olis pitänyt käydä kaikissa pikkuputiikeissa ja ostaakin jotain, mutta hinnat oli sen verran kohdillaan että passattiin.

Sen sijaan lähettiin virkistäytyyn noiden hotellille, jonne mentiin Subwayn kautta. Mässäiltiin siä sitten jalat kohti kattoo leipiämme (joiden tilaaminen espanjaks ei ollut kyllä ihan helppoo, kun en muista tyylii minkää vihanneksen käännöstä!)

Breikin jälkeen mentiin vielä shoppailu rundille mun lempi kaupoille ja sainkin uudet työkengät (Skopunktenin laatupopot kun on 1,5 kk mennyt ihan paskaks!)
Muuten ei oikeen mitään tarttunut mukaan, olin vähän nirsolla tuulella kerran elämässäni.

Mentiin sitten rantsun lähelle syömään raflaan missä näytettiin screeniltä Barcan peliä. Ja se olikin sitten sekä ihan huikee juttu että kamala virhe. Meinaa peliä oli kiva seurata, mutta se kajari oli mun korvan juuressa niin että oon varmaan vieläkin pysyvästi kuuroutunut siitä mökästä. En kirjaimellisesti kuullu oikeen mitään pöytäkeskustelusta... ja mullahan on muutenkin tunnetusti hyvä kuulo!
Ruoka oli kuitenkin ihan taivaallista. Otettiin äitin kaa pöytä täyteen tapaksia ja mummu nyssyili ja mussutti palanutta pitsaa.

Pääsin  jopa viimein vetää omia lemppareitani nimittäin minimustekaloja! Noi oli viä aika isoja kavereita mutta ah, oon edelleen ihan kikseissä!
18.9 torstai

Lähdettiin heti aamusta kohti Montserrat luostarivuorta. Siinä oltiin ostamassa sitten lippuja junaan + siihen raidesysteemin jolla pääsee ylös vuorenrinnettä ILMAN että tarvii mennä kaapelikärryyn. No joku mun espanjassa tais mennä vähän poskelleen, koska se myyjä ilmoitti vaan että teidän täytyy mennä tuohon toiseen jonoon, josta saa lipun myös siihen legendaarisen kamalaan kaapelikärryyn.
Yritin selittää etten just haluu siihen, mutta se ei noteerannu tätä millään tavalla - joten mun piti vaan luovuttaa ja ostaa lippu helvetin kärryyn taas.

Junamatka meni kivasti ja perillä siinä kun jonotettiin jalat tutisten siihen hemmetin kaapelikärryyn, niin mummu nappas jotain mun selästä. Kun sitten kysyin että mikä siinä oli niin se vastaa "en mää tiedä, mutta joku iso"
No tollasesta vastauksesta valmiiks panikoiva ötökkä fobistikko Miia sai sätkyn. Ihan sivusilmällä huomasin että mun takana oleva mies huitoi kans jotain jalastaan ja sitten siihen maahan mätkähti helvetin iso rukoilijasirkka. Sama kaveri joka oli killunut mun hiuksissa hetken aiemmin.
Aika apokalyptinen merkki ennen kärry raidia sanoisin...

No selvisin kärrymatkasta kuitenkin pitämällä silmät kiinni ja rukoilemalla ankarasti. Ja olihan se perillä sen arvoista!

Mentiin taas heti eka kahvitteleen ja siitä sitten kierteleen niitä kaikkia ihania puoteja ja putiikkeja, joista tarttui mukaan vaikka mitä kivaa kamaa!
Maisteltiin yhdessä kojussa munkkien tekemiä juustoja ja ihan sokkotestillä löysin lempparini, joka on katalonialaiseen tapaan tehty ja sain myyjältä hyväksyviä nyökkäyksiä. Oli pakko ihan ostaa sitä juustoo kotiin asti. Nam nam sanon vaan!

Musta oli jotenkin tosi jännä olla tuolla toista kertaa. Viime visiitillä olin aika paljon nuorempi, mutta paikka oli jäänyt hyvin päähän. Jotenkin vaan ne tunteet mitä se sillon herätti ja mitä taas nyt.
Silloin sitä peilas jotenkin oman "fantasiamaailmansa" kautta ja se oli jotenkin sellainen tosi todellisuuspakoinen paikka. Siellä tavallaan silloin kattoi että nää on raamit, jostain missä olisi ollut kiva elää toisessa ajassa ja paikassa.
Nyt taas se oli jotenkin enemmän sellainen "vau, maailmassa on niin paljon kaunistakin". Nyt tuntui enemmän että tää on sellainen paikka mikä todistaa että mun fantasiamaailma on tavallaan todellinen ja että oikeessa maailmassa on niin paljon kaunista. Lisäks se oli sellainen tosi spirituaalinen paikka, jossa tuntui että pystyy tosiaan uskoon siihen että kaikki tapahtuu jostain syystä.

Vaikea selittää, oli vaan mielenkiintoista tutkailla ton paikan kautta sitä paljonko ite on vuosien varrella muuttunut!

Mentiin sitten tietenkin käymää siä kuuluisan Maria patsaan luonakin. Ja ah se oli vaikuttava ja kaunis paikka. Mulla olis vaikka kuinka paljon eriteltävää mun fiiliksistä sillä hetkellä kun kosketin sitä patsasta, mutta jotain yksityisyyttä pitää vaalia (etenkin kun en halua että kaikki lukijat ajattelee että oon lopullisesti hurahtanut)

Käytiin jopa heittään tuolla sellainen pikku patikkalenkki siihen luolaan, mistä ton patsaan kerrotaan alunperin löytyneen. Se oli aika lyhyt keissi ja vaikeustasoltaan "helppo" mut olin silti kyllä ihan sopivan hapoilla.
Tosin maisemat oli jälleen kerran niin inspiroivat että mun pitäis ehkä eristäytyy sinne asuun johonkin telttaan niin saisin ehkä joskus sen mun kirjan kirjoitettua!

Päivän päätteeks mentiin sitten vielä heittään porukalla pihvit naamariin. Sitten lähdinkin pikapikaa kotiin nukkumaan, koska edessä olis taas kerran työaamu ja viiden herätys!

19.8 perjantai

Töissä jalat oli hieman kärsineet kahden viime päivän patikoinnista ja kiipeilystä (miten niin hyvä kunto...)
Mutta kunnialla siitä selvittiin sitten.

Äiti ja mummu tuli katsastaa mun kämpän siinä mun töiden jälkeen. Mä vaihdoin vaatteita ja otin kassiin kamat, jotka äiti sais tuoda takas Suomeen jo ennen mua ja lähdettiin sitten sen kuorman kanssa chillaan hetkeks noiden hotellille.
Mun kuntoluokitus ei jaksanut lähtee Parc Guelliin, joten noi päätti lykätä omankin visiittinsä seuraavaan päivään.

Sen sijaan mentiin haahuileen vanhaan kaupunkiin taas vaihteeks. Ja päädyttiin ihan vahingossa keskellä La Merce festivaalien hulinoita, jotka täällä on nyt siis edelleen käynnissä.
Hieman pelästyttiin kaikki kun ei tosiaan tajuttu että mitä yhtäkkiä tapahtuu kun joku ampuu (kunnialaukauksia tai jotai vastaavaa, mutta yllättäen se kuulostaa tietenki vaan siltä että salamurhaajat avaa tulen)

Siellä siis oli tollanen tanssivien jättiläisten kulkue ja vaikka mitä. Ei tosin hirveen kauaa jaksettu siinä olla, koska kaikilla oli vähän nälkä ja mä halusin vaan istua.

Taina liittyi sitten meidän seuraan kun mentiin syömään. Valittiin rafla vanhasta kaupungista sitten ja päätettiin vetää Paellaa.
Koko dinnerin kohokohta oli ehdottomasti kun tarjoilijapojat heitti erittäin rivoa ja pervoo läppää mulle espanjaksi ja niiden kanssa naurettiin, niin täysin kielitaidoton mummu alkaa yhtäkkiä nauraa mukana kaikista äänekkäimmin - tajuamatta siis sanaakaan.
Vähän huvitti poikia että mun mummuni oli ihan mukana heidän jutussa... go mummu!

Safkaamisen jälkeen talutettiin Tainan kanssa vanhukset Ramblalle ja lähettiin sitten vielä yksille mojitoille, jotka muuttui kahdiksi ja puoleksi... (no surprise!)
Mutta meillä oli oikein kodikasta ja mukavaa ja petasin vähän itelleni synttärijuhlatiloja siinä samalla.

Onneks vähän yhden jälkee päästiin jo lähtee kotia kohti ja minäkin pääsin semi ihmisten aikoihin, joskin pikku tuiskeessa nukkumaan.

20. 9 lauantai

Töissä oli ihan kamala kiire ja stressi päivä, mutta jotenkin masokistisesti nautin siitä.
Jalat tosin ei nauttineet, koska unohdin ottaa työkengät mukaan ja jouduin seisoon ballerinat jalassa koko päivän (en tiä miks, mutta korottomilla kengillä on tuskasempi seisoo kun koroilla..)

Äiti ja mummu tuli käymää mun työpaikalla sitten. Vähän oli harmi ettei kukaan oikeen ehtinyt niiden kanssa kunnon läpille, mutta saipahan ne ainakin kunnon poskipusut ja se on pääasia!
Niiden tuomat Fazerin suklaat sai myös paljon kehuja mun työkavereilta.
Lisäks oli kiva kuunnella vierestä kun mua kehuttiin äitille.

Kävin sit vaihtaa sit vaatteet sillä välin kun äiti ja mummu siemaili vettä (ne olis voinut juoda ilmaseks mitä vaan ja ne otti vedet...) vip tiloissa. Sitten mentiin syömää lähi raflaan ihan liian aikaisin, kuten tarjoilija mulle nurisi.
Mutta saatiin ruokaa kuitenkin.

Ja yllättäen otettiin taas tapaksia!

Lämpesin kaikista eniten noilla mustekalan lonkeroille gallialaiseen tyyliin nomnom! Muutenkin ihan huikeen hyvää safkaa!

Sitten seurasi fiasko, nimittäin olin vaan kattonut töissä että Barcalla on peli sunnuntaina ja OLETIN että se on kotipeli. Niinpä mummu ja äiti raahautu mun kanssa Camp Noulle tarkoituksena ostaa liput peliin... nooh stadioni oli sulkenut ovensa, joten äiti ja mummu päätti että ne ostaa sit liput kojusta Ramblalta.

Mä olin jo sängyssä kun äiti tekstas ettei Barcalla oo edes peliä seuraavana päivänä. Tarkistin tän sitten töissä ja kyllä, niillä on sunnuntaina peli, se vaan on Valenciassa. NAAMAPALMU!
Niin ettei sitten mentykään peliin. (Hieman tätä tuskaa helpottaa kaapissa odottavat äitin ostamat FC Barcelona stringit!)

21.9 sunnuntai

Töissä jälleen kerran piti älytöntä kiirettä. Me sovittiin jo aamusta, että mä meen sellaiselle tiskille missä on vähän helpompia tehtäviä.
Kuitenkin siinä hullun myllyssä jäin jumiin "vaikeelle" tiskille ja huhhu kyllä tekemistä riitti. Olin kuitenkin hyvällä fiiliksellä ja oli kiva kun sain isot kehut pärjäämisestäni sitten jälkeen päin.

Kaiken lisäks yks jenkkipariskunta antoi mulle osoitteensa ja pyysi kirjoittamaan, sekä kutsui tietenkin kylään ihan koska vaan - kuulemma saisin asuu niillä kaiken lisäks... harkitsemisen arvoinen ehdotus!

Töiden jälkeen mentiin vaan taas pyörii legendaarista ympyrää vanhaan kaupunkiin äitin ja mummun kanssa.
Päädyttiin läksiäisillalliselle ihanaan raflaan missä vedettiin burgerimätöt. Sain viereisen pöydän lattarinaiselta kiitosta mun espanjasta (kuulemma puhun hyvin ja on tosi kiva että mulla ei espanjalaisten sössötys aksenttia - mikä oli masentava sekä outo kommentti koska yleensä lattarit taas sanovat että mulla on espanjalainen sössösösösösösö aksentti)

Safkauksen jälkeen olikin sitten hyvästien aika... Niistä en halua edes sen enempää kirjoittaa. Itketti kauheesti, kun jotenkin tiedosti liian hyvin että taas yli kuukausi ennenku seuraavan kerran kunnolla pääsee äitin kanssa höpiseen.
Miss you mom soooooo much!

22. 8 maanantai

Päivä ei kyllä ollut onnistuneimmasta päästä. Ensiksi mun pikku orastava nuha muuttui ihan täysmittaiseks jätti flunssaks!Tosin sain hellää huolenpitoo työkavereilta ja niiden voimalla jaksoi kyllä tsempata hyvin (myös lääkityksellä saattoi olla osansa asiaan)

Sitten päivän vikana tuntina kumarruin viattomasti ottaan paperin tulostimesta ja mun hame repes perseestä niinku parhaissa komedioissa. Ja tietenkin alusvaatevalinta oli viä rumin mahdollinen!
Siinä sitten pokalla tsekkasin asiakkaan loppuun sisään ja lähdin sitten ruikuttaa itelleni uutta hametta.
Kostoks tästä repeemisestä, ne vissii aatteli että oon liian läski siihen ja antoi mulle viis kokoo liian ison telttahameen missä näytän ihan 80-vee tantalta... nooh onneks töissä ei tarvi olla guumis ja parhaimmillaan nyt kun se unelmieni kohdekin on paljastunut ukkomieheks.

Töiden jälkeen painelin suorinta tietä kotiin ja nukuinkin sitten kokolailla koko päivän mittaset päikkärit ja yöunet heti perään.

23.8 tiistai

Flunssa senku goes on!
Ja minä hullu tein täyden työpäivän vaikka olis saanut lähtee aiemminkin... syytän tukholma syndroomaa.

Oli kuitenkin pitkästä aikaa kivan lungi työpäivä ja mukavia asiakkaita. Yksi rouva toi mulle pullon skumppaa siihen tiskille, joka nyt odottelee tossa pöydällä jos kokisin ihmeparantumisen ja pääsisin huomenna nauttiin La Mercen päättäreistä...
Sormet ristiin!

Luomulääkityksestä paljon vitamiinia nytten siis nassuun ja kohta Riikan netflixistä jotain kivaa pyöriin!
Huomista vaparia ja ihmeparantumista odotellessa & suomea hieman ikävöiden

XOXO
Miia