Katotaan mihin asti päästään ennenku simahdan näppäimistön päälle!
1.9 maanantai
Aamuvuorossa oli varmaan ensimmäistä kertaa mun työhistorian aikana toooosi hiljaista! Ei oikeen ollut tekemistä ja meitä oli siä iso jengi töissä käytännössä tappelemassa siitä kuka saa palvella sillon harvon kun joku asiakas eksyi siihen tiskille asti.
Kuitenkin päivä oli ihan huikee ja nautin - no en nyt ehkä joka sekunnista, mutta lähestulkoon - koska vihdoin oli oikeesti sellanen fiilis että mä oon osa porukkaa. Tai siis olin ihan mukana kaikissa insaid läpysköissä ja nyt alkaa jo tunteen ihmisiä sen verran ettei tarvi aina vaan toistella sitä ah niin omaperäistä hiljaisuuden karkoittaja lainia: mitä kuuluu? (Täällä in real life sitä voi kyllä kysyä työpäivän aikana viiskyt kertaa samalta ihmiseltä ja se on ihan okei! Näin suomalaisesta näkökulmasta se tuntui aluks tosi oudolta ja kelasin koko ajan että vaikutanko siltä että oon ihan angst kun kaikki kysyy kuulumisia/fiiliksiä puolen tunnin välein.Mutta ehei, kaikki sitä hokee ja kaikille ja nyt paikallistuneena tajuan itekin tsekkaavani muiden voimiset useampaan kertaan vuoron aikana)
Noh töistä kotiuduttuani sitten aattelin jotenkin juhlistaa hyvää pössistäni ja syyskuun ekaa päivää MUTTA kuinkas sitten kävikään. Tein traagisen virheen kun aattelin ottaa pikku päikkärit ensin että jaksan sitten pöristellä kaupungilla. Nimittäin ne päikkärit kestikin sitten koko päivän ja koko illan... Heräsin joskus puol kympin aikaan ihan vaan tajutakseni että paras idea on käydä peseen meikit pois ja jatkaa unilinjalla seuraavan päivän aamuherätykseen asti.
Noh vihdoin ehkä opin että EI päiväunia minulle kiitos ikinä enää - enkä oo kyllä sen jälkeen niitä nukkunutkaan!
2. 9 tiistai
Töissä oli jälleen tosi hiljasta, koko päivä lähinnä odotettiin yhtä tosi isoo pamppua. Mulle näytettiin sen kuvia netistä ja pakotettiin opetteleleen sen nimi ulkoo, että jos niin hassusti sattuis että se tulis mun tiskille niin osaisin siinä tilanteessa sitten sähläämättä levittää punasen maton ja johdattaa rouvan VIP loungeen.
No tietenkin kohtalon onnettomista oikuista rouva pamahti siihen mun tiskille ja kun sönkkäsin sille espanjaks että se voi tehä check inin skumppa lasi kourassa vähän privaateimmissa olosuhteissa, niin tietenkin sen ilmoitti kauniisti hymyillen että hän mielummin haluaa että MINÄ teen sisäänkirjaamisen.
Koko hotellin staffi riensi juosten paikalle tarkkaileen kun mä sydän pamppaillen ja ahdistuksesta hikoillen tein sisäänkirjausta ja yritin samalla kuiskaten ilmoittaa kaikille niskaanhuohottajille että toimin tän super vip rouvan toiveiden mukaan, enkä suinkaan halua omasta tahdostani tehdä check iniä kyseiselle henkilölle.
Kaikki meni onneks hyvin ja sain isot kehut kun rouva oli poistunut paikalta.
Suurinhan haaste tossakin tilanteessa oli pärjätä mun espanjalla, joka oli valinnut taas oikeen hyvän päivän alkaa takkuileen ihan urakalla... MUTTA ensimmäistä kertaa mua ei ahdistusstressanut yhtään! Oli vaan sellainen fiilis että "jaahas, tänää näin ja huomenna taas paremmin"
Henkistä kasvua havaittavissa siis!
Vuoron päätteeks juhlistettiin yhden työkaverin synttäreitä juomalla skumppaa ja syömällä aivan tajuttoman hyviä konvehteja (kyllä kalpenee sata nolla noi pandan & fazerin joulusuklaa paketit nomnom!)
Melkein harmitti lähtee kotiin, mutta vaan melkein koska:
a) edellisenä iltana/yönä oli Suomesta pärähtänyt tänne Taina ja Hanna, joiden kanssa suunnitelma nähdä nyt illalla
b) Sehamen läksiäisillallinen euron tapas paikassa
c) kolmen vaparin putki
Tosiaan kävin kodin kautta ihmistäytymässä ja lähdin sitten noutamaan Hannaa ja Tainaa tänne meitsin huudeille missä tää tapas ravintola sijaitsee.
Raflassa on tiistaisin aina kaikki tapakset yhden euron joten siellä vietettiin sitten oikeen super kansainvälinen ilta kun kaikki kutsu kavereitaan ja tuttujaan ja kissankoirankaimojaan. Oli meitä siellä varmaan 15 chicaa ympäri maailman. Pääsi suomentytötki heti kunnon kielikylpyyn!
Tossa mestassa oli tosi hyvää safkaa ehdottomasti, mutta olin vähä pettynyt että kaikki tapakset tuli leivän kanssa. Ei ollut sitä perussettii mitä oon tässä kaipaillu mutta tosi hyvää siis kuitenkin!
Lisäks idioottina lastasin lautasen täyteen noita kylmiä tapaksia tiskiltä kun en tiennyt että systeemi toimii niin, että aina kun keittiöstä valmistui satsi lämpiä tapaksia tarjoilijat pyöri ympäri salia ja tarjos niitä halukkaille. Olin siis melko täynnä jo ennen niitä lämpimiä jutskia joten ei tullu maisteltuu kaikkee mitä olisin halunnut nyyh!
Mutta ei tosiaan ollut hinnalla pilattu kun ottaa huomioon että söin kuus tapasta ja olin aivan ähkyssä ja ne kustansi yhteensä sen huikeet kuus euroo!!
Lisäks ravintolassa ei ollut mahdollisuutta jakaa laskua vaan koko pöytä maksettiin "samasta" ja siinä sitten 15 köyhää opiskelijaa alkaa kauheessa ahdistuksessa tasata senttejään... ei kiva kokemus trust me!
Suunnattin sitten illalla vielä suomiporukalla sangrialle kun siitä on niin puhuttu jo monta kuukautta! Sangria oli ihan jees vaikka se maistukin hiukkasen liikaa kanelilta, mutta tuli ihan mukava joulufiilis ja siinä sai sopivasti pitkästä aikaa juoruillakin suomeks että kiva ilta meillä.
Sen baarin staffilla ei niinkää koska ei tajuttu ku mentiin siihen että ne sulkee jo yhdeltätoista ja siinä ne vihjailevasti laitto paikkoja kiinni kun me itsepäisesti istuttiin terassin ainoossa pöydässä ja tuhottiin kannullista sangriaa.
3. 9 keskiviikko
Vapaapäivä alkoi haikeissa merkeissä kun aamuvarhain heräsin hyvästeleen ihanan Sehamen. Nyyh! Tiedän että tuun visiteeraan Ranskassa varmasti vielä joskus ja kuulemma hänkin haluaa Suomeen tulla.
Ikävä on kauhee oikeesti, on se jännä miten lyhyessä ajassa pystyy oikeesti tuleen läheiseks jonkun kanssa!
Mentiin sitten Tainan ja Hannan kanssa rantsulle heti aamupäivästä ja heti aamupäivästä alettiin vähän tissutteleen siinä sitten. Tytöt oli nimittäin mua odottaessaan ostaneet muutaman breezerin, jotka me ajateltiin saavamme auki mun sytkärillä.
Noh hieman oli taidot ruosteessa ja sytkäri väärän mallinen, joten pullot säilyi koskemattomana toisin kun mun sytkäriparka.
Ja sitten seuraa tosielämän ote naisenlogiikasta parhaillaan:
"täytyy varmaan mennä kauppaan ostaan uus sytkä joka on enemmän coltin mallinen, niin ehkä sillä aukee paremmin!"
"...tai sit ostaa sieltä kaupasta suoraan pullonavaajan?"
"Aaaaaaa niiiin jooo!"
Hanna kävi reippaasti ostamassa pullonavaajan ja vähän lisää juomista ja päästiin sitten käsiksi juomiimme. Siinä samalla pelattiin vähän unoa ja harjoteltiin espanjaa. Good times!
Mentiin tästä sitten syömää aivan mahtava lounas yhdessä marisco mestassa, jonka merenelävä paella oli oikeesti täynnä sellasii herkkuja että huh! Nautin niin paljon etten edes kuvannut ruokaani härre gyyd!
Tässä välissä lähettiin tahoillemme ja sovittiin että illalla mennään safkaan ja siitä bilettään.
Ja näin sitten tehtiin! Löydettiin aivan uskomaton tapas ravintola, jossa oli mielettömän hyvät sapuskat ja halvat hinnat!
Raflasta paineltiin Barri Goticiin etsiin yhtä tiettyä kivaa mojito baaria, jota mun suuntavaistolla ei sitten yllättäen löytynytkään MUTTA eksyttiin sellaseen paikkaan kun Benedict, jossa soi musiikki suoraan mun soittolistalta ja mojitot makso vissiin neljä euroo ja oli valehtelematta parhaat mitä oon ikinä tässä elämässä juonut!
Oltiin varmaan baarin ainoot asiakkaat loppuillasta ja tästä syystä päädyttiin kumoon tequila shotteja tarjoilijapoikien kanssa ja ilmaiseks tietenkin! Tuli otettua kyllä ihan puoli vahingossa aivan jäätävät pohjakännit ennen yökerhoon lähtöä.
Mentiin Shokoon koska saatiin sinne ilmaset sisäänpääsyt ja jonon ohitukset. Tällä kertaa paikka oli jopa mun mieleen ja siellä nautin täysin siemauksin seurasta joka tykkää tanssia, mutta joka myös ymmärtää että baarissa on ihan kiva vaan juoda ja hengailla!
Päädyttiin juomaan lisää ilmaista viinaa melko kuumien poitsujen kanssa, jotka feidattiin siinä kohtaa kun tanssilattia kutsui jälleen.
Tutustuin siinä yön pikkutunneilla myös jumalaisen seksikkäästi puhuvaan irkkupoikaan (se aksentti!) ja mentiin siihen rannalle vähän pussaileen aka romuttaan mun fantasiat romanttisista rantatreffeistä ikuisiks ajoiks! Nimittäin voin sanoo että siitä on romantiikka kaukana kun joka paikka on täynnä hiekkaa ja saat kirjaimellisesti kaataa ämpärillisen hiekkaa kengästäs ennenkun voit jatkaa matkaa.
Never again!
4. 9 torstai
Aamulla krapula.
Ilmainen viina ei ikinä maistu niin hyvältä enää aamuisin.
Mentiin siis tyttöjen kanssa krapulamätöille Burger Kingiin ja siitä La Boqueriaan jälkkärille. Tosin hedelmät ei jostain syystä houkutellu niin päädyttiin vaan ostaa jätskit.
La Boquerian suklaatiski oli kyllä aika houkutteleva... Riikka, kannattaisko tulla kylään? ;)
Jatkettiin krapulapäivän viettoa shoppailun merkeissä ja luoja mitä kaikkee sitä taas tarttu mukaan! Ei täällä oikeesti ees uskalla mennä mihinkää ostarille ku heti lähtee ihan lapasesta toi rahan käyttö!
Mutta toisaalta minkäs minä sille voin ettei mun lempikauppoja oo Suomessa, ainakaan Tampereella!
Maremagnumin Starbuckista on btw tosi kivat satamanäkymät, joten oli pakko mennä iltapalakahville ihan vaan että sain otettuu tän super mediaseksikkään otoksen ahahaha
5.9 perjantai
Päätettiin Hannan ja Tainan kanssa tehdä päiväretki Tibidaboon niinku oikeet turistit (finally!!)
Mentiin ensin vähän junalla ja sitten päätettiin maksaa vähän enemmän siitä ilosta että päästä käytännössä mäki ylös sellaisella vanhanaikaisella ratikalla! Ja olihan se sitten lopulta ihan sympaattinen menopeli, mutta tietenkin ihan pikkusen liikaa täyteen ahdettu. Siellä oltiin kun sillit suolassa eikä kukaan oikeen nähnyt mitään muuta kuin kanssamatkustajien toisiaan lasten litistyneitä ruumiinosia... niin että ei ehkä ollut ihan rahan arvoinen kokemus.
Mäen päällä odotti sitten sellainen juna systeemi joka nousee sinne vuoren huipulle. Noh minähän hallitsen pelkotilojani, joten sillä sitten mentiin silmät visusti ummessa ylös asti. Voittajafiilis!
Ostettiin sitten siihen junalipun kylkeen pari huvipuistolaite lippuakin ihan koska ajateltiin että siellä yli puolen kilometrin korkeudessa vois olla aika makee testaa se kuuluisa maailmanpyörä ja ehkä joku toinenkin.
Eipä siinä otettu huomioon että oli luvattu sadetta siksi päiväksi... mutta siitä lisää myöhemmin!
Kun päästiin itse arealle niin ajateltiin aluksi vaan haahuilla ympäriinsä. Alue oli tosi kaunis ja siellä oli yllättävän vähän porukkaa!
Siinä vaan napsittiin kuvia ja seurattiin kun taivas alko tummuu ja sumu peitti koko kaupungin meidän alla - sinänsä paska koska nyt meidän maisemakuvista ei ees tajua kuinka korkeella ollaan koska alla näkyy vaan sumua!
Oltiin just suuntaamassa kohti sitä maailmanpyörää kun alko vähän sataan ja päätettiin sittenkin mennä ensiksi käymään kirkossa kun siellä pääsee sisätiloihin.
Ja siis herran jumala (kirjaimellisesti) miten kaunis se kirkko oli. Mulla on muutenkin aina ollut joku jäätävä fetissi katolisia kirkkoja kohtaan, mutta tää oli kaikista kaunein.
Antaa kuvien puhua puolestaan!
Fiilisteltiin hetkinen siellä sisällä ja sit päätettiin lähtee käymään Jeesuksen jalkojen juurella (kirkon katolla on siis iso Jeesus patsas jonka luona pääsee käymään)
Mentiin hissillä niin ylös kun pääsee ja sitten sen jälkeen ylöspäin meno oli sateesta liukkaissa pikkuportaikoissa ulkona. Maisemat oli ihan huikeet jäätävästä sumusta ja sateesta huolimatta. Samalla alkoi ukkostaa ja vaikka olinkin ihan paniikissa niin se jotenkin teki fiiliksestä vielä huikeemman.
En oo mikään himo uskovainen, mutta siellä ylhäällä kun lopulta oltiin kolmistaan siinä Jeesuksen jalkojen juuressa mulla oli melkeinpä uskonnollinen valaistumiskokemus hetki. Ei sitä tunnetta voi kuvailla, enkä sitä oikeestaan halua sen enempää jakaa. Mutta se oli just se hetki ja se ukkonen ja kaikki - todella vaikuttava kokemus!
Koska sade vaan yltyi yltymistään, niin kaikki huvipuistosysteemit oli suljettu. Niinpä meiltä sitten jäi liput käyttämättä kun ei jaksettu odotella sateen loppumista.
Mentiin alaspäin junalla ja hyi että se oli just niin kamalaa kun muistelinkin! En tiedä miks mut alaspäin meno on aina kamalampaa... Kaiken lisäks se helvetinkone oli ihan täys ja meidän täytyi seistä. Mun käsissä oli ruoste tahrat siinä kohtaa kun päästiin alas, niin lujaa puristin sitä ihme tankoo siä junassa koko matkan ajan.
Loppu päivä kulutettiin shoppaamalla vähän lisää vaatteita. Jostain syystä ostan täällä koko ajan syksy ja talvivaatteita, vaikka oikeesti TARVITSISIN lisää kesävaatteita koska nännännäää täällä on edelleen tuska helteet!
6.9 lauantai
Yhdeksän päivän työputki alkakoon!
Aamu meinas alkaa toodella huonosti kun kämppikseni linnoittautui suihkuun aamulla puoleks tunniks ja sehän luonnollisesti tarkoitti puolta tuntia vähemmän valmistautumisaikaa mulle, joka olin jopa oikeesti menossa töihin.
No ehdin kuin ehdinkin minuutilleen justiinsa töihin.Jalat oli ihan hapoilla kaikesta kävelystä ja portaissa kiipeilystä johtuen, mutta yllättävän hyvällä fiiliksellä mentiin taas kerran! Sain päivän aikana paljon kehuja työkavereilta ja asiakkailta joten hyvällä pössiksellä jakso painaa kyllä säryistä huolimatta!
Pikkolopoika oli myös erityisen ihana, joten meikähän oli ihan yhtä hymyä jo pelkästään sen takia!
Töiden jälkeen mentiin sitten syömään Hannan ja Tainan kanssa. Ravintolavalinta tehtiin pihviarvostelujen perusteella koska tytöt halus syödä pihviä. Ite söin meksikolaista ja voi luoja miten rakastuin siihen ravintolaan!! Aivan törkeen hyvää viiniä, törkeen hyvää ruokaa ja aivan ihanan tunnelmallinen paikka Barri Goticissa!
Aivan järkyttävän ähkyn tasaamiseks lähettiin "yksille" siihen uskomattomien mojitojen ja ilmaisen tequilan tyyssijaan Benedictiin.
Yhdet muuttu siinä pikku hiljaa kaksiks ja sitten ruvettiin ihan puoli vahingossa juomaa niiden työntekijöiden kanssa kun niillä loppu vuoro.
Ja lopultahan siinä kävi sitten niin, että jäätiin hengaan sinne vielä sen jälkeen kun ne kolmelta sulki ovensa. Meillä oli siä kivat privaatti bileet ja paaaaljon viinaa. Tanssittiin siä ja voi luoja miten ihana oli päästä vähän heittää bachata muuveja sellaisen kanssa joka oikeesti osaa!
Tarjoilijat tanssitti meitä siinä sitten ja olin hyvin imarreltu kun sain kuulla moneen kertaa etten tanssi kuin suomalainen tyttö! Ne oli ihan järkyttyneitä siitä miten mä osaan tanssia kun latina.
Jos en olis ollut jo valmiiks tuhdissa huppelissa, tosta kehusta olisin humaltunut!
Kotiin pääsin siinä puol viiden hujakoilla, mikä ei ehkä ollut paras idea ottaen huomioon että herätys töihin seuraavana aamuna kymmeneltä yök!
7. 9 sunnuntai
Tästä päivästä voin sanoo vaan että huh huh tiukkaa teki. Krapula ja respatyö ei sovi millään lailla yhteen. Kun pääsin kotiin kaheksan aikaan niin pistin gossip girlit pyöriin ja menin aikaisin nukkuun ja aamen!
8.9 maanantai
Iltavuorossa oli tosi kivaa taas, jostain nyt vaan puskee näitä hyviä duunipäiviä ja hyvää mieltä.
Mun sukkikset tosin päätti hajota aamulla ja en tietenkää työmatkalta löytäny kaupan kauppaa joka olis myynyt sukkiksia. Niinpä ihan pokalla viimesen päälle huoliteltuna työskentelin viiden tähden hotellin respassa jäätävä reikä sukkahousuissa!
Töissä sattui myös eka virallinen väärinkäsitys koskien mun nimeä (joka siis tosiaan espanjaksi meinaa "minun")
Soitin yhteen ravintolaan varatakseni pöydän asiakkaille ja se keskustelu meni näin:
"Niin ja sinun nimesi?"
"Miia (=minun)"
"Niin niin sinun nimesi!"
"Miia"
"SINUN SINUN!"
"Minun nimeni siis on Miia. M-i-i-a, tajuutko"
"Aaaaaaa"
Sitten vaan naurettiin ja se siitä.
Kun vihdoin pääsin töistä niin alko ihan kauhee päänsärky ja painelin vaan suorinta tietä burana varastolleni ja sitä kautta nukkumaan.
9.9 tiistai
Jouduin lähtee ennen töitä ettiin sukkahousuja itelleni ja sellaset löytykin sitten yllättävän kivuttomasti. Menin starbucksiin herkkukahville vielä ennen vuoronalkua koska olin varannut ostosreissuun vähän turhan paljon aikaa.
Törmättiin pikkolopojan kanssa toisiimme ulkona ennen mun vuoroa ja sen vuoron jälkeen ja vaihdettiin muutama sana! Ja se oli sitten varmaan jo riittävä syy sille että menin töihin huikeella, koko päivän kestävällä hyvällä fiiliksellä.
Töissä oli tunnelma kovasti kohdillaan. Odotin tosin kovasti myös vuoron loppumista, koska koko muu duuniporukka oli viettämässä muiden harjottelijoiden läksiäisiä yhdessä lähiravintolassa ja iltavuorolaisten oli tarkoitus liittyä seuraan sitten yhdentoista jälkeen.
Mentiin sitten töiden jälkeen sinne ravintolaan missä oli ihan huikeen hauskaa. Juotiin viiniä siinä muutama lasillinen ennenkuin tuli paikan vaihdon aika.
Puolet porukkaa (mukaan lukien seuraavan päivän aamuvuorolaiset) lähti kotiin ja loput jatkoi sellaiseen kivaan istuskelu baariin, missä oli liitutaulusta tehdyt pöydät joihin sai piirtää. Siitä irtos huvia kyllä hyväks aikaa.
Meillä oli huikeen hauskaa etenkin siä baarissa kun oli vähän pienempi porukka ja pystyi paremmin jutteleen. Juotiin siinä paikalliseen tapaan shotteja ja hengailtiin baarissa aina siihen asti että ne löi lapun luukulle kello kolme.
Illan hyvä puoli oli myös se, että työkaverini oli niin jäätäviä herrasmiehiä etten joutunut maksaan mistään juomista mitään! Olin jo tiskillä maksamassa omaa osuuttani kun baarimikko hienovaraisesti ilmoitti että älä huoli, kaikesta on huolehdittu jo sun puolesta.
Lisäks mun työkaveri tarjoutu ajaan mut kotiovelle asti vaikka se ite asuu ihan toisessa suunnassa ja kaupungin ulkopuolella.
10. 9 keskiviikko
Töissä ei edes väsyttänyt! Ihan huikee fiilis (kyllä, jälleen kerran!)
Tuntui todella siltä että nyt viimeistään oon osa porukkaa. On se jännä miten ihmisiä jotenkin lähentää se että menee vetää pari shottii yhdessä!
Ei voi muuta sanoo kun kiitollinen, siunattu & onnellinen AA!
Ainoo varjopuoli päivässä oli että piti kertoo turisteille seuraavan päivän juhlallisuuksista aka siitä että kadut suljetaan ja kahden jälkeen ei oo kovin helppo päästä esim. lentokentälle jiiännee!
Voitte vaan kuvitella miten ymmärtäväisiä asiakkaamme olivat tätä asiaa kohtaan. Toi Katalonian itsenäisyyspäivä ei käsitteenä muutenkaan ihan auennut niille.
hatun nosto niille jotka jaksoi tämän romaanin kahlata läpi! Huomenna koitan palata loppupäivien kanssa etten taas jäis ihan hirveesti jälkeen päivityksistä!
XOXO
Miia
Katolinen taide on älyttömän mielenkiintoista ja ihanan (ei nyt provosoivaa) mutta peittelemätöntä! Nyt vasta eka nimikriisi? Cool et se tilanne kuiteski aukes ihan jees. :D
VastaaPoista