1/3 DONE!

Nyt on sitten ensimmäinen kuukausi vietetty Barcelonassa, ihan uskomatonta miten nopeesti aika kuluu (klisee mutta totta!)
Toisaalta tuntuu kun olisin aina asunut täällä, oon kotiutunut mielettömän hyvin ja elämä on positiivisella tavalla arkistunut. Toisaalta tuntuu, että vastahan mä tulin - ihan kun eilen olisin rämpinyt kartan kanssa eksyksissä ympäri yhtä ja samaa korttelia.
Jännää tää elämä, mutta ehdottoman ihanaa. En oikeesti voi tuoda tarpeeksi esiin miten onnellinen oon että mulla on mahdollisuus olla täällä!

Ja tutun kaavan mukaan, lopetetaan päätön alkujuonto ja päiväkirjamode päälle!

28.8 torstai

Mun vapaapäivä, joka jostain syystä alkoi taas aivan järjettömän laiskoissa merkeissä! Siirtelin pyykkivuoria piiloon kaappiin/sängyn alle/tuolille ja leikin että siivoan aka teen jotain. Luojan kiitos Marla laittoi viestiä, että haluanko lähteä puistoon ihan vaan naatiskeleen auringosta.
Siinä kohtaa keräsin itseni ja heitin ruohikolla istuskeluun soveltuvan outfitin niskaan ja kirmasin metroon.

Päätettiin mennä Parc de la Ciutadellaan ja ah ja voi mulla on taas uus rakkausmesta täällä! Myös siinä perinteisessä "haluaisin treffeille tänne"-mielessä, että ihan vaan "haluaisin chillata täällä keskenäni ja leijua omissa sfääreissäni kaikesta tästä kauneusta". (Selkeesti ilmaistu eikö, se paljon puhuttu kirjallinen lahjakkuus häikäisee jo omatkin silmät tätä lukiessa!)

Siellä oli jopa tollanen ihana (&korni) lammikko, jossa saa soudella pikkuveneillä. Mun päässä alkoi heti kelaan Bridget Jones leffasta tuttu kohtaus sellasena Miia versiointina, missä mä kikatan sellasessa veneessä ja aurinko läikehtii mun kiiltävissä hiuksissa, niin että kaikki puiston komeat miehet haluaa kosia mua sillä samalla sekunnilla. Todellisuudessa Miia edition menis kuitenkin niin, että löydän itseni samasta veneestä viiden torakan ja kolmen hämähäkin kanssa ja joudun kiireesti hylkään aluksen ja räpiköin kauhuntäyteistä kroolia rantaa kohti siellä paskalammikossa.
Niin että ehkä jätän väliin sen veneen vuokrauksen, vaikka se musta olikin koko puiston söpöin juttu.

Istuskeltiin - tai siis minä istuskelin ja Marla harjoitteli jotain ihme tuplavolttikärrynpyöräspagaateja sun muita apinatemppuja - joku kolme tuntia. Marla päätti myös kiivetä jonkun rakennuksen (luultavasti suojelukohteen) katolle. Siinä oli taas apinavaihde parhaillaan kun antiikkiset laudat uhkaavasti taipuili sen alla. No kyllähän se sinne katolle meni poseeraan ja mä räpsin villisti kuvia samalla kun pidin vahtia poliisien varalta. Harmi että ne kuvat ei oo mun kamerassa, meinaa kieltämättä tuli aika hienoja otoksia vaikka olinkin koko valokuvaussession ihan sydänkurkussa että se urpo romuttaa koko nätin historialliasen bygnaadin.

Ennen kotiin lähtöä innostuin niistä apinatempuista itekin ja tein onnistuneen sillan - jee hyvä minä! Se olikin ensimmäinen ja viimeinen jumppaliike joka tällä matkalla suoritetaan!

Hauska juttu tossa paikassa oli vielä se, että meille yritettiin tulla kauppaan kolmesti pilvee. Ehkä näytettiin siltä, että ollaan tarpeessa. En tiiä oli jo vähän wtf-momentti kun kolmas äijä tulee "Do you wanna buy weed?" :D

29. 8 perjantai

Paluu töihin oli ihan huikee, koska mulla oli elämäni eka puolipäivävuoro (12-20) ja se oli ihan huikee ajoitus! Sai nukkua tarpeeks pitkään ja sit pääsi lähteen kotiin ilman mitään vuoronvaihtohässäkkää JA koko ilta vielä edessä!

Muutenkin töissä oli ihan huikee pössis koko ajan, oltiin hyvällä porukalla ja espanja luisti hyvin ja asiakkaat oli kivoja ja kiire just sopiva! Nautin!
Ja ehkä eniten nautin siitä että pikkolopoika hyvitti kaikki outoilunsa kutsumalla mua kullakseen - ahaha säälittävän elämäni uus kohokohta!

Kotiin päästyäni sain havaita että Marla oli tullut käymään ja hengailtiin siinä kaikki yhdessä tutustumassa uuteen hollantilaiseen kämppikseeni Lynniin.
Ehdotin että lähdetään tutustumaan paremmin johonkin baariin (ihan vaan yksille tietenkin), mutta Lynn oli sopinut jo tapaavansa joukon tyttöjä, jotka kanssa on tekemässä työharjoitteluaan täällä.
No kutsuin sitten itseni, Marlan ja Sehamen mukaan joukkoon iloiseen. Oli oikein mukavaa laittaa isolla tyttöporukalla, koska uudella kämppikselläni on mukana miljoonia vaatteita joita hän sitten auliisti lainaili kaikille. Niin että ei tarvinnut ottaa edes perus vaatekriisiä tällä kertaa, vaan vetää päästä varpaisiin ylle toisen ihmisen vaatteet!

Tavattiin muut tytöt, joiden nimiä en nyt jaksa luetella Placa Centre metro asemalla ja suunnattiin siitä yhdessä randomilla ja ihan vahingossa musiikin perässä sivukadulle, missä oli täydessä vauhdissa jonkinlainen korttelijuhla.
Koko kortteli oli koristeltu ihan törkeen hienosti kaikilla valoköynnöksillä sun muilla ja siellä oli noin viisi eri tanssilavaa, jossa soitettiin ihan huikeen mahtavaa musiikkia! Kaiken huippu oli että puoli litraa sangriaa maksoi vaivaiset 5 euroa! Me encanta!

Paras puoli koko hommassa oli se, että joka "tanssilavalla" salsas/humppas/joras hitosti porukkaa ikähaarukalla 1 - 90! Musta on vaan oikeesti niin hienoo, että täällä voi kaikenlainen popula nautiskella samoista pirskeistä. Tunnelma oli ihan huikee enkä olis halunnut lähtee ollenkaan.

Kaikki muut kuitenkin halus lähtee baariin. Lähettiin siis porukalla kohti rantaa koska sieltä saatais varmasti ilmaisia sisäänpääsyjä eri paikkoihin ja niinhän me saatiin, kaikilla oli vaan kourat täynnä flaijereita joten päätettiin aika arpomalla mennä korkkaan Shoko.

lin kyllä vähän pettynyt paikkaan, se oli aika pieni ja siihen nähden liian täys. Musiikki ei ollut mitenkään parhaasta a-luokasta ja olin elänyt siinä harhakuvitelmassa että Shokossa on just sitä mun musiikkia, mutta ei todellakaan. Päätettiin Sehamen kaa puolen tunnin vaivaantuneen tanssimisen jälkeen lähtee kotiin nukkumaan (mulla siis työpäivä lauantainakin...)

Meidän taksikuski oli ihan huippu! Sen kanssa rupateltiin niin sujuvasti niin sujuvasti koko matka ja se oli kyllä niin lipeväkielinen mielistelijä että siitä sai aivan uskomattoman hyvät naurut - se nauro itekin itelleen koko ajan! Matka kotiin makso kyllä ihan ennätyksellisen summan, mutta kerrankin kämppikseni tarjos koko kyydin ja mun lompakko ei laihtunut sen enempää.

30. 8 lauantai

Aamu töissä oli yllättävän pirtee, mutta luoja mikä härdellipäivä! Mun kone teki kaiken lisäks tenän ja kusi yhden sisään chekkauksen ja sain siitä sitten syyt niskoilleni, vaikka virhe ei oikeesti edes ollut mun!
Ei siinä muuten mitään, mutta hieman nolotti kun olin asiakkaan kanssa ja sain kirjaimellisesti huudot siitä virheestä. Yritin vaan ignoraa tilanteen, mutta ei siinä itku ollut kaukana kun pikku perfektionisti nosti taas päätään mun sisällä. Enkä kyllä muutenkaan pidä siitä että tollanen palaute annetaan noin ilkeesti ja vielä asiakkaan edessä.

Muuten päivä oli oikein kiva. Naurettiin paljon ja läppä oli toooosi väsynyttä. Parhaat naurut tarjoili mun sukunimi kun kaikki yritti sitä vuorotellen lukee mun nimikyltistä. Rouhiainen ei ihan hirveen luontevasti taivu näiden paikallisten suussa nimittäin! :D

Töiden jälkeen hain kaupasta itelleni vähän herkkuja ja linnottauduin kotiin katseleen gossip girliä, koska sunnuntaina aamuvuoro ja herätys viideltä JIHUU!

31.8 sunnuntai

Aamu oli juuri niin väsynyt kun vaan voi kuvitella. Kaiken lisäks töissä oli ensimmäinen sellainen päivä kun ei kirjaimellisesti oo MITÄÄN tekemistä.
Hohhoijaa tyyliin nukuin seisoviltani sitä tiskiä vasten.

Iltapäivää kohti ihmiset alkoi joko piristyyn tai oleen niin väsyneitä, että läpyskä alko taas lentää. Juoruttiin ja sluibailtiin vaan koska ei ollut muutakaan tekemistä mutta nää hetket on tietty ihan parhaita mun kielenoppimisen kannalta!
Sitten kahden aikaan kaikki oli jo niin kyllästyneitä että laitettiin pystyyn arpajaiset ja kolme voittajaa saisi lähtee tunnin aiemmin kotiin (turha meidän kaikkien siellä on seisoa pyörittelemässä peukaloita)
Ja kyllä! MINÄ voitin! Hähähäähhähhäää! Työkaverini sanoin "Tampere wins!" (eilisen sukunimen ääntämisfiaskon jälkeen kaikki on innoissaan kun ne osaa sanoo ees mun kotikaupungin nimen oikein)

Lotossa voitti myös työkaverini Irene, jonka kanssa tullaan hyvin toimeen ja sen kunniaks päätettiin lähtee yhdessä juomaan jotain.
Mentiin aivan ihanaan lähiravintolaan ja otettiin oluset siinä sitten. Puhuttiin rehellisyyden nimissä enimmäkseen englantia, mutta tämä ei johtunut edes minusta vaan siitä että Irene haluaa oppia paremmin englantia. Espanjaa puhuttiin silloin kun Irene ei osannut jotain selittää englanniksi.
Meillä oli ihan huikeen kivaa ja aika meni tooosi nopee. Yhtäkkiä tajuttiin että oltiin istuttu siinä kaks ja puoli tuntia ja lähdettiin molemmat koteihimme. Yhyy harmi että se lähtee parin viikon päästä takaisin kotiinsa Santiago de Compostelaan, mutta vaihdettiin numeroita ja se kutsui mut käymään luonaan koska tahansa! JEIJ!
Barcelonasta lentäis sinne ja takaisin vajaalla viidelläkympillä... täytynee kattoa jos vaikka lokakuussa liikenis pari vapaata siihen reissuun!

Näihin tunnelmiin voimmekin sitten päättää elokuun viimeisen postauksen! Lisää raporttia seuraa kun syyskuu starttaa, enää pari päivää ja saan tänne suomalaisseuraakin... ;)

XOXO
Miia