Onnistuiskohan otsikointi nyt?

2.8 to be continued

Noniin elikkä jatketaas siitä mihin viimeksi jäätiin eli Barcelonan yöelämän ensipuraisuun. Tää iltahan ei ollut vaan mikä tahansa huviretki, vaan eräänlainen neitsyyden menetys sekä vakavasti otettava tutkimus (huom! tutkimusmuoto ehdottomasti kvantitatiivinen, koska tässä ei ole nyt kyse laadukkaista testituloksista vaan ehdottomasti niiden runsaasta määrästä.) Tutkimuksellinen päämäärä on a) löytää paras paikka niin viina - kuin miestarjonnan huomioon ottaen ja b) keksiä jokin valovoimainen selitys sille miksi voisin tehdä tästä aiheesta opinnäytetyöni.

Tutkimus käynnistyi Generator hostellin baarista, jota saksalainen absolutisti ystäväni suositteli, koska siellä on kuulemma huikeeta porukkaa. Olin ehkä vähän skeptinen, koska hostellin baarissa oletettavasti on turisteja paikallisten sijaan, mutta suostuin kuitenkin lähtemään.

Hostellissa oli kuitenkin ihan älyttömän hyvä meininki ja oli oikeastaan ihan kiva että porukka oli kansainvälistä. Tajusin paikan päällä vasta, että tämä lienee sama hostelli, jonka baarissa rakkaat koulutoverit melkein vuosi sitten nautiskelivat Piña Coladoita ja tuli ihan sellanen fiilis että kaikki mussukat oli hengessä mukana. (Huom! mun jakautunut persoonallisuus keksii dramaattisissa ikäväkohtauksissaan kaikkia tälläisiä hengessä-mukana-mielleyhtymiä, mikä on tosi kiva mutta ehkä vähän huolestuttavaa)

Hostellissa löysin jopa yhden puoliksi suomalaisen espanjalaisen joka puhui suomea niin ihanalla korostuksella että huh! Vaikka varsinaisen huomion varastikin sitten italialais-ruotsalainen sekoitus - johtuen joko tarjotusta sangriasta tai miesmallin habituksesta, vaihdoin puolisuomalaisen puoliruotsalaiseen lennosta.

Tästä ilta jatkui kahden aikaan (koska täällä ei siis kukaan mene sitä ennen yökerhoon!) Sala Razzmatazz nimiseen paikkaan, jota kämppikseni kehui. Napattiin mukaamme metroasemalta pari amerikkalaista tyttöä, jotka oli sitä mieltä että mä näytän pesunkestävältä jenkiltä (mikä oli niin suuri helpotus kaikkien näiden mulle AINA lankeaville "ootko venäläinen?" -kommenttien jälkeen. Puhumattakaan siitä balsamista mun haavoille, joita edellisen harjoittelun brittiasiakkaat aiheutti haukkuessaan mun englannin puhumis aksenttia brittiläiseks! God bless America wihii!)

Klubille maksoi 17 euroa sisään, mikä on täällä sellanen aika normi sisäänpääsy taksa - ehkä sieltä vähän tyyriimmästä päästä kuitenkin. Sisäänpääsyyn kuului kuitenkin ilmainen juoma, jota itse en idioottina tajunnut edes juoda. Omaksikin yllätykseksi olin ihan kuivin suin yökerho-osan iltaa/yötä koska en yksinkertaisesti jaksanut jonottaa tiskille ku oli muuten niin huikee meno.
Klubilla oli sellainen oma jännä kattoterassi missä ihmiset tuprutteli lähinnä pilveä. Itse pysyttelin suosimassani nikotiinia&tervaa kombinaatiossa ja tättätädää törmäsin hostellista tuttuun italialais-ruotsalaiseen, mikä oli ihan huippua! ...paitsi että tätä rupatteluhetkeä teini-ikäinen seuralaiseni ei jaksanut kuunnella vaan päätti lähteä alakertaan jalkapallokentän kokoiselle tanssilattialle joraan ja käski mun etsiä itsensä kun oon valmis.

Sanotaanko että noin tunnin etsimisen jälkeen sieltä muutaman miljoonan muunkin tanssijan joukosta lähdin taksilla himaan. Tää ei tietenkään ollut ihan okei toverilleni, joka veti siitä pienen hernemaissipaprika sekoituksen nenäänsä vanhaan kunnon teiniangst "olisin voinut kuolla/joutua raiskatuksi/ryöstetyksi/kaapatuksi" koska olen kaunis blondi linjaan. Okei myönnän ettei kenenkään oo hyvä täällä iha joka paikassa yksin talsia, MUTTA taksilla sekin tuli ja epäilen vahvasti ettei ihan jokainen taksikuski halua riehaantua lihakirveen kanssa vaan koska näkee vähän vaaleeta tukkaa.

Saatiin tää skisma kyllä sovittua, joten rauha taas tässä casassa.

3.8

Sunnuntaista mulla ei ookkaan mitään tähdellistä kerrottavaa, jos en sitten ala jaaritteleen pieneen kohmeloon syömistäni sipseistä tai paniikin omaisesta suunnistusharjoittelusta akselilla koti-työpaikka.

4.8

Ja viimein pitkään pelätty ensimmäinen työpäivä!

No kaikki meni aivan loistavasti kiitos aivan loistavien työkavereiden. Toisin kun mitä Suomessa on tottunut, niin 85% työkavereista respassa on miehiä! Lisänä tietenkin kuumaakin kuumemmat pikkolopojat, joista eräälle menetin jo täysin sydämeni! Tämä tapaus kun keksi että nimeni, joka kuulostaa samalta kun jos sanottaisiin epsanjaksi minun, on aines loistavalla lempi nimellä ja tadaa nyt olen Miia mía (minun Miiani). Alan selkeesti tän liian nuorekkaan asuinseurani takia taantumaan takaisin teini-ikään koska sulan tolle jutulle oikeesti!

Ekan päivän sain vain seurata sivusta ja samalla mulle syötettiin kauhee määrä kaikkia pikkuasioita, joita mun pitää tietää kun pääsen tositoimiin. Luojan kiitos en vielä päässyt käsiksi siihen järjestelmään, joka on tietenkin eri kun Suomessa. Ottaen huomioon että ohjeet/ruokapöytäkeskustelu ja kaikki mahdolliset jutut tuli sarjatulimaisella espanjalla, ymmärsin tosi hyvin ja pysyin mukana.
Tosin kanssaharjoittelija, joka on käynyt Suomessa, puhui mun kaa salaa vähän englantia kun kukaan valvojista ei kuullu. Se oli todella jees ja rispektasin muutenkin sen Suomi tietämystä ja yllättävän hyvää suomenkielen varastoa!

Siellä myös yks äijyleistä keksi vuosisadan vitsin, josta en oikeen viäkään tiedä, että nauretaanko siinä mulle vai mun kanssa. Nimittäin tää mies kysyi multa millaisia Suomen rannat on ja kerroin sille sit miten just nyt sadat on saanut jonku kakkabakteerin järvistä ja ettei ne rannat nyt ihan vedä vertoja Barcelonetalle. Jostain syystä sen jälkeen se mies käski kaikkien kysyä multa vuorotellen Suomen rannoista ja sit kaikki nauroi räkäsesti... (spanish humor?) Elikkä voi olla että mun vastaus oli joko tosi pieleen ja nolo ja kaikki halus nauraa sille tai sitten se vaan oli niistä tosi huvittavaa että joku pikku pirpana väänsi tortut järveen Tampereella ja nyt kaikki on kipeitä.

Tänään pääsin myös jumaloimieni poskisuudelmien maailmaan! Niin paljon ihanampi tapa kuin kättely! Erityisen kiva tapa komeiden kollegoideni kanssa.

Leijailin kotiin onnistumisen tunteideni kanssa ja soitin riemupuhelun äitille, joka oli varmasti oikein tyytyväinen kun en tän puhelun aikaan huutoitkenyt 40 minuuttia sen korvaan. Päätin myös palkita itseni hakemalla (taas) lähikaupasta valmissalaatin huikeaan 2,70 hintaan.
JA SITTEN kassaneiti palautti mut tässä näytän-venäläiseltä-jutussa todellisuuteen. Hän meinaan kysyi maksaessani että mistä olen kotoisin kun puhun espanjaa oudolla aksentilla (kiitti vaan!) ja vastasin sitten että Suomesta, mihin hänen täytyi tietenkin sanoa: "Aa, olin varma että olet venäläinen, näytät ihan venäläiseltä!" Niin että sinne meni se amerikkalainen lookki! Syytän nenääni.

Tässä vielä kuva mun loppuillan ohjelmasta ennenku meen nukkuun että jaksaa huomenna mennä taas seitsemään töihin

xoxo
Miia