Hola hola!

Täällä sitä nyt ollaan neljättä päivää Barcelonassa.

Rehellisesti täytyy sanoo, että melkoinen tunteiden vuoristorata on ollut päällä ja stressi myös. Oon näin alkuun hoidellut elämää täällä kasaan ja vaikka kaikki onkin sujunut ihan todella hyvin, niin kyllä se silti ottaa tälläseltä maailman organisoituneimmalta stressihirmulta veronsa kun kaikki on tavallaan avoinna.
Suurin stressinaiheuttaja on edelleen tuo eka työpäivä maanantaina, joten ehkä sitä sit jo sen jälkeen vois vihdoin heittää vaihteen vapaalle (hopefully koska tätä menoo saan joko vatsahaavan tai kuolen nikotiinimyrkytykseen)

Päätinpä tuossa juuri luettuani koko tähän astisen matkan Bridget Jonesin päiväkirjoja, että ainakin tämä ensimmäinen postaus tulee olemaan päiväkirjamainen. Hope you enjoy!


30.6 keskiviikko

Noin klo 9 aamulla ihana Riikka ihanan miehensä kanssa kurvasi kaikista ihanimmalla Roberto-autolla hakemaan mua ja mun matkalaukkuja. Kurvailtiin ihan hillityissä tunnelmissa Helsinki-Vantaalle, joskin eräs meistä kuulemma savutteli kuin junanveturi (koska jollain täytyy yrittää unohtaa se stressistä orastava mahahaava).
Käytiin vetämässä Starbucksissa läksiäislounastukset ja sitten olikin aika vetästä läpi turvatarkastuksen ja tadaa mun reilun kolmen kuukauden yksin oloni starttas sillä hetkellä. Nyyh! (Läksiäisitkut päivältä kesti yhteensä vaan noin 20min! - huikee parannus edeltävään iltaan kun vastaava määrä oli noin 20 tuntia.)

Barcelonan saavuttuani sain sulavilla ramboliikkeillä lahdattua laukkuni taksiin, jonka kuljettajan kanssa kumman sulavasti hablailtiin espanjaks koko matka, jonka aikana se päätti viedä mut vielä jollekin kummalliselle sight seeing ajelulle koska oon niin mukava tyttö (eikä ollu ees mikään rahahuijausreissu koska todella halvalla pääsin maaliin asti). Mukaan sain vielä noin 10 turistikarttaa, ihana mies!

Hotellista sellainen palaute Ebookerille olisi hyväksi että sijainti oli niiiiiiin hanurista tälläiselle ihmiselle jonka suuntavaiston saa sekaisin paljon pienemmässäkin kaupungissa. Hotelli siis sijaitsi jossain ihan ihme kujalla. Kun sieltä sitten onnellisesti lähdin pyörimään kaupungille, niin takaisin löytäminen osoittautui lievästi sanottuna haastavaksi (55 min täysin hukassa kartan kanssa pyörimistä, 3 kävelykertaa ohi hotellin ilman että tajusin kävelleeni sen ohi etc.)

Kävin syömässä yksikseni jossain paikallisten Serranon veljesten raflassa, missä 3 ruokalajin illallinen bisseineen maksoi 11 euroa!!!! Oli ihan mukava myös ruokailla yksin, koska mm joka ikinen baarin asiakas (lähinnä omistajan +55 vee kavereita) tuli erikseen toivottaan hyvät ruokahalut ja vaihtaan muutaman sanan. Ja jälleen espanja soljui perfectamente! Olé!

Kunnes... Kadulla mut pysäyttää taivaallisen komee puunhalaaja espanjalainen mies, joka yrittää houkutella mut mukaan pandojen pelastus operaatioon. Sain sönkättyä etten oo maan kansalainen enkä siks voi millään antaa rahojani ees näin jaloon tarkoitukseen. Tästä innostuneena mies halus kuulla mun elämäntarinan ja kutsui mua moneen otteeseen kauniiksi, joka tietty sekotti mun pasmat ja muutuin sekunnissa kielitaidottomaks urpoks joka sokelsi sekavia ja kuolas sen äijylin kieltämättä kivasti bodattua kroppaa.

31.7 torstai

Nolous buumi jatkukoon! Ja kyllä tästä päivästä on kuviakin, jotta tää pienen romaanin mittainen jauhanta kannattaa ehkä suosiolla skippaa ja katsoo vaan mun laadukkaat paprazzi otokset!

Aamulla lähdin seikkailemaan (eksyin vaan hieman) mun työpaikalleni missä oli tarkoitus sovittaa työvaatteita ja laittaa paperit kuntoon jiiännee. Tämähän ei kuitenkaan sujunut täysin kivuttomasti, koska samantien kun ilmoitin respassa asiani sain havaita että KAIKKI hotellin työntekijät solkkaavat espanjaa nopeammin kuin Diego Serrano pikakelauksella enkä ymmärtänyt kokolailla mitään kenenkään puheesta. Great!

Mua kiidätettiin siä ympäriinsä samalla kun sönkkäsin vaan joka väliin "Sí Sí" kun joku kehitysvajaa papukaija. Sain päälleni isoimmat mahdolliset kuteet, jotka niiltä löyty ja voin silti sanoo rehellisesti että piukeeta tekee. Espanjalaiset vastaanottovirkailijat on vissiin kaikki laihoja nyyh - ja mites perkele laihdutat täällä ku ruoka on niin hyvää. No niin kauan ku se hame ei repee niin oon tyytyväinen!

Lisäksi nainen, jonka kanssa mulla piti olla tapaaminen oli muuttanut aikaa sähköpostilla sillä välin kun mulla ei netti tässä maassa toiminut joteeeen menin sinne väärään aikaan eikä kukaan voinut ees tavata mua niiden sopimuksien suhteen. Niinpä sain vaan (rumat) työvaatteeni ja nöyryytystä ja iloiset tervetuliais toivotukset tulla maanantaina seitsemältä ekaan vuoroon.
(Tästä syystä mahahaava stressi siis elää edelleen)

Palkinnoksi maailman historian hirveimmästä tapaamisesta palkitsin itseni menemällä tarpomaan ympäri Ramblaa, josta ostin kauan janotun heladoni (Orio & Kinder pallot <3) ...niin ja se siitä työasuun mahtumisajatuksesta. Ajattelin myös lohtushoppailla mutta tyydyin vaan ihailemaan järkyttävässä alennuksessa olevia vaatteita koska olin niiiin hikinen ja tunsin itseni lihavaksi, etten voinut riskeerata saavani uusia masennuksia.

1.8 perjantai

Perjantaina lähdin heti aamusta uudelle asunnolleni Les Cortsiin. Tää on kiva talo, jonka alakerrassa on kauppa ja tosi lähellä sekä metroo että Camp Nou stadionia, mikä on aika huikeeta!
Laitan jossain kohtaa kuvaa tästä kämpästä koska tää on aivan ihana!
Tässä on mulla kämppiksinä hiljainen ja maailman herttaisin ranskalaistyttö joka luuhaa aina omassa huoneessaan, mutta tulee aina auttaan kun jään jumiin ulko-oven kanssa! Ja sitten 17-vee saksalaistyttö joka on täys absolutisti mutta pukeutuu melko horahtavasti ja haluaa lähtee bailaan noin jokapäivä mikä on ihan kiva, siinä me ollaan ainakin samalla aallonpituudella!

Saksalaistyttö raahas mut myös shoppaileen iltapäivästä ja löysin 15 eurolla maailman ihanimman mekon! ah rakastan näitä kauppoja täällä <3
Sitten mentiin yhdessä maisteleen kaikkee kiva La Boqueriaan, mikä on oikeesti ihan maineensaveroinen juttu. Jo ihan pelkästään niiden tuoreiden hedelmien ja tuoreiden hedelmämehujen takia, mutta siä on lisäks paljon muitakin herkkuja joita voi maistella tai ostaa ja siä takaosassa on ihan huikeita ja suht ok hintaisia tapas ravintoloita, joissa on koko ajan niin tungos ettei mukaan mahdu. Siistein juttu oli kuitenkin ehkä meksikolaista ruokaa take awayna myyvä koju, josta sai siis ihan kaikkee ja nom nom annos makso jonku 2 euroo?

2.8 Lauantai

Tänään menin sitten yksikseni käpsötteleen vanhaan kaupungin osaan, joka myös on ylläri ylläri mahtava. Pyörin siellä aikani ja vaan fiilistelin ja kuvailin juttuja. Kävin myös ihanassa suklaaliikkeessä maistelemassa, mutta siellä ei harmi vaan saanut kuvata! Mahtava mesta (ja +1000k aloria sieltä)

Päätin sitten myös lauantain kunniaks syödä ulkona ja otinkin oikein kunnon Paellaa merenelävillä ja ison lasin sangriaa. Pitäähän sitä nyt tankata kun kuitenkin tänään illalla tarkoitus lähteä nuoren saksalaisystäväni kanssa bailaan johonkin mystiseen paikkaan. Kunhan siellä on tequilaa olen tyytyväinen!

Löysin tänään myös Tinderin ilot täällä espanjassa ja olalaa!

Olihan siellä joukossa yksi selfiekin ettet pääse unohtamaan tätä naamaa! ;)
Taidanpa nyt lähteä aloittelujuoma ostoksille tohon alakertaan, on se vaan ihanaa kun normi kaupoissa hyllyt notkuu viinaa

xoxo
Miia