Vaikka mä ehdottomasti rakastan Barcelonaa koko sydämestäni, ei täällä aina jaksa hymyilyttää. Välillä iskee ahdistukset edelleen, joihin lähinnä liittyy stressiä jonka luon ihan itse itselleni. Tällä kertaa aion avautua näistäkin fiiliksistä, niin voitte sitten joko vahingoniloisena tirskua mun draamalle tai skippailla ne tekstit ohi ettei tarvi särkee illuusioitaan mun täydellisestä elämästä & onnellisuusasteesta täällä.

18. 8 maanantai

Niin se Barcan ensimmäinen futispeli olikin sitten tänään, toisin kuin aiemmin luulin. Ja sitä peliähän sitten kohkattiin ihan aamusta alkaen. Töissä mieletön määrä ihmisiä oli tulossa majoittuun ihan vaan koska olivat menossa kattoon jalkapalloa - eikä niistä puoletkaan ollut edes espanjalaisia!
En jaksa odottaa että pääsis itekin fiilisteleen peliä ihan sinne paikan päälle.. Vaikka en tunnetusti mikään urheilufanaatikko oo, saati tajua futiksesta ku korkeintaan kuka pelaaja on kuuma ja kummilla on viehättävämmät peliasut, niin Barcaa oon kyllä sisarellisesta myötävaikutuksesta fanittanut aina. Eikä ees niinkään se joukkue vaan se fiilis - siinä jää kuulkaa suomalainen lätkäfanatismikin kakkoseks!

No töissä urheiluhullujen ohjaamisen ohella kaikki meni vähän päin persittä. Vaikka en oo yllättynyt! Odotinkin että nyt kun kaikille meen julistaa miten hyvin on alkanut sujumaan, niin kyllähän sen karman pitää palata muistuttaan mua siitä ettei mikään koskaan mee ihan niinkuin ideaalisessa miia-maailmassa.
Mun työkaverikin totes että mä kyllä valikoin just kaikkein hankalimmat asiakkaat, mikä piti ehdottomasti paikkansa. Lisäks mun espanja takkuili taas ihan hirveesti, mitä en arvostanut sitten ollenkaa (etenkin kun senkin kehitystä ehdin just hehkuttaa... huoh)

Se on kyllä jännä miten täällä yks päivä saatan pystyä joriseen sutjakkaasti ja ongelmitta ja puhuminen tuntuu itseasiassa HYVÄLTÄ, sitten seuraavana päivänä oon ihan lukossa ja tuntuu samalta kuin olis ensimmäisen espanjan kurssin monta tuntia kestävässä suullisessa kokeessa.

After work mä syöksyin suorinta tietä päiväunille nollaan mun kidutettua&nöyryytettyä pääparkaa. Täytyy sanoo, että olisin voinut nukkua varmaan aamuun asti, mutta onneksi kämppikseni ei antaneet mun syrjäytyä vaan koska töissä oli vähän kökkö päivä.
Mentiin porukalla vilttien kanssa meidän talon kattoterassille fiilisteleen Barcan peliä ja meikäläisenkin työahdistus katos taas kun tuhka tuuleen.

Ekassa ja vikassa kuvassa näkee hyvin miten lähellä stadionia ollaan! Toiseks viimeinen kuva onkin sitten terassin näkymistä toiseen suuntaan. Aikas nättiä eikös <3

Kuunneltiin alkuseremoniat ja Barcan eka maali, mitä seurannut mylvintä kuuluu meinaa sitten hyvällä volyymilla meille asti. Nautittiin mukana fiiliksestä ja haaveiltiin lipuista. Oli meinaa niin hienoo kattella kun stadionille virtas porukkaa siitä meidän ohi, kaikki oli päästävarpaisiin sinipunaisissa ja seuran liput/viirit/huivit/yms oli aika vahvasti edustettuna.
Niin että odottakaapas niitä kuvia, jotka otan ton stadionin sisäpuolelta!

Lähettiin sitten vielä hetken mielijohteesta rannalle illan pimetessä, koska ei ollut parempaakaan tekemistä. Se oli toisaalta paras päätös ikinä, toisaalta huonoin.
Ranta yöllä on meinaa... ei oo ees sanoja kuvaileen miten kaunis (ja jälleen kerran ROMANTTINEN) se on.
Meillä oli taas kerran viltit ja istuttiin siellä toisiaan kiehnäävien pariskuntien seassa ja puhuttiin kaikista menneistä miessuhteista ja niiden ongelmista ja syötiin suklaata kun katkerien sinkkujen kuuluukin (okei saksalainen ei ole sinkku, joten se angstas vaan ikäväänsä kun me loput oltiin vaan kateellisia)

Otin kuvan rantapalmusta koska pro kamerani (iPhone 4) ei suostu ottaan minkäänlaisia kuvia jos on vähänkin hämärää... Siksi ei oo mitään todistusaineistoo itse rannan romanttisuudesta!

Lähdettiin rannalta jo yhdentoista aikaan koska mun pitää aamuvuoroihin herätä viideltä (yök). No tässä kohtaa saksalainen sitten ilmoittaa, ettei uskalla mennä yksin kotiin. Ja tää ei oo ees eka kerta kun se pitää taluttaa kotiin koska se on varma että joku lahtaa sen jos se on kymmenen jälkeen kadulla hetkenkin yksin...
En tiedä millainen ghetto sen koti saksassa on mut huhhu! Varsinki nyt kun se asuu kahden metrovaihdon päässä mun kotoo tälläset pelastusretket ottaa pattiin.
Kello oli kaiken lisäks niin paljon että jokaista metroo joutu odottaan ja sitten kun lopulta olin omassa kodissa iltapuuhissa kello oli puol yks ja mulla aikaa herätykseen 4,5 tuntia.

Tiistai 19.8

Töissä oli ihan huikee juttu kun eräs mies toi mulle respaan karkkia kiitokseks siitä että olin kuulemma ollut super avulias & kärsivällinen tyypin kanssa maanantaina. Tuntui tosi hyvältä saada kiitosta, vaikka rehellisesti täytyy sanoo ettei tyyppi voinut olla kovin kamala, koska en muistanu että koko tyypin kanssa olisi ollut mitään ongelmia.

Toinen huikee juttu töissä oli että päädyin meidän VIP loungeen tuuraan puoleks tunniks. (SIIS MINÄ? kielitaidoton idiootti?) Kyllä oli melkoinen jännäkakka housussa kun sinne hoipertelin. Kuitenkin homma meni tosi hyvin (kenties koska kaikki asiakkaat siellä oli umpiranskankielisiä ja ainoo yhteinen kieli oli pantomiimi & piirrä ja arvaa)
Se oli kuitenkin huikee luottamuksen osoitus mulle ja siitä tuli hyvä fiilis!

Kun sitten lähdin kotiin niin oli todella hyvä fiilis. Jaksoi taas muistaa ne kaikki syyt miksi mun elämä täällä on ihanaa ja miksi rakastan tätä mestaa!
Kotiin päästyäni vaihdoin sitten vaan nopeesti vaatteita ja lähdettiin ranskalaisen kamuni kanssa Parc Guelliin mikä on mulle täällä se the juttu vaikka onkin täynnä turisteja.

 

Puistoon päästäkseen pitää kavuta ylämäkee noin 49573 kilometriä ja rullata liukuportailla (tai atleettien tapauksessa hölkätä normiportaita) yhtä pitkä matka ylöspäin. Matkaa ilahduttaa sata pientä ravintola/kauppaa/kahvilaa. Puolessa vastassa matkaa tuleekin sitten vastaan tälläinen kyltti :D ihan huikee!
Vähän tuli fiilis että mitäs ihmettä, onneks oli vesipullo messissä.

Toki puistossakin myytiin sitten juomaa ja ruokaa mutta aivan järkyttäviin ryöstöhintoihin tietty!

Ei menty ollenkaan maksulliselle alueelle, mutta muuten pyörittiin puistossa pari tuntia. Ja huom pari tuntia tässä puistossa eikä kaikki tullut ees nähtyä.
Niiiiiiiin kaunis paikka! Mun ehdoton lemppari oli iso risti korkeimmalla nyppylällä mikä siellä oli. Ja sinne ristille pääsi kiipeen! Ei vois enää parempaa paikkaa olla nauttia Barcelonan upeista maisemista.

Tultiin kotiin kaupan kautta ja mainittakoon että tein niiiiiin hyvää ruokaa! Kasvispastaa fetajuustolla nomnom kyllä maistu hyvältä vihdoin uskaltautua kunnolla kokkaan täällä!

20. 8 keskiviikko

Nyt seuraa se kamala masentunut päivä, jonka ylitse skippaisin kerronnassa ellei tällänen realistisen tyylilajin puuska olis vallannut mua.

Kaikki alkoi töistä, jossa ainoa valopilkku sattui aamulla kun palvelin miestä, jonka nimi oli niin umpi amerikkalainen kun voi olla - enkä sitten kiinnittänyt huomiota kotimaahan ennenku mies kysyi multa "rouhiainen, sä puhut varmaan suomeekin?" olin ihan että what ja sitten sönkötin vaan että vau hienoo joo puhutaan vaan suomee. Tosi mukava mies oli!

Seuraava asiakas sitten olikin ihan pesunkestävä jenkki, jonka laskun kanssa mulla oli vähän ongelmia ja hain sitten työkaverin avuksi siihen. Tää äijä sitten avautu hirveeseen ääneen miten se missaa kohta lentonsa ja me saadaan sitten maksaa sen uus lentolippu (koska tosiaan kannattaa lähtee kentälle niin viime tippaan, että se myöhästyminen on tosiaan kymmenestä minuutista kiinni...)
Lisäks se väitti kivenkovaan että sen sisäänkirjaus oli kestänyt kaksi tuntia (juu varmasti juu) koska sitäkin oli tehny joku harjoittelija. Muutenkin kuulemma aikoo antaa ison palautteen siitä miten liikaa meidän hotellissa on harjoittelijoita, koska me ollaan idiootteja jotka vaan hidastaa palvelua.
Ja tähän väliin on sanottava että oon ainoo uus harjoittelija, muut on ollut tuolla sika pitkään ja on tosi hyviä OIKEESTI!
Meitä oli silläkin hetkellä respassa kolme harjoittelijaa ja tää äijä solvas meitä kaikkia viä erikseen että varmasti ymmärretään kuinka paskoja ollaan.
Jassoo. Tietysti tiedän että näitä asiakkaita on aina, mutta jäi kyllä paha maku suuhun.

Loppupäivä meni huonoissa fiiliksissä. Sain vielä haukut puhelimessa joltain siivoojalta, koska julkesin soittaa sille kysyäkseni asiaa jota en oikeen osannu ees selittää - no onneks en ees tajunnu niistä haukuistakaan puoliakaan... olin ihan punainen häpeestä.
Se täällä on kaikista pahinta kun tuntee ittensä ihan helvetin jälkeenjääneeksi. Puolet ajasta meinaa tietää että tehtävät asiat olis simppeleitä JOS VAAN ymmärtäisi täydellisesti sitä pirun kieltä!
Tiedän että oon perfektionisti ja vaadin iteltäni kauheesti, mutta vittuku (anteeksi kirosanat) tuntee ittensä tyhmäks. Mä alan tuntee sympatiaa kaikkia maahanmuuttajia kohtaan all over the world. On melko vaikee tuntea ittensä hyväksytyks/yhteiskuntakelpoiseksi saati työkykyiseks ku oot vähän ku vammanen ilman kieltä.
Lisäks haluisin niin tutustua kunnolla ihmisiin, mutta siinä välissä on se järjetön kielimuuri. Tuntuu etten tuu koskaan sopeutuun tänne vaan oon vaan ikuinen outsider.

Pitäs tietty vaan antaa itelleen aikaa, muttaku haluun kaiken nyt kiitos.

Kotiin raahustin ihan allapäin näistä päivän ajatuksista. Itketti vaan koko ajan ja väsyttikin kamalasti. Kotona ryömin voimapäikkäreille ja lupasin itelleni että illalla teen jotain, mikä saa mut taas pistään asiat oikeisiin mittasuhteisiin - yleensä tähän ei nimittäin tarvita kun lyhyt metromatka jonnekkin ihmisten ilmoille.
Nyt kävi kuitenkin toisin sillä heräsin illalla kymmenen aikaa ihan ulapalla! Miten tällästä ees tapahtuu! Tästä syystä päiväunet on nyt julistettu pannaan!

Vedin sitten nopeesti vähän ruokaa nassuun ja menin takaisin nukkuun koska siinä kohtaa ei kannattanut edes leikkiä ajatuksella ryhdistäytymisestä.
Eilen siis virallisesti nukuin sellasen reilut puolet vuorokaudesta - cool!

21.8 torstai ja luojan kiitos viimein työpäivä ennen parin päivän vapaata

Tänään töissä oli paljon mukavampi fiilis ja myös se puhuminen tuli taas luontevammin. Ehkä se oli se vapareiden häämötys lähitulevaisuudessa mutta kaikkein ärsyttävimmätkin tapaukset meni ihan sutjakkaasti.

Ostin myös itelleni uudet lakanat että voin vihdoin pyykätä edelliset! Muuten päivän suunnitelmat ovat ihan auki, mutta eiköhän tässä jotain tuu keksittyä ihan sen kunniaks että vapaata juhuu!
Huomenna kutsuu Barcelonan yö (mutta selvinpäin tällä kertaa :D) siispä hasta luego!

XOXO
Miia