En edes muista mihin viime jorinat jäi joten jatkan tuosta viikon takaa torstai-illasta ja koitan olla tekemättä tästä ihan järjetöntä romaania jota en jaksa ees ite nostalgioissani lukee uudestaan.
21. 8 torstai
Värjättiin ranskalaisen kämppikseni kanssa mun hiukset illasta. Kieltämättä olin ajatuksesta aika kauhuissani koska en kauheen mielelläni haluais kulkee täällä puoliks värjäytyneillä hiuksilla tai mustia länttejä naama täynnä. Toisaalta tuntui vielä kauheemmalta skenaariolta jatkaa enää päivääkään järkyttävän juurikasvuni kanssa, joten iskän lempisanontaa lainaten "se joka ei ota riskejä, ei syö kaviaaria."
Kampaajahan olis ollut yks vaihtoehto, mutta ottaen huomioon että kotivärit maksaa täällä 5-7 euroo niin päätin säästää muutaman lantin viikonloppua varten tällä tapaa.
Ja hyvinhän se meni! Sehame (voisin jopa viitata vihdoin kämppikseeni muuten kuin ranskalaisena) oli niin master kampaaja että mun naamassa ei ollut läntin länttiä ylimääräistä ja muutenkin lopputulos oli oikein silmää hivelevä!
Valitettavasti läntittömyys ei täysin toteutunut itse värjääjän kohdalla, se meinaan tuhos valkoisen toppinsa, roiski väriä jaloilleen ja ranteisiinsa ja hinkkas niitä sit seuraavat kaks päivää saippualla ennenku iho palautui naturelliin loistoonsa.
Meillä oli tosi hauskaa yhdessä ja harmittaa tosi paljon että tää meidän kunnollinen bondaus lähti käyntiin nyt kun sillä on vajaa viikko jäljellä täällä :(
22.8 perjantai
Heräsin suuressa toivossa päästä ottaan vähän arskaa rantsulle, mutta ikkunan takana olikin vaan järjettömän synkee ja harmaa keli. Ah ihan kun olisi Suomessa ollut!
Niinpä sain hyvän tekosyyn sluibailla kotosalla katsellen Gossip Girliä ja vältellen kaikkea järkevää tekemistä.
Aina välillä sitten tuli vettä kuin saavista kaataen ja minä sitten ajattelin fiksuna tyttönä että nyt kun sataa niin illalla ei sitten enää sada... joopa joo.
Kun vielä elin harhaisessa toiveajattelun maailmassa niin päätin lähteä vähän ylläriylläri shoppailemaan ja metsästämään sitä yhtä ihanaa kauppaa, joka katos maanpinnalta sitten aiemman visiittini TAI mun gps-paikannin on pahemmin raiteiltaan kun ikinä osasin kuvitella!
Noh Marla (aiemmin tässä blogissa tunnettu nimellä saksalainen) tuli mun kanssa sitten kierteleen katuja.
Jonkin ajan kuluttua se kyllästyi mun päättömään haahuiluun ja raahas mut ostarille satamaan. Siellä villiinnyin täysin kikon liikkeessä ja pistin rahaa haiseen kosmetiikkaan (mutta meikkejä tarvii aina, joten...)
Sen jälkeen mentiin Starbucksiin, josta oli aika huikeet maisemat satamaan ja kateltiin kun pilvet uhkaavasti kerääntyi taas taivaalle, eikä siinäkään kohtaa huolestuttu ollenkaan.
Noh siinä pikku hiljaa todettiin että paras lähteä kämpille valmistautumaan iltaa varten (suunnitelmana siis mennä vähän rillutteleen barcelonan yöhön). Ja tsiisus kun päästiin ulos niin se sade alkoi.
Mulla oli sateenvarjo mukana ja yritettiin pärjätä molemmat sen alla. No muuten hyvä muttakun sitä vettä vihmoi joka ilmansuunnasta ihan kuin olisi painepesurista päästänyt. Siinä ei sontsasta paljon ollut iloa. Juostiin kun viimeistä päivää kohti lähintä metroasemaa ja sadevesi kaduilla lainehti nilkkojen ympärillä.
Kaikki ystävälliset autoilijat nauroi meille räkäsesti auton ikkunasta ja tahallaan nostatti järjettömiä tsunameita huristaessaan ohi, niin että kaikki mikä oli tavallaan ollut edes lähes kuivaa siihen asti kastui viimeistään siinä kohtaa.
Kun lopulta päästiin metro stationille niin oltiin kuin suihkusta tulleita. Siellä tunnelissa sadetta paossa olevat turistit nauroi ihan kippurassa ja otti meistä valokuvia. Tunsin itseni niin seksikkääks ettei sanat kuulkaa riitä...
Olin myös iloinen että olin laittanut kirkkaan pinkit rintsikat paidan alle, koska nehän ei yhtään loistanut läpi tossa miss märkä t-paita lookissa.
Kun päästiin sitten vaihtaan kuivaa päälle asunnolle niin mun party seuralaiset päätti että on liian paska keli lähtee viihteelle. MITÄ?! Siis suomalaisenahan olen tottunut siihen että baariin tarvotaan puolen metrin lumihangessa kun nailonit jäätyy kiinni jalkoihin ja loskapaska saa meikin valuun pitkin naamaria.
Vitutus maksimus nosti vähän päätään koska todella halusin lähtee ulos. Ja siinä aikani kiehuttuani totesin että paskan marjat minähän lähden vaikka yksin.
Aloin siinä popittaa musiikkia ja laittaa sotamaalia naamaan. Luonnollisesti se sadekin siitä loppui pikkuhiljaa ja toisetkin tytöt päätti ihmistäytyä pikaisesti ja lähtee mukaan sittenkin. Wihii!
Lähdettiin sitten yrittään Otto Zutziin jälleen koska Marla oli vakuuttunut ettei sinne oikeesti mitään ikärajaa oo, vaan ainoastaan viime viikonloppu oli joku erikoisilta ja siks ei päästy sisään. Minä vähän epäilin mutta mikäs siinä, kokeillaan nyt sitten kuitenkin.
Ja kyllä vain, nöyryyttävää kyllä olin oikeassa ja poke totesi ystävällisesti että muistaa meidän pikku porukan kyllä eikä päästä Marlaa sisään edelleenkään. Järkyttävän häpeän saattelemana päätettiin sitten mennä siihen lähelle perus hostellin baariin ja etsiä sieltä joku poika porukka, jonka siivellä saatettaisiin päästä jollekin klubille ilmaiseks sisään.
Kyllä tiedän että on rumaa hyväksikäyttää miesparkoja tällä tavoin mutta lohduttautukaa kaikki tuomitsijat sillä, ettei suunnitelma toiminut.
Hostellissa oli tosi mukava brittiporukka, joka nyt ei ollut mitään aviomiesainesta mutta kivoja tyyppejä kuitenkin. Kaverini kuitenkin nirsoilivat ja päättivät että ihan paska meno, eikä kukaan miesmalli jostain syystä rientänyt heille tarjoamaan ilmaisia sisäänpääsyjä, niin että lähdetäänpäs taksilla Razzmatazziin.
Juu u mikäs siinä. Eikun menoksi.
KUNNES! yökerhon ovella molemmat tytöt sitten tajuavat ettei heillä ole riittävästi rahaa mukana ja että ehkä pitäisi vaan mennä taksilla kotiin. Siinä kohtaa rupes miialla taas kiehuun niin, että vedin luottokortin esiin ja maksoin koko poppoon sisään.. eihän se ollut kuin 50 euroa yhteensä... vittu!
No Sehame maksoi omansa jo takaisin, mutta Marla on edelleen velkaa tuon ja vähän muutakin. Vähän ikävää kun tiedän ettei sillä raukalla oikeesti oo rahaa, mutta ei oo kohta mullakaan tätä menoo joten...
Kaiken lisäks Razzmatazz nyt ei oikeen ollut mun mieleen. Ihan hieno mestahan se on, mutta jos ei tykkää edm:stä niin ei mikään ideaalisin mesta. Ottaen huomioon että olin varustautunut illan kestävään pepun heilutukseen, en jaksanut puolta tuntia pitempään yrittää sheikata tamppaavien ihmisten keskellä, niin että vetäydyin kattoterassille tupakoimaan ja tapaan uusia ihmisiä.
Siinä muutama kuva, ylemmän otti joku dude siellä klubilla ja ah kun näytän psykoottiselta. Alempi sieltä kattoterassilta eikä kuvassa tietty yhtään kuumista.
Tutustuin pariin ranskalaiseen dudeen tuolla terassilla ja pakko sanoa, että tekemäni tutkimustyön perusteella ranskalaiset miehet on kyllä parhaita suutelijoita ever (no wonder miksi ranskalainen suudelma on nimeltään mikä on)
Skippaa toki sillai henkisesti tämä kohta äiti, mikäli satut lukemaan!
23. 8 lauantai
Sää ei edelleenkään suosi Barcelonaa (ei mikään ylläri kun meitsi on vapailla).
Päätin sitten iltaa kohden, että lähden johonkin istuskelupaikkaan yksinäni ja koitan löytää paikallisia tuttavuuksia. Pistin itseni kuosiin ja valmistauduin lähtöön, kun Marla pisti viestiä että hänet on kutsuttu joihinkin synttärijuhliin joihin minäkin olen tervetullut.
Nooh suunnitelmat meni siinä sitten uusiksi mutta päätin lähteä mukaan.
Synttärit oli ihan tajuttoman hienossa asunnossa siinä Marlan nykyisen kämpän lähellä ja siellä oli lähinnä saksalaisia (synttärisankari asuu nyt Barcelonassa ja muut oli tullut vartavasten sen synttäreitä juhliin)
Koska en puhu saksaa niin välillä olin hyyyvin ulapalla. Onneks paikalla oli myös yks amerikkalainen tyttö jonka kanssa lörpöteltiin kun ei ymmärretty mitään. Onneks viina virtas ja sen myötä alkoi englanti luistaa saksalaisiltakin.
Pelattiin siinä myös valehtelijaa/paskahousua saksalaisvariaationa ja sanonpa vaan etten muulla tapaa halua sitä enää pelata! Ihan huikee korttipeli ja tosi hyvä "jäänmurtaja" tollasissa juhlissa kun on vähän kielimuuria sun muuta! Minä jopa voitin ähähähäää!
Päätettiin sitten porukalla lähteä baariin ja arvatkaa sata kertaa mihin saksalaiset halusi mennä. No tietenkin sinne mistä Marla on käännytetty ovelta ja kaksi kertaa.
Yritin vedota teini-ikäisen ystäväni loogiseen puoleen ja jankuttaa ettei kolmas kerta luultavasti sanoisi totta tässä tapauksessa.
Ei toiminut. Synttärisankari kun on töissä Otto Zutzissa ja vakuutteli että saisi Marlan puhuttua sisään...
Toisin kuitenkin kävi. No tällä kertaa lainasin Marlalle taksirahan himaan ja jäin juhlimaan germaanien kanssa. Sitä ennen koin kuitenkin ehkä elämäni nöyryyttävimmän kahden keskisen keskustelun poken kanssa (ja mä oon sentään yrittänyt puhua elämäni aikana vaikka kuinka paljon alaikäisiä hokijunnuja sisään baariin), kun tämä yritti rautalangasta vääntää mulle ettei Marlan kannattais enää tulla edes kokeileen.
Really? joo o minähän en tätä tiennytkään. No ehkä tästä nyt viimein opittiin! Minä en ainakaan enää sen kanssa sinne mene itseäni häpäiseen kiitos!
Loppuilta oli hauska kuten aina Ottossa. Tanssin jenkkitytön kanssa ihan hurmiossa kolmeen asti, kunnes oli pakko lähtee taksilla himaan nukkuun. (Sunnuntaina nimittäin iltavuoroon töihin jee!)
24.8 sunnuntai
Iltavuoro oli rauhallinen luojan kiitos koska vähän väsymys painoi.
Oli erityisen kiva kun oltiin pitkästä aikaa samaan aikaan vuorossa Irenen kanssa, joka myös on harjoittelija. Mentiin sitten yhdessä syömään ja lörpöteltiin sujuvasti espanjaks siinä ja se kehu kauheesti mun kielitaitoo. Mikä oli tosi ihana kuulla ja tsemppas huikeesti, ottaen huomioon että muuten ei ollut niin kielellisesti onnistuneen tuntuinen päivä
Oli myös tosi mielenkiintoista olla töissä samaan aikaan kun Barcalla oli kotipeli. Mun rakas pikkolopoika opetti mulle heti parhaat tulospalvelut, joita seurata ja vannotti mut huikkaan sille aina tuloksia.
Mä sit kuuliaisena ilmoitin kun barca teki ekan maalin ja heitettiin sen kanssa iloiset yläfemmat ja se kiitteli että oon nyt oppinut tärkeimmän asian töissä.
Mä nautin hirveesti kaikkien (asiakkaiden ja työntekijöiden) jalkapallofanatismista mutta eräs lemppari kollegoistani vaan mökötti ja kun kysyin syytä niin sain oppitunnin siitä että Barcelonassa on toinenkin futis jengi kun Barca. SIIS WHAT?! Ja se oli ihan surullinen kun kaikki turistit ja ulkomaalaiset aina kannustaa vaan Barcaa!
Kerroin sille sitten että mun sisko kannattaa barcaa ja siks mäkin ja se vannotti mua lähettään Heidille heti terveisiä että sen pitää tutustua tähän toiseenkin seuraan ennenku se voi valita. Tosin tästä tekee vähän vaikeeta etten muista sen seuran nimeä... haha kertoo muutenkin jotain sen suosiosta kun koko hotellin staffista vaan kaks henkilöä fanittaa tätä toista joukkuetta.
Mutta asetelma on vähän niinku ilves-tappara tampereella... ainoo vaan että täällä fanikannan hajonta on huomattavasti epätasaisempaa. Yhteistä on kuitenkin se että toinen joukkue on ylivoimaisesti parempi ähähähähähä.
Päivän huikein juttu oli kuitenkin kun meillä on harjoittelussa myös yksi poika Libanonista, niin pikkolopoika heitti aivan uskomattoman hyvän talebaani-pommi-läpän siitä (vaikee selittää paremmin, jutun humoristisuus avautu siis varmasti kaikille tällä selostuksella). Ja tää libanoni ei siis vetänyt mitään hernettä nenään vaan nauro sille varmaan kaikkein eniten ja siitä lähtikin sitten joku ihme näkymättömien pommien heittely pantomiimi.
ahaha väsynyt päivä, mutta hyvä fiilis!
25.8 maanantai
Päivä alkoi ihan huikeesti kun eräs espanjalainen asiakas luuli että mä oon espanjalainen. Sönkötin sille ohjeita miten mennä bussilla hotellilta ramblalle ja pahottelin siinä sitten kielitaitoni ontuvuutta. Tää äijä oli ihan että häh mitäs vikaa siinä ja mä selitin vaan etten kato oo täkäläinen. Sit se oli vielä enemmän ulapalla että mistä mä sitten oon ja kun vastasin että Suomesta, niin se ihan vilpittömin katsein sanoi että oli luullut oikeesti että mä oon barcelonalainen.
Voitte vaan kuvitellut miten imarreltu olin!
Heti perään paukkas sitten kaksi ruotsalaista daamia paikalle, joiden kanssa rupateltiin vähän vähemmän sujuvasti ruotsia, mutta rupateltiin kuitenkin. Nää rouvat tarvitsi vähän apua matkalaukkujensa kanssa, niin minä sitten kutsuin pikkolopojan paikalle ja luovutin asiakkaat hänen hellään huomaansa.
Noo siitä hetkenpäästä rakas pikkoloni tulee nauraen mun luo ja kertoo että rouvat oli puhuneet innokkaasti hänellekin vaan ruotsia. Pikkolon oli sitten ollut pakko selittää ettei se ymmärrä ja nää rouvat oli sitten siihen vastannut että ne oli luullut että me ollaan sisarukset. SIIS SISARUKSET SEN IHANAN KOMISTUKSEN KANSSA!!!
Pikkolopoika vakuutti mulle että se oli ihan imarreltu että meitä luultiin sisaruksiks, mutta mun on kyllä pakko epäillä että se oli ehkä jonkin asteen kettuilua.
Tosin samaan aikaan toivon että tää menis siihen kuuluisaan naimanäköä-kategoriaan ja tää olis jumalallinen signaali siitä että kaukaisessa tulevaisuudessa meidän pitäis yhdistää meidän geenit in real life.
Muutenkin päivä töissä oli oikeen kiva, vaikka olikin aika tunteiden vuoristorata. Talo oli taas ihan täynnä joten aika ressi päällä mentiin, mutta kivat hetket hakkas ahdistuksenpuuskat.
Kotiin päästyäni tapasin uuden kämppikseni hollannista, joka asuu täällä ens kevääseen asti. Vaikutti ihan kivalta tyypiltä!
Sehamen kanssa joristiin vielä hyvän aikaa ennenku paineltiin nukkuun. En voi tarpeeks korostaa että sitä tulee kyllä tosi ikävä kun se lähtee nyyh!
26.8 tiistai
Töissä oli tosi outo päivä taas. Jotenkin heitteli tunteet ihan hirveesti ja kauheita riittämättömyyden tunteita taas vaihteeks.
Huomasin, että tosi paljon on kiinni myös työkavereista, koska jotkut selkee luottaa muhun enemmän ja tsemppaa aina vaan - tuntuu että näiden ihmisten kaa tulee juteltuukin enemmän ja ne tykkää musta ja minä niistä. Sitten on nää toiset jotka vahtii mun joku näppäimen painallusta haukkana ja jos teen mitään erilailla kuin ne itse tekis niin heti tulee kritiikkiä. Nää ihmiset ei myöskään luota että osaan tehä ite yhtään mitään ja meidän henkilökemiat on vähän hakusessa.
Jotkut on myös sellaisia että ne on lyönyt jo ihan hanskat tiskiin mun espanjani kanssa ja välttelee mun kaa juttelemista koska en kuitenkaa oo jutussa täysillä mukana. Tollasen kyllä huomaa ja se on aika masentavaa, kun sille ei oikeen ees voi mitään.
Nyt nää kolme päivää viä tehty juuri sellaisella porukalla missä monet on niitä mun vähän vähemmän lemppareita kollegoita ja luulen et juuri siks niin kauheesti tunteet heitellyt aina vuoron aikana.
Opin kuitenkin taas jotain uuttakin! Nimittäin: "Ante la duda - la más tetuda" joka vissiin meinaa jotain että ennenku epäröit niin lisää tissiä vaan peliin. En ihan täysin ymmärrä tota itekään, mutta yks työkavereista pisti mut sanoon noin kaikille mahdollisille hotellissa työskenteleville miehille ja kaikki vaan nauroi.
Mun piti jopa soittaa yhelle että se kuulee kun sanon sen.
Ei siis ollenkaan nöyryyttävää. Varsinkin kun se voi olla epäsuora viittaus mun tyhmyyteen. Noh... oon mä itekin joskus ottanut kiksini opettamalla ulkomaalaisille tyhmiä juttuja suomeks, joten pitäköön ilonsa.
Ja ei, tämä on lähes kuvaton postaus kun iltavuoropäivinä ei pahemmin tuu räpsittyä.
27.8 keskiviikko
JA IHANA VAPAUS! Kaksi vapaata edessä wihii!
Juhlittiin vapaapäivää Sehamen kanssa menemällä yhdessä syömään japanilaiseen raflaan, joka sen mukaan on huikee mesta. Minä en koskaan kieltäydy japsiruuasta joten mikäs siinä!
Paikka oli Arena ostarilla ja mentiin ennen syömistä käymään sen katolla. Hissistä joutui kustantaan euron, mutta olihan siellä kiva näpsiä turistikuvia!
Ja ah siis toi rafla oli niin nannaa! Eikä ees mikään hinnalla roiskastu! Lisäks listalla oli Tonkatsua alle kympillä, mikä olisi aika hyvä houkutin esim yhdelle Riikka-Marialle... wink wink!
Sapuskoinnin jälkeen vaan haahuiltiin ympäri taikasuihkulähdettä jossa ei ollut showta tänään. Siitä haahuiltiin etsiin jotain kivaa baaria, mutta oltiin ilmeisen nirsolla tuulella ja lopulta päädyttiin vaan käveleen rantaa edes takasin ennenku suunnattiin uupuneina himaan.
Huomenna vielä ihana vapaapäivä jolloin aiotaan jopa löytää se kiva baari, jossa chillailla. Good night, tän romaanin hakkaaminen on oikeesti työtä - ei pääse koskaan nukkuun!
XOXO
Miia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti