Jos sitten lopetetaan tää radiohiljaisuus ryminällä!
Varoituksen sanaisena, että seuraavan tekstin lukeminen saattaa kestää mas o menos 5 tuntia, koska monta päivää odottaa muuntamistaan romaanimuotoon!

5.8 tiistai - toka työpäivä -

Koko päivän olin jotenkin super euforinen ja fiilistelin ihan kaikkee!

Aamuvuoro töissä oli kiva, koska edelleenkään kukaan ei olettanut että osaisin tehdä niinku yhtään mitään! Kaikki pienetkin asiat mitä tein oikein (tervehdin asikasta, näytin kartasta missä tällä hetkellä ollaan jne) ansaitsi työkavereiltani lähes tulkoon hurraa huutoja. Se tsemppauksen määrä oli uskomaton, tuntu melkein siltä kun olisin pyörätuolipotilas joka yhtäkkiä alkaa heittää kärrynpyöriä - vaikka todellisuudessa siis hymyilin kauniisti kaikille ja taittelin pari karttaa (joka tosin on vaikeampaa kuin luulis...)

Töiden jälkeen onnen huumassa päätin sitten lähteä kodin kautta etsimään hyviä shoppailuapajia itelleni. Mulla oli luonnollisesti mielessäni idea mennä vanhankaupungin läpi siihen yhteen tiettyyn paikkaan, johon luulin osaavani vaivattomasti mennä. Toisin kävi ja päädyin taapertaan maratoonin mittaisen lenkin kun etsin kunnon shoppailu baanaa sieltä pikkukatujen joukosta.

Etsiessäni päätin sitten poiketa pikkuiseen baariin vetään nopeen leivän (joka paikalliseen tapaan hierotaan tomaatilla namnam!) Siinä tiskillä porsastellessani viereen tuli oikeen mukava papparainen jonka kanssa hablailtiin siinä maailman menosta. Sitten se kultainen vanhus osti sekä itselleen että mulle arvat ja toivotti paljon onnea minulle ja olemattomalle poikaystävälleni (en tiedä miksi täällä kaikki olettaa että mulla on poikaystävä - papan tapauksessa kuitenkin antaa olettaa)

Ja ei sillä arvalla tietenkää mitään voittanut, mutta kun lähdin sieltä baarista tupsahdin melkein heti ihan kivalle shoppailukadulle ja löysin paikallisen lempiliikkeeni jonka nimi on joku ihme GMX or something. Hukkasin sen muovipussinki ni nyt en taaskaa muista sen nimee. Siellä on niinku upeimmat vaatteet ja kengät parhaaseen hintaan! Esimerkkinä korkkarit ja sifonkitoppi yht. 24,80 euroa!!

Wuhuu uskaltauduin myös vihdoin kokkaan kaasuhellalla ja en edes räjäyttänyt koko asuntoa! HYVÄ MINÄ!

6.8 keskiviikko - kolmas työpäivä -

Edellisen päivän hyvä pössis ja edestakaisin säntäily palas puraseen mua ahterista. Mun jalkoja särki aivan törkeen paljon ja muutenkin mulla oli vähän kurja fiilis jo töissä.
On nimittäin aika hanurista loppupeleissä kun kaikilla on kauhee kiire, muttet voi tehdä oikeen mitään auttaakses ja tunnet muutenkin olevas tampioluuseri joka on vaan jaloissa (mikä luultavasti pitää paikkansakin)

Sain vähän palautettakin siitä miten huikeen hyvä oon englanninkielisten asiakkaiden kanssa - mutta siihen vähän niinku sisältyi arvostelu siitä että sama linja pitäis olla espanjalaistenki kanssa.
Joo o no minkäs mahdat sille ettei toi luonteva rupatteleminen espanjankielisen asiakkaan kanssa ihan suju, kun en siinä ohessa ymmärrä sen virallista asiaa siinä respassa... No tätä kohti kehitytään hopefully!

Tästä päivästä ei ookkaan sitten enempää sanottavaa, koska rehellisesti menin töistä suoraan himaan ja vetistelin hieman väsymystäni ja muuta mukavaa päläpälä

7.8 torstai - osaatte jo varmaan itse laskea monesko työpäivä -

Töissä jostain mulle tuntemattomasta syystä joku oli tuonut mukanaan juustoa ja viiniä. Siinä kun sitten vuoroa vaihdettiin, niin mulle lyötiin viinilasi ja juusto nökäre kouraan ja kaikki alko puhua pulputtaa yhteen ääneen sellasella volyymilla etten voinut jälleen kerran kuin turvautua parhaaseen puolustusmekanismiin ja hymyillä ymmärtämättä sanaakaan.
Kysynpä kuitenkin vaan monessako suomalaisessa työpaikassa onnistuisi pikku viinihetki kesken päivää ilman että Päivi Räsänen löisi leiman paperiin ja tattadaa oltais kaikki työttömiä.

Töissä mua myös pyydettiin kääntämään romaniaa ja kun olin ihan että öö en tajuu. Niin selvis siinä samalla että puoli porukkaa töissä on luullut että oon romanialainen. öö what?

Töiden jälkeen sitten suuntasin kämppikseni kanssa rannalle, missä hänellä oli treffit yhden kuuman turkkilaisen laivastosotilaan kanssa ja mä puolestani en jäänyt kolmanneksi pyöräksi vaan hengailin turkkilaisen komistusmiehen älyttömän mukavien serkkutyttöjen kanssa sekä yhden kolumbialalaisen tytön, jonka kanssa jaettiin rakkaus lattaritansseihin.
Päätettiin niiden tyttöjen kanssa sitten ostaa kaljaa näiltä muovipussiheeboilta, joiden englannin kielen repertuaariin kuuluu tasan "vater, bier - kould bier"
Itselläni oli antaa kahen euron bissestä vaan 20 euronen, joten se myyjä anto mulle 8 euroo käteen ja sano että tuo kympin mulle takas iha just. No ei olis tietty kannattanut luottaa tähän sanomaan, mutta äijä jätti muut myyntitavaransa siihen - niin että olin sinisilmäinen ja aattelin että reilupeli.
Kunnes tunnin päästä äijää ei näkynyt ja sen jättämässä muovipussissa oli jäljellä enää kokista ja vettä - nooh mikäs siinä. Kymppiäni vastaan kahmin sitten cola tölkit ja vesipullot laukkuuni ja aattelin ettei se nyt niin paha tappio kuitenkaan ollut.

Mutta täydellinen esimerkki siitä, että toi täkäläinen ranta on pieni mafian tyyssisija. Tai siis kovaäänisistä soi ripiitillä kaikilla maailman kielillä, älkää nukkuko rannalla, älkää jättäkö mitään vartioimatta, älkää rentoutuko, älkää luottako keneenkään" yms
Mutta itsehän menetetystä kympistä viisastuneena ymmärrän että järki päässä ja that´s it.

Loppukevennys kuviin, että kaikki muistavat ettei se Barceloneta nyt mikään ihan kauhee mesta oo

8.8 perjantai

Töissä mut raahattiin korvasta tiskille kun siihen pamahti yllättäen suomalainen pariskunta. Ne kaikki seuras ihan kikseissään kun vaivaantuneena sen suomalaisen pariskunnan kaa small talkattiin eskimoiden kielellä.
Pari oli honeymoonillaan ja niillä oli vähän ongelmia, joten hopefully niiden loppu loma meni paremmin vaikkeivat he meille jääneetkään asumaan.

Päivä päivältä töissä on vaan enemmän hullaantunut erääseen pikkolopoikaan, jonka mainitsinkin jo ensimmäisen työpäivän yhteydessä. Eräiden meistä on vaikea keskittyä itse asiaan, kun sellaisia mukavia&herttasia&herkkupaloja pyörii ympärillä

Perjantain kunniaks päätettiin sitten kämppisteni kanssa lähteä katsastamaan ehkä kaikista eniten turistien kansoittama yökerho koko Barcelonassa: Opium Club (jossa btw esiintyy tänään illalla Armin van Buuren ja mulla olis torstaina vapaapäivä...)
Ite tykkäsin paikasta tosi paljon, siihen kuului järjetön terassi ja muutenkin paikka oli trendikäs ja kivasti sisustettu - tuli vähän mieleen Skål tampereella.

Siinä kuvaa mm täältä ostetusta mekosta joka tietenkin on myös siitä ihanan ihanasta kaupasta! Lisäksi mukana todistusaineisto ensimmäisestä täällä juomastani tequilasta! Mukana menossa oli myös rannalta tutut turkkilais tytöt ja alettiin sitten vetää shotteja. Ja huomionarvoisaa on että tequila (5 euroa) oli ehdottomasti halvin juoma jonka ainakaan Opiumissa voi tilata!

Perjantai ilta ei kuitenkaan ollut ihan niin onnistunut kuin voisi kuvitella. Epäonni alkoi matkalla, nimittäin kuvassa olevat kiilakorkoni päättivät sanoa irti sopimuksensa ja pamahtivat metroasemalla - ja eikun nilkuttaen kotiin vaihtamaan jotain paaaljon epämukavampaa jalkaan ja uusi yritys. Saksalainen ystäväni yritti murteellisella espanjalla tilata meille taxia (koska oltiin jo tosi pahasti myöhässä tapaamisesta turkkilaisten kanssa) mutta keskusneiti vaan ilmoitti koko ajan ettei hän ymmärrä ja löi luurit korvaan.
Ja sitten tartuin itse puhelimeen jumalallisilla espanjan taidoilla sainkin sitten tilattua meille taksin ja tunsin jonkinasteista ylimielisyyttä hähhähää!

Epäonni jatkui klubilla, vaikka alku olikin lupaava (tequilaa, hienot puitteet yms) koska koko viikon viideltä herättyäni olin niiiiiiin väsynyt jo kahdelta.
Lisäksi koska paikka on ilmeisen tunnettu Barcelonan lihatiskinä, sai innokkaita äijyleitä hätistellä kimpustaan koko ajan. Yksi veti oikeen herneet nenään, koska hänelle oli joku luvannut että Opiumissa tytöt on helppoja. hohhoijaa.

Kolmelta lähdettiin jo kämppisteni kanssa kotiin, koska kellään ei ollut mitenkään eeppinen ilta ja minä itse siinä vaiheessa jo suunnilleen kuorsasin kävellessäni.

9.8 lauantai

Lähdin aamulla tappamaan ranskalaisen frendini kanssa krapulaa rannalle. Siellä parannettiin meidän espanjan taitoja hengailemalla maailman ehkä rumimpien chileläismiesten kanssa, jotka oli ihan hauskoja ulkoisesta habituksesta huolimatta.

Paahduttiin rannalle muutama tunti ja sitten kotiin. Mä sain päähäni että haluan nähdä taikasuihkulähteen turistinäytöksen illalla ja houkuttelin saksalaisen mukaani. Päätettiin että mennään siitä sitten vielä johonki uuteen baariin, joka olisi jossain syrjemmässä aka enemmän paikallisia.

Vaikka se suihkulähde onkin ihan kamala turisti helvetti niin se on myös niiiiiiiin hieno! Ja kaiken lisäks tavattiin siä joukko amsterdamilaisia poitsuja joiden kanssa jäätiin juomaan kaljaa yhteen puistoon siihen suihkulähteen lähelle.

Äijät olis halunnut että lähdetään niiden kaa viä viettään iltaa rantsulle mutta seuralaiseni halus mahd nopee baariin. Niinpä en alkanut kiukutteleen, vaan sovittiin poikien kaa trehvit seuraavalle päivälle ja lähdettiin Otto nimiselle klubille.

Se paikka oli unelmien täyttymys!! VIHDOIN sellaista musiikkia että mä kirjaimellisesti tanssin koko illan aina aamu kuuteen asti kun rupes väki vähenee (pilkku olis tullu puol seitsemän) Välillä hain juotavaa mutta muuten vaan tanssin tanssin tanssin! Ja paikalla oli ihan super paljon paikallisia!
Me päästiin viä kaiken lisäks ilmaiseks sisään koska pysähdyttiin menomatkalle johonki pubiin bisselle ja se tarjoilija vaan lätkäs meille ilmaiset sisäänpääsyt käteen. En valita!

10.8 sunnuntai

Teki hieman tiukkaa aamulla, sanalla sanoen elämäni kamalin darra!
Eikä oloja helpottanut se, että oltiin sovittu hollantilaisten kanssa että mennään yhdessä Montjuic vuorella pidettäville kaupunki festareille "Electonic picnic" se systeemi oli nimeltään.
Uteliaisuus kuitenkin voitti kohmelon ja väsymyksen ja pyntättiin ittemme ja lähdettiin metsästämään oikeeta paikkaa.

Se mesta oli tajuttoman hieno! Niinku kirjaimellisesti reivit keskellä päivää Barcelonan yllä. Se tapahtuma oli vähän niinkuin kahdessa osassa, toisessa ihmiset chillaili, söi ja joi ja siellä oli paaaaljon lapsia mukana - muutaman metrin päässä oli pirihumppaa soittava dj ja satoja tamppaavia ja heiluvia ihmisiä jotka veti nappeja, kärytti pilvee ja muuta mukavaa.

Kaikista hauskinta oli että siellä baaritiskin takana ammattilaisen ottein kaljaa kaatoi tuoppeihin noin 8-vee hurmuri. Ei meillä suomessa...
Muutenkin musta on ihanaa miten myöhään täällä perheet ja lapset liikkuu ja miten ne otetaan mukaan joka paikkaan. Paljon olis opiks otettavaa täältä, missä ei kuitenkaa näy koskaan 13-vee pissaliisoja ympäripäissään mopoauton ympärille kerääntyneenä.. että niin.

Hollantilaisista ei loppuviimeks tullut paikalle kun kaks äijää (koska krapula) mutta meitä oli hyvä porukka niinkin ja vaan chillattiin ja nautittiin hyvästä fiiliksestä ja otettiin vähän sangriaa.
Alueella oli super toimiva systeemi, että yhdessä teltassa myytiin poletteja (tokens) jotka makso 3e kpl ja sitten juomat sai eri tiskiltä maksamalla näillä poleteilla, ei rahalla ollenkaan. Esim iso sangria 2 polettia. Tuntu ensin kummalta mut luoja että juomajono meni nopeesti!

11. 8 maanantai & 12. 8 tiistai

Töitä töitä painetaan iltavuorossa ma-ke ja sitten taas kahden päivän vapaat. Iltavuorossa on se paska, että koska täytyy lähtee kotoa vähän kahden jälkeen ja kotiin pääsee 12 aikaan yöllä, ei paljon jaksa tehdä mitään.

Tiistaina kävin pikaseen kahvilla erään paikallisen Tinder tuttavuuden kanssa :D mukava poika mutta voi nyt nyyh paljastui mua kaksi vuotta nuoremmaksi ja lyhyemmäksi - kaverilinjalla siis vaan mutta tärkeintähä oli jutella natiivin kanssa ja oppia siinä hopefully vähän kieltä

nyt täytyy alkaa meikkaan että ehdin tekeen vielä yhden tuskaisan iltavuoron!

Hurraa niille jotka jaksoivat tän raportin lukea!

xoxo Miia