Heissan kaikille!
Oon kuulkaa kaikki ihanat hirveen iloinen siitä miten paljon hyvää sanottavaa tästä blogista on tullut. Vaikka tää onkin lähinnä vähän vaivaannuttava julkinen päiväkirja ja muistojen talletuskanava, niin onhan se nyt aina kivempi ja motivoivampi istua näppiksen ääreen kun niin monelta taholta tulee tsemppiä jatkaa raapustusta.
Toisin sanoen siis ahkera facebook kampanjointi on kannattanut hahaha (tai jajaja niinkuin me täällä Espanjassa ilmaisemme)

13.8 keskiviikko

Meikäläisen viimeinen iltavuoro ennen odotettua kahden päivän lomaa - wuhuu sanonpa vaan! Vihdoin jotain elämää ja tekemistä (tai siinä luulossa vielä tässä vaiheessa elin).

Keskiviikon työpäivällä oli kuitenkin hopea reunuksensa (lue: pikkolopoika palas lomalta) Eli allekirjoittaneen aika kului melko mukavasti kun oli taas kivaa juttuseuraa ja silmänruokaa. Ja kyllä vain, häpeän pikkiriikkisen tätä jatkuvaa ihastusvuodatusta joka hallitsee kaikkea suomeksi&englanniksi käytyä kommunikaatiotani. Mutta hei ihmisiä tässä vain ollaan (noloja, lapsellisia ja haihattelevia ihmisiä mutta kuitenkin...) Toivottavasti jossain siellä ruudun takana tätä lukee joku 13-vuotias, joka saa mun yksipuolisenrakkaudenroihusta vertaistukea miettiessään tekstatako ihastukselle "alax oleen?"

Lisäks mun hulluja harhoja ja villejä päiväunia pidätellyt viimeinenkin aita kaatui tänään. Oon nimittäin ajatellut, etten uskalla ees kunnolla flirtata pikkolopojalle koska työpaikkaromanssit voi olla a) nöyryyttäviä b) kiellettyjä kokonaan. En oikeen tiennyt mikä linja täällä on, joten yritin sitten takertua tähän esteeseen ja syyttää sitä kokonaan siitä ettei pikkolopoika vielä oo laskeutunut mun edessä toisen polvensa varaan.
No tänään sitten kerroin naispuoliselle työkaverilleni, että olin tiistaina treffeillä ihka aidon espanjoolin kanssa. Ja tämän Irenen ensimmäinen oletus oli: "Oo! Jaa jonkun täältä töistä?" Meinasin seota sukkiini koska tää kysymys tuli iloisesti, ei yhtään paheksuvasti mikä tarkoittaa sitä että ilmeisesti ei oo millään tavalla tabu deittailla duunikaveria. Kaiken lisäks tän voi ottaa suurena toiveajatteluna ja kelata, että ehkä Irene tietää jotain mitä minä en jaja pikkolopoika on esim salaa tunnustanut sille että se rakastaa mua... hmm.

Ihan vaan että tässä keskiviikon raportissa olisi jotain asiapitoistakin, joka ei traumatisoi äitiä (terkkuja vaan mammutti <3) oon vihdoin alkanut saamaan töissä kunnollista koulutusta ja päässyt oikeesti tekemisen makuun. Pikkuhiljaa alkaa jotkut asiat jäämään mieleen ja pystyn jo noin 10% mun tiskille pamahtavista asiakkaista hoitamaan ihan omin talentein! Hurraa minä!

Viimeiseksi vielä kuva jokailtaisesta kotimatkastani.

14. 8 torstai

Freedom! Vapaapäivä jonka olin etukäteen päättänyt pyhittää täysin turistikiertelylle ja kaupungilla chillailulle. Viihteelle ei nyt ainakaan tarvitsisi lähtee kun kämppiksen on molemmat seuraavanakin päivänä vielä töissä
No olihan se taas kaunis idea...

Ensinnäkin nukuin tooosi pitkään, kiitos aavistuksen viilenneiden öiden sain vihdoin kunnolla nukuttua ja sitten nautin niistä kikseistä pyörimällä lakanoissani puoli päivää ja tehden villejä suunnitelmia valokuvausreissuista ja patikkareissuista Montjuicilla (patikointi ja minä? en kyllä yhtään oikeastaan ihmettele ettei se sitten ihan tapahtunutkaan!)
Saksalainen kämppikseni tuli töistä siinä puoli kahden aikaan kotiin ja kysyi sitten ensimmäisenä että kai tänään lähdetään viihteelle? Ja valaisi siinä ohessa mua, että koko hiton Barcelona viettää perjantaina jotain jumalaista siestaa ja lähes kaikki paikat on visusti kiinni ja kaikilla vapaapäivä. Ja voitte vaan arvata että siitä se idea sitten taas lähti...

Koska olin kuitenkin päättänyt että vapaapäivänä pitää vähän liikkuakin johonkin niin lähdin sitten ensin reippailemaan kadun toiselle puolen kauppaan, josta raahasin takaisin kadun yli kaksi täyttä säkillistä ruokaa, siksarin litran vesipulloja ja perhepakkauksen vessapaperia. Never again! Jopa se myyjä kysy multa kun hoipuin niiden kamojen kaa pihalle että oonko ihan varma että pärjään. No mut suomalainen sisu ja silleen... niin että ninjailin itteni jollain oikeesti mystisillä voimilla kaikkien kamojen kanssa sisälle kolmen lukitun oven läpi (ei helppo käyttää avaimia jos kädet on täynnä)
Tän rutistuksen jälkeen oli ihan pakollista vaan luuhata kattomassa Gossip Girliä, kunnes tajusin että nyt äkkiä pitää lähtee kaupungilla pyörähtää jos aion jotain ehtiä ennenku alan tuhota viinipulloa tuolla jääkaapissa.
Lähdin siis shoppaileen mun lempipaikkaan vanhassa kaupungissa. Paljon mitään ei tarttunut mukaan (hame ja rannekoru ja jotain meikkejä) ja sitten olinkin yhtäkkiä saanut kaupoille hurahtaan pari tuntia ja aloin pää kolmantena jalkana ympäriinsä etsien jotain ravintolaa jossa voisi vähän tankata ennenku vaihtaa nestelinjaan.

Ja mun onnella tietenkin eksyin johonkin vanhan kaupungin kalleimpaan mestaan, jossa palvelu oli ennen näkemättömän töykeetä. Söin taas kerran Paellaa merenelävillä koska nam. Ja tällä kertaa aattelin sitten ottaa bissen kun kotona on sitä viiniä. Tilasin PIENEN oluen, mutta vittuuntunut tarjoilija päätti vissiin osoittaa mieltään koska sain sellasen litran tuopin josta sit viä pyydettiin 9 euroa! Hinta tietty vähän nakersi mut mikäs siinä olutta hörppiessä!

No syötyäni äkkiä kotiin laittaa missä kämppiksilläni oli mulle yllätys odottamassa. Otettiin sangria mukaan ja mun silmät sidottiin ja mut kiskottiin hissiin. Hissi lähtikin suureks yllätykseks ylöspäin ja yhtäkkiä tajusin että mua tyrkittiin ulkoilmassa. Väistämättä käväisi mielessä että jos oonkin ollut niin hirvee kämppis et nyt ne lahtaa mut ja heittää jostain parvekkeelta... mutta ne olikin halunnu vaan näyttää mulle meidän talon kattoterassin - jonka olemassa olosta en ollut aiemmin kuullutkaan - parhaassa mahdollisessa valossa!
Ja luoja siellä oli illalla kaunista, nähtiin puoli kaupunkia ja siinä heti selän takana Camp Nou stadioni joka on niin lähellä, että päätettiin siltä istumalta mennä ens tiistaina meidän kattoterassille kuivaharjotteleen ja vaan kuunteleen kun Barca pelaa Club Leonia vastaan täällä.
Harmi ettei mulla oo kuvia sieltä (koska mun iPhone paskiainen ei tue yökuvaamista). Meen kyllä joku päivä ottaan leijumiskuvia sieltä päivällä ihan koska hähähähä kenen takapihalla on oikeesti Camp Nou?!

Meillä oli muutenkin tosi hauskaa kun riehuttiin siä katolla kun pikkulapset (tosi humalaiset pikkulapset). Olin niin riehakkaissa fiiliksissä jopa että baariin lähdin hiukset kiinni, shortsit ja converset jalassa. WHAT? En edelleenkään oo toipunut siitä miten outo veto se oli ja miten ah niin mukavalta se tuntui!

Lähdettiin sitten aikanamme kohti Otto klubia (ei maltettu kokeilla mitään uutta ku se oli viimeks niin täydellinen!)
Ja matkalla törmättiin sitten rajusti tappelevaan pariskuntaan. Minä ja ranskalainen vaan mentiin ohi, mutta saksalainen maailmanpelastaja (+nyrkkeilijä) jäi siihen sitten avautuun sille pelottavalle lihaskimppumiehelle et sen pitää rauhoittua. Tästä se mies sitten hieman kimpaantui entisestään ja alkoi viattomalle minulle karjua miten en saa katsoa häntä ylimielisesti ja hän jumaliste aikoo tappaa sen muijan (ei siis mua vaan sen oman muigensa).
Saksalainen tuli siihen väliin sitten suunnilleen siinä kohtaa kun mun meikki oli huuhtoutunut sen miehen syljen roiskuessa siinä sen vaahdotessa. En oikeen ees tiedä mitä siinä tapahtu, mutta sitten Marla saatteli sen ragepariskunnan naispuolisen osapuolen kadulle missä on öisin metrin välein poliisipäivystyjä ja vasta sitten päästiin jatkaan matkaa baariin.
En oikeen vieläkään tiedä pitäiskö mun hävetä omaa välinpitämättömyyttäni tilanteessa, koska en tosiaan ite ollut mitenkään peitsi tanassa ratsastamassa pelastaan sitä neitokaista öö parisuhderiidalta? vai olinko fiksumpi osapuoli kun en mennyt tilanteeseen kaiveleen verta omasta nenästä?
No ei sitä saksalaista voi ainakaan pelkuruudesta syyttää koska se mies oli siis oikeesti kökkö!

Ja sitten voi ah mitä kohtalon ivaa - ei karma meitä ainakaan palkinnut. Päästiin baarin ovelle ja ekaa kertaa täällä siinä oli poke joka halus nähdä paperit! No eihän siinä muuten ongelmaa, mutta saksalainen 17-vee passitettiin kotiin. Eli eipä oikeen voitu feidata sitä yksin nököttään siihen baarin eteenkään joten eiku kaikki takasin ja kohti taksitolppaa (tosi kiva kun metro ei enää kulje ja silleen niin kauheesti tehnyt mieli lähtee Graciasta vaihtaan mihinkää turistisempaan baariinkaan)
Eli aikaisin mentiin nukkuun sitten kuitenkin.
En edelleenkään voi olla nauramatta. Se teki ihan hyvää kyllä iso egoiselle teinikamulleni, joka juuri kertoi meille miten hän pääsee kauniilla habituksellaan sisään mihin vaan. Ihan pikkuisen vaan olen vahingoniloinen!

15. 8 perjantai

Ja siis todella huikeen yllättävää mutta mikä darra! Aattelin oikeesti ihan tosissani harkita seuraavan kerran selvinpäin juhlimista!
Kaiken kurjuuden kruunas se että saksalainen muutti toiseen kämppään ja oltiin kaikki ihan down. Menin sitten illasta visiteeraan sen uuden luukun, joka oli muuten niinku täysi huvilta verrattuna tähän mutta siellä on sellainen kevyesti ilmaistuna kyylä vuokranantaja, joka pitää samanlaista kuria kuin 1800-luvun sisäoppilaitoksessa. Saksalaisen uusi kämppis nimittäin heti ekana oli kertonut että vuokranantaja tekee yllätysvisiittejä joka toinen päivä, tulee huoneeseen koputtamatta jne. Joka paikkaan on laitettu sääntötauluja ja ohjeita. Miehiä ei saa viedä sinne ollenkaan, ei ees omaa poikaystävää ja se on vähän hankalaa koska saksalaisen poikaystävän pitäisi tulla tänne parin viikon päästä.

Niin että nyt saksalainen sitten yrittää saada kaikin keinoin tän vanhan kämpän takaisin. Ja täytyy sanoo että vaikka se onkin vähän millainen on ja ikäero ja kaikki niin kyllä mä ihan haluun että se tulee takas. Me ollaan just niiiin hyvä kolmikko + toi venäläinen said kikki joka saa mun puolesta painuu takas kotimaahansa asap. Se ei muuta tee kun valittaa ja heittelee toisten märät pyykit inhottaviks kasoiks et saa tilaa omille vaatteilleen ja muuta viehättävää. AARGH!

Saksalaisen kanssa tajuttiin myös tänää et yksi Barcelonan isoimmista rakennuksista on ihan dildon muotonen, joten nimettiin se sitten Dick of Barcelonaks. Haluisin kyllä tietää mikä se mesta oikeesti on... No ainakin nykyää aina hymyilyttää kun näkee sen!

16. 8 lauantai

On melko julmaa, että täytyy mennä töihin lauantaiks ja vielä tietty aamuun että herätys klo 5.00! Jihuu!
Lisäks meillä oli töissä koko historian hulluin päivä ja kaikki oli ihan helisemässä. Toisaalta meni päivä tosi nopeesti ja hyvällä pössiksellä kun oli tekemistä ja mustakin vihdoin alkoi oleen apua. Nyt jopa tuntuu siltä että alan oikeesti tajuun jotain ja espanjakin alkaa hitaasti mutta varmasti tuleen sujuvammin!

Työpäivän suurimpiin stressihetkiin kuitenkin kuului kauhee kohtaus kun yhtäkkiä iltapäivästä nään kun joku vanha elostelija kääkkä ja kaunis latino nainen (nuori) ottaa yhteiskuvia MINUN pikkolopojan kanssa hyvin läheisissä merkeissä. Toivon vaan että mun murhaava mustasukkainen tuijotus ei kiinnittänyt kenenkään huomiota, koska sitten paljastui että se elostelija oli pikkolon äiti ja tyttö sen serkku. Hehheh... olisin voinut joko punastuu häpeestä tai tanssia voiton tanssin.
En kuitenkaan ehtinyt tekeen kumpaakaan kun tuli taas asiakasryntäys. Mutta ah miten helpottavaa että se kaunotar olikin vaan sen serkku!

Töiden jälkeen olin euforisissa fiiliksissä kaikista onnistumisista ja lähettiin sitten kämpisten kanssa Santsin rautatieaseman lähelle katsoon "water placea" joka on saksalaisen mukaan maailman kaunein paikka.
Ja tottahan se oli! Eikä ees vaan maailman kaunein, vaan joku täydellisen treffipaikka. Siellä olikin yks pariskunta picnicillä keskellä suihkulähteitä ja me vaan huokailtiin ja haaveiltiin samasta.
Kuvien laatu ei tee oikeutta, mutta ihailkaa pois!

Aikamme hengailtuamme mä ja ranskalainen sovittiin että mennään ulos syömään. Saksalainen lähti kotiin nakertaan omenoita, koska sillä on niin tiukka budjetti ettei se voi käytännössä tehä täällä mitään! Vaikka hyvä ettei tullut, koska se on myös kauhee terveysintoilija ja me ranskalaisen kanssa päätettiin mennä testaan paikallinen mäkkäri.
VIHDOIN joku tajuaa mua, koska mullahan on pakkomielle että uudessa maassa pitää aina testata mäkkärin tarjonta!
Ja olihan se mäkkikin täällä ihan jännä juttu. Ensinnäkin omat ruuat sai tilata ja maksaa automaatilla, josta tuli sitten kuitti ja ruuat vaan haettiin tiskiltä.
Toinen mahtijuttu oli jälkkärit! VALKOSUKLAA SUNDAE! Pähkinöillä. Oon rakastunut!

Siinä kun läskeiltiin ja viimein bondattiin ranskalaisen kanssa, niin tajusin miten hyvä tyyppi sekin on! Jotenkin enemmän mun henkinen kuin saksalainen ja tarpeeks outo etten mä pistä liian pahasti silmään käytökselläni sen seurassa.
Päätettiin kävellä sen kaa kotiin. Otettiin latet viä mukaan ja sit tarvottiin vaan pitkin katuja (väärään suuntaan, kuten lopulta kävi ilmi) ja ihasteltiin paikkoja. Löysin uskomattoman ravintola-alueen siinä kun samoiltiin ympäriinsä. Sinne haluun tässä mennä lähiaikoina! Ranskalainen tietää kuulemma myös jonkun uskomattoman japanilaisen raflan ja sovittiin jo sinne menosta (meitä siis yhdistää lähinnä rakkaus ruokaan kuten saattaa käydä ilmi)

Lopulta oltiin kävelty (ravintoloita bongaillen) tunti ympyrää ja tupsahdettiin mystisesti sen metroaseman eteen mistä oli lähdettykin. COMO PUEDE SER? eli niinku what töö fak. Naurettiin ihan pissat housussa (melkein kirjaimellisesti koska meillä oli lenkillä mukana kahvit ja kaikki tietää mitä kahvi tekee kropalle..)
Otettiin siis metro kotiin ja loppu hyvin kaikki hyvin.

17. 8 sunnuntai

Mikä väsymys aamulla.
Töissä oli vielä vaativampi, stressaavampi ja hektisempi päivä kun eilen MUTTA myös tuntui tosi hyvältä koska tuntuu etten oo viä koskaan puhunut näin paljon espanjaa oma-aloitteisesti kuin tänää. Wihii!
Työpäivä venähti yheksään tuntiin kun ei vaan päässyt lähtee kotiin (mikä on tosi kiva ottaen huomioon että mun panos on täysin ilmainen)
Ja sen jälkeen oonkin vaan kuunnellu musiikkia ja sovitellut kasaan tätä blogitekstiä, joka on taas aika onnettoman kuvaton.

Huomenna/ylihuomenna tähdätään kuitenkin menee Parc Guell katsastaa, joten sit ainakin kuvia!

Kuollut after work look ettei se naama tosiaan vaan unohdu!

XOXO
Miia